Vauhtitassun Vinnari - Koiranelämää

Eka esineruutu

2010-04-26T13:19:00.002+03:00

Metsä on sen verran sula jo, että pääsee tekemään muutakin, kuin lenkkeilemään. Krepit on talven jäljiltä niin hyvässä tallessa, etten itsekään niitä löytänyt, mutta nappasin mukaan kaksi paria kirkasvärisiä lapasia oksanhankaan merkiksi. Esineiksi mukaan lähti polkupyörän poljin, avainnauha ja Marge-figuuri.

Mitäpäs tuosta sanoisi...Koira etsi hienosti, löysi jokaisen esineen ja toi käteen asti hienosti ja koko homma nopeasti. Ei tappamista, ei pudottelua. Poljinta piti vähän aikaa etsiskellä.

Miun muru <3

Kevätkausi avattu

2010-04-04T11:38:00.004+03:00

Nyt alkaa olla taas sen verran sulanut maailma, että pääsee kulkemaan. Toissapäivänä kiersimme Turren kanssa ns. Purolan lenkin, reilu tunti siihen menee. Lähdin kyllä ihan vaan rannassa käymään aluksi ja jalkaan laitoin kumpparit villasukkien kanssa....kun sää sattui suosimaan, jatkoimme kuitenkin matkaa...ja senhän tietää, miten siinä käy, kun villasukka alkaa hiertämään => molemmat kantapäät rakoilla. Mukava oli kulkea, koissu kulki kauniisti hihnassa harjoituksen puutteesta (tai sen takia) huolimatta, Purolantien pihakoirat ohitettiin kauniisti, samoin Kulhontiellä vastaantullut dalmatialainen, joka ainakin katseella yritti haastaa...samoin kaikki hyökkäysvaunujen ja kävelysauvojen kanssa heiluvat.

Työkaverin kanssa olemme koira-asioista jutelleet paljonkin viime aikoina, heillä on perheessä nuori sheltti. Eilen aamulla Tarja ilmoitti ensi töikseen, että "nyt mie oon ihan rakastunut siun koiraan!" Tämä herätti vähän ihmetystä, koskapa hän ei ole Turrea livenä nähnyt, vain kuvissa. Mutta hepäs olivatkin tavanneet joitakin muita upeita aussieita mätsärissä ja olivat aivan ihastuksesta mykkänä...niin kauniita ja fiksuja ja upeita koiria!

Kuka tunnustaa omakseen...? =)

...rehellisyyden nimissä, eiväthän ihan kaikki aussiet ole yhtä ihania, kuin kyseessä olleet......Turre toki on <3

Mistä tuntee huippukoiran?

2010-03-20T08:52:00.003+02:00

No siitä, että kun ei tehdä mitään, eikä tapahdu mitään, se tyytyy kohtaloonsa, makailee sohvan nurkassa ja haaveilee tulevasta. Ei hypi seinille, tuhoa huushollia, tai muuta inhaa. Mutta sitten kun koittaa SE päivä, että tehdäänkin jotain, koissu on HETI VALMIS ja TÄYNNÄ VIRTAA ja TEKEE TÄYSILLÄ.

Toissailtana töissä koiraihmisten kanssa treenattiin teoriassa, ja eilen lenkillä, pienen kipinän saaneena, otin täysin ex tempore pienet tokotreenit. Koko talvena ei olla tehty YHTÄÄN MITÄÄN, mutta niin vain minun ihana mussuni teki hienoa työtä <3 Jäävät liikkeet kaikki täydellisen hienosti heti (olin aivan varma, että ainakaan seisomaan jääminen ei suju, kun se on aina ollut vähän epävarmaa, tarjoaa istumista viimeistään siinä vaiheessa, kun palaan viereen), luoksetulo vauhdikas (kuten aina). No, jotta ei aivan liian hyvältä kuulostaisi, seuraamisessa edisti aika lailla, mutta kontakti jotakuinkin kohdallaan, niin menköön.

Kuulumisia

2009-11-30T13:20:00.003+02:00

Hiljaiseloa ollaan vietetty, ihan perussettiä. Tänään fiilikset vähän huonot....lähdetään tunnin päästä käymään Kivuttomalla näytillä. Syy:

Turre oli toissailtana Pasin kanssa metsässä hypännyt jonkun puun, tms. yli, ja ulahtanut alas tullessa. Pasi oli heti tutkinut koiran, eikä missään jälkiä, ei aristusta. Eilen lenkille lähtiessä hyppäsi huonosti takakonttiin, vähän ravisti oikeaa takasta. Lenkillä ei mitään, ei onnu, ravaa/laukkaa. Minäkin tutkin ja palpoin kintut varpaista lonkkiin, ei arista mistään. Tänään lenkiltä tullessa ei sitten suostunut hyppäämään takakonttiin ollenkaan. Ja ehkä vähän tavallista vaisumpi on muutenkin.

Luulen (toivon!), että kinttu on vaan revähtänyt/venähtänyt, ja korjaantuu ajan kanssa, mutta ihan oman mielenterveyden kannalta käydään kopeloituttamassa asiantuntijalla.

edit klo 15.37..
nyt on mieli paljon rauhallisempi :) Martina juoksutti ensin Turrea pihalla, sit kopeloi jokaikisen varpaan ja siitä ylöspäin, selän nikama nikamalta...missään ei tunnu turvotusta, eikä koira aristanut mistään. Oli samoilla linjoilla mun kanssa, että lienee venäyttänyt jonkun kohdan. Vähän rauhaisampaa menoa nyt, ja jos ei rupee korjaantumaan, mietitään sit uusiksi.

Hakumetsässä

2009-11-01T10:06:00.004+02:00

Tämä kesä meni hakuhommien(-kin, kuten kaiken muunkin "järjellisen" tekemisen) suhteen ihan puihin, kun ei alusta alkaen päästy treeneihin mukaan. Jäi sitten väliin koko homma.

Eilen ex tempore lähdettiin Hannan ja Jatsin, sekä Sonjan ja Essin kanssa kokeilemaan, vieläkö muistissa on mitään. Ajelimme Sipriin, lammen vastapäätä tien oikealle puolelle. Keskilinjana toimi vanhan metsäautotien pohja, joka muuttui tuonnempana poluksi. Vasemmalla oli paikoin hyvin tiheää kuusikkoa, välissä tien ylitys, ja oikealla mäntykangasta, samoin tienylitys. Tuulta ei lainkaan.

Turre otettiin töihin ensimmäisenä, ettei poikarukalla ainakaan Essin hajut sotkisi työskentelyä :) Oikealle etukulmaan ukko, joka sitten siirtyi kolmanneksi ukoksi eteenpäin, ja vasemmalle tiheikköön keskivaiheille. Ensimmäiselle ukolle lähetys vähän tökki. Ensin karkasi takaisin keskilinjalle; tuli käskystä takaisin. Menin muutaman metrin metsään päin lähettämään, ja nyt onnistui. Kauniisti teki töitä laajassa kaaressa, kunnes sai hajun ukosta. Ja sitten kävi niinkuin olin arvelutkin: "Höh? Ei tää ole Ukko, täähän on HANNA!" Vähän aikaa koira ihmetteli, että missäs se ukko sitten on, kunnes hyväksyi, että kai Hanna sitten oli se etsittävä ukko, ja alkoi haukkua :)

Toiselle ukolle vasemmalle lähetys ok, mutta teki jostain syystä tyhjän piston, vaikka oli käynyt Sonjan luona pyörähtämässä....Toisella lähetyksellä ilmaisi ukon. Kolmas ukko meni ok.

Ongelmana eilen oli (kuten joskus aiemminkin) se, että Turre lopettaa ilmaisun liian aikaisin, kun minä tulen paikalle, ilman lupaa. Sitäpä vahvistamaan siis.

Kokonaisuudessaan olin todella tyytyväinen, kun ottaa huomioon, ettei koko kesänä ole tehty mitään. Tämä oli muistini mukaan ainoa kolmen ukon harjoitus. Eikähän takana ole kuin yhden (toissa-)kesän harjoittelu. Koira pysyy hallinnassa metsässä hyvin...alueelle tullessa vauhtia on liian kanssa, menee kuin höyryjuna, mutta kun päästään metsään töihin, loppuu se kauhea hösellys. Keskilinjalle paluu ukoilta tapahtuu rauhallisesti.

Turre ihastui Essiin aivan totaalisesti, tunne oli tosin molemminpuolinen <3 Jatsi-rukka jäi taas täysin statistin rooliin, kun Casanova esitti lemmentanssejaan ihanaiselle... ;)

Vähän asiaakin

2009-10-21T13:16:00.003+03:00

Eilen keskustelimme töissä monenlaista koira-asiaa. Juttu lähti liikkeelle kollegan ongelmista seuraamisessa...tai hän osannee seurata, mutta koira ei oikein. Tuli sitten pohdittua useammankin koiran, myös allekirjoittaneen, ongelmia ja haasteita. Meidän ongelmahan on ihan yksinkertaisuudessaan järjestelmällisen treenauksen puute, joka johtuu aivan ohjaajasta, eikä koiran vika millään lailla. Helppohan se on pistää koiran syyksi..."ei nouse kunnolla, ei innostu, ei sitä, ei tätä"...Jonkun piston sydämeeni vissiin sain, kun tänään pikkuisen innostuin "treenaamaan".

Ensin metsään, tallasin esineruudun, ja tein lyhyen jäljen. Sitten lenkille. Lenkin jälkeen esineet. Liikaa intoa oli aluksi, juoksi esineeltä toiselta huvin vuoksi ja urheilun kannalta. Ärähdin, ja alkoipa esineet tulla mullekin asti. Kaikki kolme nousi hyvin, eikä pudottanut kuin yhden esineen kerran matkalla. Jälki meni sitten sinne ja syvälle. Ei se ehkä kuitenkaan sitten ole meidän laji...ihanko tosi :) Liikaa vauhtia, liikaa virtaa. Haussa on kuitenkin vauhtia ihan eri tavalla ja ihmisen etsiminen motivoi tarkempaan työskentelyyn.

Kotiin tultua vaihdoin vielä lukkopannan kaulaan ja otimme omalla pihalla tottista. Eilen kuvailin työkavereille Turrea, että sille pitää olla vähän "bitch", tarpeeksi "kova", niin alkaa tekemisen intoa näkyä. Puhekuplassa pään päällä lukee: "Oih, mamma on tosissaan! Jes!" Lie sama fiilis, kuin tarpeeksi ärhäköitä narttukoiria kohdatessa, sydämenkuvat Turrella silmissä, kun sattuu vähän kovempi luu vastaan... ;)
Ja hyvin se teki.
Kontakti kohdallaan, jäävät liikkeet sujui, luoksetulo, no, siinähän ei koskaan mitään ongelmaa ole ollutkaan. Vähän pyrki edistämään seuraamisessa, mutta kontakti korvasi.

Summa summarum. Voisihan sitä vähän useammin tehdä jotain "järkevää". Sitten jos saisin tuon miespuolisen kaksijalkaisen koulittua, voisivat ehkä joskus mennä johonkin kokeeseenkin. Minusta siihen ei ole... :(

Joskus joutuu alistumaan...

2009-10-20T10:05:00.004+03:00

Kid...eikun Dognappausyritys

2009-09-26T17:47:00.003+03:00

Tätini Erja ja miehensä Jukka hakivat eilen pojat ja Turren kyytiin ja ajelivat porukalla mummolaan. Erja ja Jukka eivät olleet nähneet Turrea piiitkään aikaan. Turre käyttäytyi alusta pitäen oikein mallikelpoisesti ja ihastutti harviaisvieraita miellyttävällä käytöksellään. Se fakta, ettei koiraa tarvitse pitää pihalla kiinni, vaan se kestää omassa pihassa yksikseenkin, herätti ihmetystä ja ihailua. Jukka etenkin näytti aika myydyltä heti...

Mummolassa Jukka oli lenkkeillyt Turren kanssa pitkiä lenkkejä. Isomummo oli käytetty vanhassa kodissa ja Turre tietenkin toimi terapiakoirana. Pienempi mummo oli kokenut pientä vastoinkäymistä Turre-suhteessa: Äiti nauttii Turren kanssa ulkoilusta, kun sitä voi pitää irti, toisin kuin heidän omaa koiraansa. Olivat sitten aamulla lähteneet lenkille, kunnes mummo huomasi, että koira ei olekaan mukana. Oli juossut takaisin ovelle, ei hienohelma halunnut sateeseen lähteä. Äiti oli laittanut hihnaan alkumatkaksi, pääsivät siten alkuun. Mutta kuinka ollakaan, kun laski koiran irti, oli jäänyt pellon reunaan jumittamaan: "en lähe!" Koira hihnaan taas ja matka jatkui. Loppulenkki oli sitten irrallaankin jo sujunut.

Äidille soittelin päivällä ja kuulin jo huhuja, että koira meinataan dognapata Savonlinnaan...Erja ja varsinkin Jukka olivat niin ihastuneet Turreen. Puolisen tuntia sitten tulivat kuitenkin tuomaan koiraa, mutta kuinka ollakaan, auton ovet jumittivat kiinni...voivoi, pakko viedä koira mukana ;) Lupasivat lähettää oman koiransa (malamuutti) rahtina vaihdossa. Selvä salaliitto...Takaovi saatiin kuitenkin auki, ja Turre houkuteltiin takapenkin selkänojan yli pois kontista (vähän vaikeaa oli, kun Turre tietää, ettei takapenkille ryöhytä). Koira kotona siis.

Rotuinfoa sain antaa heille. Erja kyseli, että ovatko kaikki aussiet yhtä ihania, kuin Turre, vai onko Turre vaan erikoislaatuinen...no, onhan se ihan erikoisihana <3

Suppiksia ja kulmia

2009-09-25T00:19:00.003+03:00

Ja taas mentiin metsään. Ahne, kun olen, ajattelin tehdä jo vähän enemmän jäljen tapaista....meni syteen tai saveen.

Selkielle, Ilomantsintien oikealle puolelle, hatelikkoon, auto parkkiin, koira tarpeille ja takaisin autoon ja tallaamaan. Tein alkuun taas kolmion, jonka kärjestä lähti jälki. Ensin suoraan, kulma vasemmalle, pätkä suoraa, ja taas kulma vasemmalle.

Jälki vanhenemaan ja suppilovahveron keruuseen ihan eri suuntaan. Hetken aikaa käveltyäni ihmettelin, missä rekku luuraa; katsahdin taaksepäin, ja siellähän se ketale pinkoi, minkä koivistaan pääsi kohti jälkeä. Sain huutaa ihan peräsuoli pitkällä, ennen kuin luovutti ja tuli takaisin. Intoa oli siis enemmän, kuin laki sallii. Sienimetsän puolelle mennessäkin loikki siihen malliin, että: " Mitä täällä on? Onko ukkoja, etinkö niitä? Vai esineitä? Tehäänhän jotain, jooko?!?!" Loikka sinne, loikka tänne. Nuuhnuuh! Sanonta "into piukkana" ruumiillistui Turressa totisesti.

Kovin kehuttava ei sienisaalis ollut, jotain kuitenkin, ja palailimme autolle. Turrelle muistui heti mieleen, että tuonne se mamma jotain teki, joten laitoin varulta hihnaan kiinni, ettei varaslähtöjä enää tulisi.

Kolmiosta meni taas vasenta rajaa pitkin kärkeen, josta kauniisti jäljelle. Kulmat otti niinikään hyvin. Miun jälkikoira... <3

Nenätyöskentelyä...

2009-09-22T11:25:00.003+03:00

Ja taas tehtiin makkararuutua. Nyt tein kolmion, jonka kärjestä lähti lyhyt suora. Kävin tekemässä ruudun ensin, ja lähdimme sen jälkeen lenkille. Turre TIESI taas, että jotain on tekeillä, ja yritti väkisin päästä metsään tekemään sitä jotakin. Kierrätin herran sitten tien toista puolta reilusti metsän puolella ohi ruudun. Takaisin tullessa pudottelin esineitä sinne tänne, tuonnit sujui oikein hyvin, ei pudotellutkaan.

Ruututyöskentely oli kaunista katsottavaa. Nenä maassa tuuskutti, tosin ei malttanut koko ruutua tutkia, kun hoksasi, että tästähän lähtee jälki eteenpäin.

Vaikka tuo koira onkin sarjassamme niitä rauhallisempia (?) aussieita, löytyy metsässä virtaa ainakin riittämiin. Olen huomannut, että käskyt kannattaa antaa ihan tasaisella äänellä, suht' hiljaa, muuten ryysii niin vauhdilla, että menettää tarkkuutta. Ampaisee se vähemmälläkin innostamisella vähintäänkin tarpeeksi hommiin.

M-A-K-K-A-R-A-A !!!

2009-09-21T13:22:00.005+03:00

No niin, nyt on se kummallinen viikonloppu vietetty...ai miten niin kummallinen? No kuulkaapa tätä.

Lauantaiaamuna mamma ja muut rupesivat pakkaamaan tavaroita kasseihin ja ihan selvästi olivat johonkin lähdössä. Minä tietysti kuljin mamman kantapäillä koko ajan, jotta eivät vaan unohtaisi ottaa minua mukaan. Ja ei ne onneksi unohtaneetkaan. Arvelin, että lähdetään ajelemaan mummolaa päin, mutta eipä vaan, mentiinkin ihan väärään suuntaan...olin ihan matalana takakontissa, jotta eivät huomaisi minua, ja käskisi pois kyydistä, yhtään kun en ymmärtänyt, minne ollaan menossa....no, sitten käännyttiin Hannan tielle...mitä ihmettä??!! Ollaanhan me mamman kanssa siellä käyty tietenkin, mutta nyt oli koko lauma ja kasa tavaraa mukana...muutetaankohan me Hannan luo kaikki?

No ei. Mamma jätti minut sinne. Ihan yksin, ja lähtivät itse jatkamaan matkaa jonnekin. Yritin kyllä samalla ovenavauksella ulos, kun mamma lähti, mutta eivät luvanneet mennä. Ei sitten.

Siinä sitä sitten oltiin. Oli Hanna ja Jatsi, ja pikkupojat. Kyllähän ne oikeesti tarvitsivatkin siihen jonkun MIEHEN. Pojatkin raivaantuivat päivemmällä pois, joten jäin kahden naisen loukkuun. Hanna oli ihan jees, mutta Jatsi yritti pomotella...olen kyllä oppinut tähän ikään mennessä, että naisten pitää antaa uskoa, että ne muka määrää, pääsee paljon helpommalla. Jos ne siitä tyytyväisiksi tulee...

Marin ja Wallun kanssa käytiin lenkillä. Oli vähän outoa, kun ei oma mamma ollut mukana...

Seuraavana päivänä mentiin metsään taas. Jostain jälkitreeneistä ihmiset puhuivat, minä mitään niistä tajua. Joku oli viskonut makkaranpaloja metsään ja minun piti ne sieltä etsiä ja syödä. Höh. Liekö se sitä "jälkeä". Jos näin on, niin onpahan pöhelön hommaa. Mamman kanssa ollaan treenattu hakua, siinä sentään on joku järki: pöhelö ihminen hävittää ihtensä metsään ja minä käyn sen sieltä etsimässä. Ihan selvä juttu. Mutta samapa tuo, jos makkaraa saa.

Esineitäkin piti etsiä, olivat niitäkin pudotelleet metsään. Sen jutun minä tiedän, sitä ollaan mammankin kanssa tehty. En vaan ymmärrä, miten ihmisiltä aina tippuu kaikkea, varmaan huonot taskut tai reikiä niissä. Kaikki esineet löysin, mutta vähän tuli nootti, kun eivät pysyneet koko matkaa suussa...no hei kamaan, koittakaa itse pitää jotain ällöesineitä suussa, ei maistu hyvälle, ei.

Eilen pelattiin Jatsin kanssa palloa, mutta oisi tuomari voinut Jatsille punaista korttia vilauttaa...ei minkäänlaista huumorintajua (voi olla, että se vielä mököttää miun muista naisseikkailuista..?)! Onneksi minulla on metrin pidemmät jalat, kuin Jatsilla, sain vähän etumatkaa välillä. Sitten kuului tutun auton ääni...miun omat tuli hakemaan! Ei ne unohtaneetkaan minua ihan kokonaan! Hanna oli laittanut pihaportin kiinni, mutta ei se mitään, läpi vaikka harmaan kiven!! Ja muuten oisin mennytkin, mutta kun reikä oli pieni ja koira iso. Onneksi pääsin pakittamaan pois, ei tarvinnut rautasahaa.

Nyt olen siis taas kotona. Ja arvatkaa mitä! Mamman kanssa käytiin sitä jälki-hommaa tekemässä! Se kai hurahti siihen. Höh. Jätti minut autoon, ja kävi sillä välin tallomassa maata ja viskomassa sinne makkaraa. Sen jälkeen käytiin lenkillä ja sitten piti ne makkarat etsiä. Arvatkaapa, löytyikö....

Esineitä ja karhuja

2009-09-16T12:27:00.003+03:00

On se muuten hyvä, että on fiksuja ystäviä!!!

Muutamalla edellisellä lenkillä Siprin maisemissa on sattunut karhunpaskoja polulla vastaan. Kaupunkilaistyttönä olen vaan vihellellyt ja laulellut, tuntien itseni todella tyhmäksi...jos pusikossa rapisteleekin joku marjastaja tai sienestäjä (niitä nimittäin on ihan ruuhkaksi asti nykyisin)...Hanna, tuo luova sielu, muistutti sitten puhelimessa aamulla, että mullahan on HAUKKUVA hakukoira mukana. Jotta voisihan sitä koiraa haukuttaa siellä lenkillä, kun a) se osaa käskystä haukkua ja b) se haukkuu suhteellisen kuuluvalla äänellä...kuuluu varmasti paremmin kaikille lähiseudun karhuille ja muille metsän eläville, kuin minun avuton vislailuni. Niinpä. Tuumasta toimeen. Koira haukkui hienosti ja onnellisena, kun makkaraa noin helpolla sai :) Eikä näkynyt karhuja.

Esineruutua tehtiin tämän päivän saldona. Tein sen mokan (aina pitää jotain tehdä pöhkösti), että jätin Turren autoon, ja menin tekemään ruudun heti aluksi. Koira oli sitten niin into piukkana, kun otin autosta, ettei malttanut käydä tarpeillaan ennen ruutuun menoa. Tajusi tietenkin, että jotain siellä on, kun mamma kävi yksin metsässä rämpimässä. Piippiip! Tahtoo etsimään!

Ensimmäiset esineet menikin sitten kuseskeluksi. Ja ensimmäisen esineen kun haki, tuli paluumatkalla paskahätä. Sitten hävisi se jo löydetty esine....no, hirmuisen häsläyksen kanssa nousi ne kaikki kuitenkin.

Vahingosta viisastuneena (?), ja kun Turrella riittää kantti toistoihin, vein ruutuun toisen kolmen satsin. Kaksi takarajalle ja yksi keskelle puoliväliin. Haki ensiksi molemmat takakulmissa olevat esineet, mutta kolmannen kanssa meni hankalaksi. Onneksi etsintäintoa riitti, eikä ollut kiire, niin kolmaskin nousi lopulta.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että ensin kaikessa rauhassa koira tarpeilleen, sitten vasta ruudun tallaukseen....:)

Naisia, naisia...

2009-09-12T10:17:00.004+03:00

Nyt ollaan päästy asiaan...mamman kanssa kun lenkkeillään, sattuu nykyisin AINA naisia vastaan...mikäpä sen hienompaa. Kun minkäs mies luonnolleen voi. Nainen...se on jotain niin ihanaa, että silmät tuikkii tähtinä ja häntä kaartuu kauniisti ihan itsestään.
Jotain viikko sitten tuli vastaan kolme (3!) porokoiranarttua kerralla. Ihaniahan ne olivat kaikki, mutta yksi ylitse muiden. Ja sekin tykkäsi minusta, ihan selvästi. Tanssittiin ja vaikka mitä. Mamma lähti kuitenkin autolle, ja vaikka miten aattelin, että osaa se yksin mennä, oli minun pakko lopulta lähteä mamman mukaan, onhan se kuitenkin miun oma. Sydän kyllä jatkoi matkaa porokoirien mukaan...

No, eilen mentiin taas sienimietsään. Mamma ei edes huomannut, mutta minä huomasin, että Walluhan se sieltä vastaan juoksee. Mutta mitä Wallusta, kun sen porukkaan oli tällä välin lyöttäytynyt joku ihana misu <3 Te, ketkä minut tunnette, tiedätte, että olen ihan heikkona plyymerletytsyihin (Pamela <3<3)...ja plyymerleneitokainenhan sieltä tuli! Siis ihana...! Se oli kuulemma Moona nimeltään ja jo vähän kypsempi nainen, mutta mullehan se vaan sopii...Sekin tykkäsi minusta ihan selvästi (kukapa ei...), ja mukavasti lenkki menikin soidinlauluja laulellessa........ Wallu ei oikein tykännyt asioiden saamasta käänteestä, ja yritti hänkslätä välissä, mutta ei me välitetty.

Ja ensi viikonloppuna pääsen ihan yökylään naisiin....vaikka Jatsi onkin vähän vääränvärinen, on se silti miun oma Jatsi. Ja sen luokse menen lauantaina....eikähän sitä tiedä, vaikka reissulla tapaisi muitakin naisia...kun nyt ollaan makuun päästy :)

Hupatusta

2009-08-30T12:10:00.002+03:00

Jatketaan nyt sit tällä linjalla. Eli kaikenlaista taas.

Viime aikoina ollaan herätelty henkiin yhteislenkkejä Wallun (Pyrzillac´s Winniepooh) ja Marin kanssa. Turre ja Walluhan ovat lähimain samanikäisiä, ikäeroa kolme viikkoa, uroksia molemmat. Taukoa tapaamisissa oli useita kuukausia, joten alkuun hieman mietitytti, miten herrat toisiinsa suhtautuvat (en muista, olenkohan tästä jo kirjoittanut - menköön kertauksena, jos olen).

Ensimmäisellä lenkillä, mitähän siitä nyt aikaa on, Wallu muutaman kerran ärähteli Turrelle, mutta kiitos kolinapurkin ja Turren välinpitämättömän suhtautumisen ei nähnyt tarvetta jatkaa. Eilen ei minkäänlaista puhinaa tai pöhinää, pojat juoksenteli keskenään ja leikkivät omia vaanimis-/hiipimisleikkejään. Hupaisaa seurattavaa!

Yritimme mennä Kuikkalammelle, mutta TAAS oli joku vallannut meidän (!) paikan. Siirryttiin sitten suosiolla toiselle puolelle Siprintietä. Viikolla nimittäin laskeuduimme polkua alas lammelle, ja huomasimme notskipaikalla porukkaa. Ja koiria. Me laitoimme koirat kiinni, ja oletimme toistenkin tekevän niin. Eikö mitä. Nainen lähtee tulemaan kolmen irtiolevan koiran kanssa VASTAAN meitä. Mari huusi, että laita koirat kiinni. Nainen siihen vaan, että onko ne poikia vai tyttöjä? Mari: "Laita koirat kiinni!" Nainen: "Onko ne poikia vai tyttöjä?" Mari: "Laita koirat kiinni!" Lopulta nainen uskoi ja lähti autolle etsimään remmejä, H I T A A S T I.....

Niin, eilen siis siirryimme oikealle puolelle tietä. Siellä harhailimme ympäriinsä, kun suut lauloivat siihen malliin, että ei tullut kateltua, minne mennään. Mutta eipä eksytty silti. Lenkin päätteeksi otimme vähän hakutreeniä, ja hienosti meni molemmilla karvaturreilla :)

Palasimme autoille, ja kas kummaa, miun uusi luuri puuttui...koiria ei uskaltanut laittaa etsimään mokomaa, joten otimme vielä esineruudun kaksijalkaisille. Sieltähän se löytyi mättäältä The Cultin tahtiin laulaen. Välitön palkkaus jäi väliin, mutta ajelimme meille ja sitten *tsup*. Mari toimi personal trainerina, kun "laittauduin" baariin, ja hovikuskin ominaisuudessa viskasi allekirjoittaneen kaupunkiin. Yritin houkutella mukaan, mutta ei ruoja innostunut. Toisen kerran sitten.

Yleisön pyynnöstä

2009-08-21T08:41:00.002+03:00

Väittävät, että harvakseltaan tulee tätä blogia päivitettyä....höpöhöpö, eihän edellisestä ole kuin vähän reilu kuukausi. Kun sattuu olemaan "mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään", niin tuntuu, että ei kirjoitettavaakaan, ainakaan mainitsemisen arvoista ole. Mutta voisi kai sitä jonninjoutavaakin löpistä.

Koiralta lähtee karva. Ensin se lähti sillälailla karvoina, nyt järjettöminä tumppuina. Mikä hauskinta, ei se karvattomalta näytä edelleenkään, mistä sitä riittänee.

Kun nyt ollaan tämän kesä lusmuiltu kaikesta vähänkään järkevästä tekemisestä, niin täytyy nyt puolustautua, että ajatuksissa alkaa vähitellen olla, että vois jo jotain tehdä. Siprissä kankaita tallustaessa tuossa joku päivä mietin, että josko Hanna ja Mari koirinensa intoutuisivat hakuhommiin. Ja kas kummaa, kun naamakirjaan seuraavan kerran menin, oli Mari ehdottanut ihan sitä samaa. Tuumasta toimeen, nyt on jo kalenteriin treenit merkitty. Marin Jarnokin oli lupautunut maalimieheksi, jos arvellaan osaavan olla. No, Turrellehan ainakin tehtävä on helppo, mitään ei maalimiehen tarvitse tehdä, kunhan kestää julmetun kuuluvan haukun korvan juuressa. Voi hyvä ihme, voin jo mielessäni nähdä koiruuden ilmeet, kun rekku tajuaa, että metsässä on UKKOJA ihan HÄNTÄ VARTEN ja ne SAA HAKEA sieltä. Pikku muru pääsee toteuttamaan itseään :)

Ukkojen puuttuessa esineitä olen viskellyt. Viimeksi otin kolme, ruutua en yksikseni jaksanut tallata, vaan viskelin tavarat kulkiessa pitkin kankaita. Kaksi ensimmäistä oli helppoja esineitä (hanska, nahkalompakko), kolmas oli kovamuovinen Simpson-Marge-figuuri, noin 5cm, ja jätin sen melkoisen kauas. Hienosti Turre löysi paikalle, ja jopa mulle asti näkyi aivojen raksutus: "Tässä se on jossain, mie tiiän, mutta mikä se on....ai tuo...onkohan se...pakko olla!" ja toi hienosti. Pitänee ryhtyä harrastamaan enemmän noita einiinhelppoja-esineitä, saadaan vähän haastetta hommaan.

Kotosalla menossa on Miron preppaus koiran käskytykseen. Olen ollut huomaavinani hienoista kunnioituksen puutetta nuorimmaista kohtaan...esimerkiksi tässä eräänä iltana Miro komensi Turrea pois olohuoneesta (hänen piti päästä olkkarin mattolle tekemään kuperkeikkaa) keittiöön. Koiran kehveli ei korvaansa lotkauttanut, ennen kuin minä sanoin. Miro kun pyytää kauniisti, ei komenna....äänensävy on ihan liian anova. Nyt harjoitellaan auktoriteettia. Miro ruokkii Turren iltaisin ja teettää sillä jotain ennen sitä. Ja hienosti on edistynytkin...kontakti on upeaa, ainakin silloin kun täysi ruokakuppi on odottamassa ;)

Mitäs muuta...ai niin, ostin sitten eilen uuden luurin. Kun sitäkin kylillä puhuivat, että minua olis muka hankala saada kiinni aika ajoin. Kun jos en ole töissä ja siksi vastaamatta, saattoi käydä myös niin, että puhelin ei soinut tai jos soi, niin äänettä, tai jos soi äänen kanssa, niin pätki ja räki ja teki vaikka mitä. Jotta nyt on uusi luuri ja jos en vastaa, olen joko töissä tai sitten en löydä vastausnäppäintä...on nimittäin sen verran hieno vehje :)

Kauneudenhoitoa ja odotusta

2009-07-19T19:04:00.004+03:00

Kaksi viikkoa ollaan oltu keskenämme. Pasi ja pojat ovat olleet perinteisellä kalareissulla Norjassa, laskeutuvat parhaillaan Suomea alaspäin. Koirarukkaa kiusailin, ei tarvii sanoa, kuin että isi on tulossa, Jiri ja Miro on tulossa, niin menee jo toiveikkaana luu suussa ovelle tuijottamaan...muutamien tuntien päästä odotus palkitaankin...voi sitä ilon määrää, mikä on tiedossa. Saas nähdä, mitenkä moneen solmuun se menee ;)

Harjasin Turren pihalla joutessani. Jos olis kamera kotona, olisin ottanut saaliista kuvan, tuli nimittäin sellainen kasa karvaa viidessä minuutissa, että sillä vaatettaisi pienen kylän. Vielä sitä jäikin. Turrella on lonkkien sivun karva muuttumassa ruskeaksi, ainakin siltä se nyt näyttää. Mustaa on vain karvojen päissä. Kummallista.

Ja kuriositeettina ilmoitettakoon, että maha ei vaivaa enää. Mikä lie ollut.
Ai niin, ja vielä. Äitini oli pari päivää meillä, kävimme lenkillä ja sienessä. Yhdellä reissulla huomasin, että sieniä varten taskuuni varaamani pussi oli patikoidessa pudonnut. Lähetin Turren etsimään. Äiti oli kovin epäilevä homman onnistumisesta, mutta eikös armaani täyttänyt odotukset: paineli huitsin kauas, ja tuli takaisin, kuinkas muuten, pussi mukanaan. Mukavaa.

Ripaskaa...

2009-07-11T19:02:00.003+03:00

Eilen illalla töistä tullessa löi heti ovella kaamea sonnanlemu vastaan...vaistomaisesti kissaa syytin mielessäni heti, ja rupesin etsiskelemään saalista. No, sehän löytyi olohuoneen PESDYLTÄ, VALKOISELTA matolta, ja heti nähdessäni läjän, tajusin, että tainnutkaan kissarukka olla syypää. Ei paljon karhun läjälle koossa hävinnyt.......Nöyrästi siivoamaan siis.

Turrella siis maha sekaisin. Eilen päräytteli rippeläjiä pitkin pihaa vielä. Vahingosta viisastuneena otin matot yöksi lattioilta pois, ja hyvä, kun otin. Aamulla oli tuvan lattialla kasa vastassa, ja koira ampaisi välittömästi puskaan, kun ulko-oven avasin. Aamuruoka jätettiin väliin. Aamupäivällä lenkillä vielä yhdet ripaskat väänsi, sen jälkeen ei mitään. Pari tuntia sitten annoin jo vähän evästä, eikä ole ulos tullut.

Syyksi en muuta keksi, kuin torstai-iltana antamani luun. Tiedän, että luut tavallaan kovettaa mahaa, kyllä, mutta Turrella joskus aiemmin vetänyt löysälle. Toinen vaihtoehto on kastelukannusta juotu vesi - kastelukannun pohjalle on saattanut joku kanankakkakikkare jäädä.

Oli mitä oli, toivottavasti on ohi nyt. Kipeä Turre ei ole ollut, mahan löysyyttä lukuunottamatta ihan jees.

Hanna ja Jatsi kävi meillä syömässä :) No, ei ne nyt just sitä varten tulleet, mutta hoitui sekin samalla. Turistiin kuulumisia, ja jotta ei ihan pelastusarmeijalle mennyt, "trimmattiin" elukat samalla. Turrestakin tuli tosi söpö!

Kuvan on luonnollisestikin ottanut jälleen kerran hovikuvaajamme Hanna Paakkunainen, jostain syystä ei näytä kuvaajan nimeä kuvassa, vaikka siihen sen laitoin, ja esikatselussa sen näyttää...

Johan on aikaa vierähtänyt...

2009-07-09T19:23:00.001+03:00

....mutta asiassahan tuo on mennyt. Mitään mainittavaa ei olla tehty. Kesän hakuilukin jäi, kun treenikumppanit eivät olleet samaa mieltä siitä, että pidettäis maanantai vakiotreeni-iltana, kuten oli tarkoitus. Kas kun ei meikäläinen voi jokaista iltaa varalta varata vapaaksi...olin toivonut maanantai-illat vapaiksi, ja se olis suht hyvin onnistunutkin, mutta peruin sitten toiveen, kun mitäpä turhia. Eli kertaakaan ei ukkoja olla etitty. Kehno.

Lenkkien lomassa olen itsekseni pienimuotoisesti tottistellut ja esineitä haetuttanut. Ei se hullumpaakaan ole. Kaikki mahdolliset kisaammisajatukset on jäissä, ja toisaalta, on paljon rennompi olo niin. Tehdään tasan, mitä huvittaa.

Nyt ollaan keskenämme kaksi viikkoa, muut on Norjassa. Haasteena on anaaleiden tyhjennys....Turre on taas enempi vetänyt peräpäätään mattoon, joten lienevät täynnä. Kun lopulta muistin nyysiä töistä hanskoja, yritin tänään hommaa suorittaa, tuloksetta. Joko en osaa, tai siellä ei ole mitä tulla. Eli ensimmäinen vaihtoehto lienee faktojen varjossa tosi. Höh. Pitää koittaa joku fiksumpi saada joskus apuriksi.

Kevään ensimmäinen esineruutu

2009-04-29T13:00:00.002+03:00

Hanna oli vailla lenkki- ynnä muuta seuraa ja niinpä suunnattiin yksissä tuumin Sipriin. Koirat vetivät yhteislaulua koko ajomatkan, ilmeisen innoissaan olivat. Suurimmat höyryt laskettiin lenkillä heti alkuun, ja kyllä ne taas juoksivatkin kuin vasikat kesälaitumelle päästessään (tai mistäs minä tiedän, ikinä en vasikoita ole nähnyt kesälaitumella tai muuallakaan...paitsi telkkarissa). Lenkin jälkeen koirat autoon ja ruudun tallaukseen. Autolta kuului taas yhteislaulua, luulivat raukat vissiin, että lähdettiin uudelle kierrokselle ilman heitä.

Turre ensin. Vähän mietittiin, miten mahtaa mennä, pitäisikö ensin ottaa helpomman kautta ja näyttää esineet, mutta vietiin kuitenkin valmiiksi ruutuun. Ongelmahan meillä ei ole esineiden etsimisessä, vaan tuomisessa. Siihen mietittiin valmiiksi toimintatapoja. Mutta kuinkas ollakaan. Armas koiruuteni etsi hyvin ja myös TOI. Kaksi esinettä ja kiitos.

Olipa taas mukavaa. Mukava oli nähdä ja muistutella mieleen, miten tuo tykkää työskentelemisestä! Ensi viikolla ukkoja etsimään, JIIHAA!

2009-04-28T20:16:00.001+03:00

Tämä nainen marssii rintasyövän puolesta. Lähetä hänet matkaan maailman ympäri, niin että hän pääsee perille. Tee se tukeaksesi kaikkia niitä naisia, jotka ovat sairastuneet tähän vakavaan tautiin. Hän kulkee maailman ympäri – blogistaniassa! Lähetä hänet jatkamaan matkaa - paina copy-nappia nyt! Liitä kirjoitukseen ja julkaise!

Kuulumisia

2009-04-28T08:39:00.002+03:00

Tai siis, mitään ei kuulu, mutta kirjoitettakoon sekin tänne. Jotta mahdolliset lukijat tietäisivät, että elossa kyllä ollaan, mutta mitään sen kummempaa ei olla tehty, eikä ole tapahtunut. Päivittäin lenkkeillään, ja tonneittain rapaa ja hiekkaa kannetaan sisään. "Kunnon asioita" ei olla treenattu, se orastava kipinä treenaukseen on jonnekin kadonnut, mutta enpä ole siitä stressiä ottanut, kun eikö tuo taas sieltä joskus löytyne. Ja jos ei löydy, niin ei maailma kaatune siihenkään, kun on noita sikainfluenssoja sun muita isompiakin murheita maailmassa.

Fiksu ja niin filmaattinenkin

2009-03-25T19:50:00.008+02:00

Siis koirani mun. Ensin oltiin näin:

Ja sit niinkun näin:

... ja näin:

...ja vielä näin:

...ja ihan lopuksi näin:

ja jostain syystä kaikissa kuvissa ei näy kuvaajan nimeä, vaikka alkuperäisiin sen laitoin, ja niissä se näkyy. Hannan otoksia ovat siis kaikki, ja Hannan luvalla tänne laitettu. Kiitoksia vaan!

Ja taas !

2009-03-22T11:42:00.003+02:00

Siis treenattiin ihan oma-aloitteisesti. Onkohan tää vakavaa...

"Liikkeestä seisomaan jääminen" oli päivän sana. Ensin jäi ikäänkuin puoliksi seisomaan, puoliksi istumaan, ilmeellä "oliks se tää vai...?" Muutaman toiston jälkeen lamppu syttyi miespuolisen treenaajan päässä, ja ONNISTUI. Ja kaiken vaikeintahan tässä hommassa on lopettaa ajoissa, eikä odottaa epäonnistumiseen saakka. Olisin ehkä voinut lopettaa aiemminkin, mutta ei sentään tahkottu siihen epäonnistumiseen saakka, vaan saatiin kaunis, onnistunut liike loppuunkin :)

Jos joskus saataisiin liikkeet siihen kuntoon, että uskaltauduttaisiin vaikka mölli-tokoon....vaikkapa 10-vuotispäivän kunniaksi...kas, kun suorituksenhan pitää olla TÄYDELLINEN, ennenkuin sitä voi julkisesti esittää..... ;)

Kotitokoa

2009-03-21T15:46:00.002+02:00

kylläpä olenkin nyt aktiivinen ollut...lenkin jälkeen otimme taas kahdelleen tokotuokio omalla pihalla.

Marjo muistutteli keskiviikkona tekemään myös muuta, kuin pelkkää kontaktitreeniä, ja oikeassa onkin. Otin liikkeestä istumista, ja onpas hidas istuminen...sitä joutuu nyt korjaamaan. Liikkeestä maahan meni nätisti.

Mutta seuraaminen. Nyt tein jo pieniä seuraamispätkiä käännösten kera, ja pääasiassa hyvin pysyy kontaktissa. Muutaman kerran yritti luistaa vanhaan tapaan katselemaan muualle: pieni pakote ja käsky, hyvin korjasi ja taas matka jatkui ("ai niin, sinua piti tuijottaa. joojoo...").

Mukavat treenit

2009-03-18T20:33:00.002+02:00

Kerrankin pääsin mukaan tottisporukkamme treeneihin, yleensä kun tuppaan olemaan töissä silloin, kun muut ovat vapaalla. Tänään sattui sellainen ihme, että pääsin treeneihin. Totuuden nimessä on tunnustettava, että melkein lintsasin....en millään olis viittinyt lähteä...mutta sainpas lähdettyä. Ja hyvä niin! Hyvä mieli jäi.....

Muutama pointti:

* pysyy kauniisti kontaktissa, liikkeessäkin. kylläpä olen iloinen *huoh*
* kontaktin parantuessa ruvennut hiukka edistämään. takapalkka auttaa siihen. samoin hidastaminen => rytmin vaihdokset.
* muista vaihtelu!

Äsh...ei nyt yhtään irtoa tekstiä, ihan tyhjä pää. Enivei, kuten Marjo totesi: "Hyvinhän teillä on alkanut mennä!"

Kaikenlaista

2009-03-17T08:51:00.004+02:00

Nyt alkaa olla sakki terveenä taas, kissoja myöten. Toivottavasti pitkään.

Parisen viikkoa sitten oli Jatsi tosiaan meillä viikonlopun ilona, siitä kuvia laitoinkin (lenkkikuvia). On se metkaa, miten hyvin periaatteessa toisilleen vieraat koirat tulevat toimeen. Tarkoitan "vieraat" sillä, että eivät ole kasvaneet yhdessä, eivätkä ainakaan päivittäin näe/jaa asioita. Silti pystyivät jakamaan ihmiset, sohvan, ruokakupit, jne ilman mitään rähinöitä. Aikas lämmin kyllä tulee, kun kaksi karvakasaa änkeää sohvalla syliin, ajatuksella "MINÄ lähemmäksi"...

Jatsi tuli silloin lauantaiaamupäivällä meille ja lauantain oli totista tyttöä, ulos mennessä hiippaili auton vierelle, että "viekää miut nyt kotiin, jookos...". Ikävöinti meni nopeasti ohi ja loppuajan olikin ihan kuin kuuluisi kalustoon. Lenkkeiltiin yhdessä, minä ja koirat ja Pasi ja koirat. Monenlaista tuli lenkillä vastaan, moottorikelkkailevan herrasmiehen kanssa vaihdettiin kuulumisia, ja kyllä oli hienosti käyttäytyvät koirakansalaiset mulla. Vieläpä tuli jotain pikkupiskejä joista toinen juoksuinen narttu...) vastaan ja ratsastaja hevosineen. Mutta kyllä ei ollut riemulla rajoja, kun Hanna ja pojat maanantaina iltapäivällä ajoivat pihaan! Ei rouva enää edes huomannut minua... ;)

Viime perjantaina kävimme Hannalassa lenkkeilemässä ja vähän tottistelemassa. Siitä kirjoitti Hanna taas niin nasevasti, jotta enpä jaksa ruveta kilpasille, löytyy siis täältä:

http://patchcoatpalmyra.blogspot.com/2009/03/hieman-happihyppelya.html

Oli todella nauruhermoja kutkuttavaa seurata Turren ja Jatsin kisailua lumihangessa...arvatkaa vaan, kumpi voitti, jos toisella on metrin pidemmät jalat!

Eilen lenkkeiltiin taas keskenämme, ja sen perään otin tottista omalla pihalla (hyvä Elina! uskomaton suoritus! ihan oma-alotteisesti!). Kontaktia, kontaktia ja kontaktia. Takapalkka kehiin, koska nyt, kun kontakti aletaan saada kuntoon, alkaa ruoja edistämään. Ja mukavasti meni. Kovin tyytyväinen olin. Turre tarjoaa itse kontaktia, ja päästään hyvin liikkeelle. No niin...tässä onkin nyt se dramaattinen hetki, jolloin pitäisi muistaa olla haukkaamatta liian suurta palaa kerralla. Pitäisi muistaa EDELLEEN edetä pikkuhiljaa, eikä loikata liian pitkiin seuraamiskaavioihin. Muistuttakaa, ystävät hyvät, jos alan hötkyillä :)

The Nuhanenät vol.3

2009-03-09T09:04:00.003+02:00

Turre on jo ihan jees, mutta vanhempi kissa on kunnon räkätaudissa. Kyllä tuli riesa tuosta.

Hämähäkki sen sijaan ei voi hyvin. Taitaa olla ihan kuollut. Joku aika sitten vetäytyi koloonsa, nahkaansa luomaan. Ihmeteltiin sitten, kun ei alkanut tulla ulos. Jirin kanssa lauantaina purettiin virityksiä, ja olihan se nahkansa saanut luotua, mutta lie mennyt joku kuitenkin vinoon. Nahanluonti on noilla hyvin herkkää puuhaa ja saattaa hengen päälle käydä. Ja näin kävi.

The Nuhanenät vol.2

2009-03-03T10:37:00.001+02:00

Jaapa. Kävinkin eilen litkut suoraan eläinklinikalta, säästin pitkän pennin. Ihan tarpeeksihan nuo maksoi sittenkin. Otin kuitenkin aineet myös kissoille, kuoleepahan korvapunkit, madot sun muut mahdolliset sittiäiset, jos ei muuta. Vielä tivasin klinikalla mahdollisuutta nenäpunkin tarttumiseen kissoihin, kovasti olivat sitä mieltä, että erittäin harvinaista on, tai jopa mahdotonta. Mutta pikkukissa kyllä aivastelee...Illalla hölväsin kaksi ensimmäistä uhria, Kassu fiksuna loisti poissaolollaan. Nyt höntti makaa sohvalla, eikä tiedä mitä kohta tapahtuu....Vaivatonhan tuo aine on laittaa.

Turre on paljon parempi. En sitten loppujen lopuksi tiedä, mikä vaivan nimi oli/on. Ei enää pärski/ryystä, ainakaan nyt tämän aamupäivän kuluessa ei. Enivei, loistetaan kyllä poissaololla kaikista yhteisriennoista tovi. Olipa tämä sitä tai tätä, en ihan heti uusiksi toivo.

The Nuhanenät

2009-03-01T21:15:00.004+02:00

Turre sai sit nuhan. Tai no. Onko tää nuhaa vai se saamarin nenäpunkki, josta kaikki vaahtoaa. Mutta toisaalta, ei kyllä olla oltu muiden koirien kanssa tekemisissä juuri lainkaan, niin tuo nenäpunkki-ajatus ihmetyttää. Ja kun se tyyppioire, "reverse sneezing, puuttuu. Mutta mistäpäs tuon tietää...kun tietäskin. Oispa helppoa soittaa eläinlääkärille ja pyytää resepti. Mutta taas...kun olen nettiä surffannut, löytyy sieltä jos jonkinlaista mielipidettä ko ötökästä ja lääkkeistä siihen. Että kannattaako hoitaa ja tepsiikö lääkkeet ylipäätään. Niin, ja kun tietäis, että onko se edes se. Vai ihan vaan nuha.

Ketuttaa.

MUOKS 2.3.09: edelleen niiskuttaa, lisäksi aamulla ryysti sisäänpäin, joten eikun soittamaan eläinlääkäriin. kahdesta paikasta mielipide: selvästi nenäpunkki. pieneläinklinikalta soittavat puhelinreseptin apteekkiin, haen illalla töiden jälkeen ja eikun litkut niskaan. jotta semmosta. onneksi kissoja ei tarvitse hoitaa, varmistin sen. jotain hyvääkin, hoituu madotus samalla, tökötti tappaa kaikki rottaa pienemmät...

Kotitottista

2009-02-26T09:44:00.002+02:00

Pitkästä aikaa otettiin vähän tottista omalla pihalla. Ja mikäs oli ottaessa, hyvinhän tuo meni:

1)KONTAKTI. Pääsimmepä jo ihan liikkeellekin, otin muutamia askelia, ja kontakti pysyi. Kun vaan maltan olla kiirehtimättä, niin ehkä saadaan meidän seuraaminen kauniiksi. Kenties.

2)Liikkeestä istumaan ja maahan. Ei oltu otettu tosi pitkään aikaan, mutta edelleen sujuu. Nopeat ja varmat liikkeet.

3)Paikallaolo. No joo, helppo homma, ainakin kun ei häiriöitä ollut. Menin auton taakse piiloon, ja oisin saanut siellä vaikka maailman tappiin olla.

4) Nouto. Lyhyellä etäisyydellä jees, mutta kauempaa saalistaa yhä kapulan. Sitä siis treenattava.

Lenkkikuvia

2009-02-22T12:40:00.003+02:00

Päivittelyjä

2009-02-17T11:55:00.002+02:00

On niin paljon mukavampi ja helpompi lukea vaan toisten blogeja, että oma tahtoo jäädä kirjoittamatta. Helposti tulee ajateltua, että ei ole mitään kirjoitettavaa, kun ei mitään ihmeitä olla tehty tai ole tapahtunut. Mutta ihan jo muistojen kannalta olisi hyvä jotain raapustaa, mukavahan noita on jälkikäteen lueskella.

No, lauantaina kävimme taas tokoilemassa, porukka oli pieni, mutta eipähän tarvinnut kauaa kentällä jäätyä. Mukana siis me, Hilkka ja Kiri, sekä Riitta ja Moto. Turrelle ihan peruskontaktia häiriöllä (liikettä ympärillä, ääniä). Hyvin menee. Sitten jatkoimme siedättämistä siihen, että kontaktin TÄYTYY pysyä, vaikka minä liikun. Ja ihan kehityskelpoinen yksilöhän tuo mussu on. Joten jatkamme hitaasti kiiruhtaen, hijaa hyvä tullee :)

"Mukavana" osiona otimme eteenmenoa, ja huipennuksena vauhdikas luoksetulo. Hilkka jäi pitämään Turrea pannasta kiinni, ajatuksena että saamme siten lisää vauhtia luoksetuloon(vaikka minä kyllä väitinkin jo siinä vaiheessa, että vauhdin kanssa ei ole ongelmia). Hilkka epäili, että tokko jaksaa pitääkään koiraa kiinni, kun se tempoilee luokseni. Mutta ei. Turre turremaiseen tapaansa istui rauhallisena paikallaan odottamassa käskyä, tempoilematta. Ja käskyn kuultuaan singahti kuin Nato-ohjus luokseni.

Kuvaa hyvin Turrea. Ei se mikään lapanen ole, vaikka sen vaikutelman antaa. Kun on tekemisen aika, silloin löytyy ruutia. Silloin kun ei tehdä töitä, ei hötkyillä ja poukkoilla, säästetään energia tositoimiin :)

Edelleen jaksamme ihmetellä ja siunailla miten meille sattuikin juuri meille täydellinen koira!

The Lenkki

2009-02-12T18:48:00.004+02:00

Kun Hannalle ja Jatsille meidän seura näköjään kelpaa edelleen jatkettiin harjoituksia tänäänkin, nyt meilläpäin. Hanna kirjallisena lahjakkuutena ehti jo päivän sanan laatimaan, joten peruslaiskana ihmisenä en ryhdy sitä uudelleen riimittämään. Jos ketä kiinnostaa, käykää lukemassa:

http://patchcoatpalmyra.blogspot.com/2009/02/vuoroin-vieraissa-ja-lenkki.html

Ja seuraavalla kerralla otamma modernia tekniikkaa = gps:n mukaan. Ja eväsreppu, muutama voileipä ja juomista mukaan myös. Aamen.

Vaihteeksi maaseudulla

2009-02-12T07:59:00.003+02:00

...käytiin eilen. Mehän asumme käytännössä katsoen aivan keskustassa, tai ainakin melkein, ja päästäkseen maalle täytyy mennä Hannalle :)

Hanna ja Jatsi olivatkin jo pihamaalla odottamassa meitä, ja voi sitä riemulaulua taas! Kumpikin nelijalkainen oli onnesta soikeena. Sen kummemmin viivyttelemättä lähdettiinkin baanalle. Yhtään en tiedä, missä päin milloinkin mentiin, mutta piiiiitkä lenkki tehtiin. Ihmisolioilla alkoi loppumatkassa olla vähintäänkin hiki, nälkä ja vähän väsykin, koiraoliot eivät minkään valtakunnan väsymyksen merkkejä osoittaneet, tietenkään.

Kotipihassa, siis Hannan, otimme vielä pienet tottistuokiot. Meille kontaktitreeniä ja jopa pienen liikkeen kera. Miun mussu!!! (meni siis mukavasti...)

Jotta kun vaan muistan pitää mielessäni, että mitenkä päin sinne puuhun kiivetään, niin ehken perillekin päästään :)

Uusi (tyttö)kaveri...

2009-02-10T10:54:00.002+02:00

...löytyi Sipristä. Just 4 kuukautta vanha (nuori) snautserinarttu, söpö, kun mikä. Kohtasimme heidät heti lenkin alkuvaiheessa, ja päädyimme lenkkeilemään yhdessä. Sillä totuushan on, että koirilla on paljon mukavampaa lenkillä, jos mukana on ainakin yksi saman lajin edustaja.

Aluksi pientä pelotti iso, musta, kovaääninen koira, mutta kovasti rohkea pentu oli, eikä lenkin edetessä pelottanut enää yhtään. Turre intoutui jostain syystä haukulla houkuttelemaan leikkiin ja se on tietysti aika hurjan kuuloista, ihan pieni piuskutus kun ei tuon koiran haukku ole.

Sattui samoille tienoille taas hevonen kärryjen edessä, konin ketale ei meistä tykännyt, vaan meinasi tyystin pillastua, meidän piti ihan umpihankeen väistää ja kauas sinne sittenkin. Kummallinen.

...ja kaiken takana on...kontakti!

2009-02-07T19:05:00.004+02:00

Tänään päästiin lopulta tottiskentälle treenaamaan, iso porukka meitä lopulta olikin: Hilkka ja Kiri, Jaana ja Juice, Arja ja Ziggy, Riitta ja Moto, Niina ja Mio, Sinikka ja Bobi, ja Marjo. Mulla raukalla oli maha kuralla heti aamusta, me kun ei olla tehty MITÄÄN kunnolla lokakuun jälkeen :)

Ja ei se auta, se on pakko taas palata maan pinnalle ja tyytyä siihen, että oikoa ei voi. Tai voi, ja käy niinkuin meille: koira osaa vaikka mitä, mutta tekee hyvin silloin, kun huvittaa. Jotta päästäisiin lopputulokseen, joka tyydyttää paitsi ohjaajaa, niin ehkä joskus myös tuomaria jossain, täytyy meidän palata alkuun ja yrittää nyt LOPULTAKIN saada kontakti kuntoon. Ja sehän ratkaiseekin sitten jo melko paljon.

Totuuden nimessä, ei se varmaan ihan kauhean kaukana ole (?!). Turre tietää kyllä, mistä on kyse. Mutta minun täytyy nyt edetä hitaasti kiiruhtaen, jotta päästään yhteisymmärrykseen siitä, että kontakti pidetään, kunnes toisin todistetaan. Eikä niin, että napotetaan silmiin tikkana, mutta kun lähdetään liikkeelle, se on lupa aloittaa lössöily.

Ja se palkkaus. Pilkoin lenkkimakkaran mukaan palkaksi, mutta kuinka ollakaan, palkkasin patukalla. Ja kuinka ollakaan, koira tykkäsi :)

Pakkanen paukkuu, vähän turhan kovasti nyt

2009-01-31T11:57:00.002+02:00

Se siitä treenauksesta sitten. Elohopea laski reiluun -25 asteeseen, himpun liian kylmä tottikseen. SEN KERRAN kun en olisi lintsannut... :( Toivotaan, että ensi lauantaina on parempi sää, kun vaihdoin työvuoroakin, että päästään kentälle.

Treenien sijasta käytiin omassa rannassa pienellä lenkillä. Koiraa ei edelleenkään näyttänyt kylmävän. Ihme rakki, ei edes tassujaan nostele. Mulla oli niin paljon päällä, etten meinannut saada jalkoja polvesta taipumaan. Tarvo siinä sitten umpihangessa. Ja ei, minulla ei taaskaan ollut lumikenkiä mukana. Silmälasitkin meni ihan umpijäähän, joten näkökin sumeni. Mutta tulipahan käytyä.

Kotona otimme tuvan lattialla muutamaan otteeseen seisomaan jäämistä, ja EHKÄ se alkaa sujua !!!! Vielä jonkun kerran tarjosi istumista välillä, mutta jo vähän sen oloisena, että "se ei tainnut mennä näin...?"

Päivitystä

2009-01-28T17:19:00.003+02:00

Eipä ole tullut kirjoiteltua, kun ei olla mitään normaalia lenkkeilyä kummempaa tehty. Urhoollisesti kyllä olemme umpihangessa käyneet rämpimässä, tai no, minä rämmin, hikoilen ja puhisen, koira menee kuin siivillä. Minä hengästyn, koira ei. Minä väsyn, koira ei. Hyvähän sen on, kun on kaksi jalkaa enempi ja muutenkin virtaviivaisempi malliltaan...

Pilkillä ovat mies ja koira käyneet ahkerasti, ja koira on päässyt matikan limojakin nuoleskelemaan...yäk.

Mutta mutta. Lauantaina on tarkoitus ottaa härkää sarvista, ja ruveta taas tokoa tahkoamaan. Kassotaan nyt, kuinka meirän käy. Jos sitten joskus maailmassa uskaltauduttaisiin siihen BH-kokeeseen ja tokokokeisiin...

Talvisia kuvia

2009-01-14T09:23:00.003+02:00

Nyt viimeistään on LIIAN kylmä...

2009-01-05T11:28:00.002+02:00

elohopea on pysähtynyt -22 asteeseen. Eipä sillä, lähikaupan myyjärouva kertoi heillä Selkiellä näyttänee -28. Mutta eipä myö pelätä. Untuvaa ylle ja uudet rukkaset kännyihin, ja menoksi. Silti minua kylmi. Koiraa ei. Urhoollisesti tunnin lenkki heitettiin.

Eilenkin lenkkeiltiin, vaihteeksi Marin ja Wallun kanssa. Välillä pojat intoutuivat jopa juoksemaankin, mutta väliin piti vähän rähistäkin. Muutaman kerran karjaisin pelin poikki. Lenkin jälkeen juotiin meillä päiväkaffet ja syötiin Marin leipomaa herkkua, suklaakakkua. Pitihän ne hangessa tarpomalla menetetyt kalorit korvata. Wallua kiinnosti kani ihan mahdottomasti, piti sille louskuttaakin. Ei onneksi saanut rusakko sydänkohtausta. Kassu näki parhaaksi murista Wallulle uunin päältä, pienempi katti katosi kun pieru Saharaan,ja tuli esille vasta vieraiden poistuttua.

MInä sitten vihaan talvea...

2009-01-03T16:29:00.002+02:00

Talvi on syvältä, koska:

a) on KYLMÄÄÄÄÄÄ.
b) on pimeää.
c) auton ikkunat on aina ankkajäässä, ja menee niin hermot kuin sormetkin niitä puhtaaksi raapiessa.

Mut eipä auta, koira on kuitenkin lenkitettävä, ja kerrankin mulla oli vapaata yhtä aikaa muiden aussieihmisten kanssa, joten suunta kohti Viinijärveä. Mukana olivat Hilkka ja Kiri, Hanna, Juha ja Mai, ja tietty Hanna ja Jatsi. Kiri tuoksui Turren mielestä vielä niin ihanalle, että meinasin jo pakata koiran takaisin autoon ja poistua takavasemmalle, mutta saatiin lenkki tehtyä kunnialla, ilman "vahinkoja".

Käytiin sitten vielä Hannan ja Jatsin kanssa toinen lenkki heti perään.

Joulu oli ja meni

2008-12-26T09:13:00.002+02:00

Ihan vaan pikainen päivitys, täytyy rientää Turren kanssa lenkille ja sitten töihin taas.

Joulun vietimme perinteisesti Lieksassa, mummolassa, mukana myös Jukka ja Satu ja lapset. Ja tuli taas todistettua, että vaikka miten lapanen onkin tuo koira normaalioloissa, niin "tarpeen tullen" löytyy luonnetta.

Joulupukki tuli. Lapset riensivät ulko-ovelle vastaan ja Turre tietenkin perässä, ehän se nyt käy päinsä, että kakarat keskenään päästävät ihan kenet tahansa sisään. Ja Turrehan ei pukkia olisi laskenut sisään ollenkaan, eikä ainakaan lasten luo!

Turre käyttäytyi just niin kuin luulenkin Turren käyttäytyvän uhkaavassa tilanteessa. On "uhkaajan" ja omien välissä, ei ole päälle menossa, mutta suojelee omiaan. No, siirryimme sitten siitä eteisestä peremmälle hyvässä järjestyksessä, komensin Turren sivummalle ja vakuuttelin, että kaikki on ihan jees. Ei se vahtimista lopettanut kokonaan, vaan väliin piti pöhähdellä.
Että keskusteluun aussiepalstan vahtivietistä voisi tämänkin lisätä...

Ai niin, tuossa menneellä viikolla "testasimme" Turrea lenkillä poikien kanssa. Miro ja Jiri kisailivat hangessa, ja Jiri tönäisi Miron maahan. Miro jäi makaamaan siihen ja me jatkoimme matkaa Jirin kanssa. Turre lähti ensin meidän mukaamme, kunnes hoksasi, että "ei hitto, Miro jäi!" Turre pysähtyi, katsoi meitä, katsoi Miroa. Me jatkoimme matkaa. Turre kävi haukkumaan Miron ja meidän välissä. Kun me Jirin kanssa jatkoimme vaan matkaa, Turre juoksi Miron luo, kävi viereen maahan, ja ryhtyi haukkumaan. Miun ihana muru!

Talvipäivän turinoita

2008-12-17T17:16:00.002+02:00

Ai minkä talvipäivän...nää Suomen talvet alkaa olla ihan sitä ihteensä, pimeää, tuulista, märkää, loskaa. Tahtoo muuttaa jonnekin lämpimään...ihan vaan vinkiksi Veikkaus Oy:lle...

Ja kun nyt olen taas elolle eistynyt, niin Turrekin on päässyt taas vaikka minne. Tai ei nyt ihan vaikka minne, mihinkään treenaamista liittyväänkään ei ole eistytty, mutta ainakin ollaan lenkkeilty, ja lenkkeilyn lomassa olemma hiukan tottisteleetkin.

Eilen käytiin piiiiiiiitkästä aikaa Marin ja Wallun kanssa lenkillä. Ei oikein pojilla irronnut...mietinkin, että alkaako tarina poikien välisestä ystävyydestä tulla tiensä päähän, kun ikä alkaa molemmilla lähestyä kahta vuotta. Wallu yritti jonkun kerran pomottaa Turrea ja nousta päälle, mutta kun Turre ei alistunut, eikä myöskään vastannut samalla takaisin, jäi hyvinkin yrityksen asteelle. Jonkun kerran ottivat kyllä leikkipyrähdyksiäkin kuitenkin, mutta ei nyt ollut sellaista riehakasta ilottelua :(

Tänään olimme Hannan (ja Hilkan ja Annen) kanssa kololla kuorittamassa/tarroittamassa Josepan lehteä, Turre mukana maskottina. Pitäähän koiraseuran lehden väliin kaupanpäällisiksi koirankarvoja saada :)

Lost in Translation...

2008-12-10T12:04:00.002+02:00

eikun in Sipri.

"Sovitaanko, Elina, niin, että jos ei oo suuntavaistoa, niin ei lähdetä sooloilemaan, eikä ainakaan puhuta samalla puhelimessa? Jooko?"

"Joo...sovitaan vaan..."

Käytiin Turren kanssa noin tunnin mittasella lenkillä, josta tulikin sitten kahden tunnin mittainen. Alkuperäinen ajatus oli mennä sama lenkki, kuin Hannan kanssa maanantaina, mutta toisin päin. Susanna soitti heti alkumatkast, ja lopputulos oli, että miun maamerkkiä, eli hiittiä, ei tullut vastaan, ei. Aikani tarvottua läksin tulemaan omia jälkiäni takaisin, ja sitten hävis nekin (aika nolo). Lopulta tultiin kuin tultiinkin hiitille, mutta ihan väärästä suunnasta, eli sieltä päin, mistä lähdettiin matkaan........

Mutta saipahan koira kunnon lenkin ja mie raitisilmamyrkytyksen.

Turren turinoita...jatkuu

2008-12-09T11:01:00.002+02:00

Ja TAAS pääsin lenkille heti aamulla ja ihan metsään asti! Mistähän nyt tuulee...

Mamman kanssa mentiin nyt kaheltaan Sipriin, olis ollut kyllä kiva, jos ois ollu muitakin (siis koirahenkilöitä) mukana, mutta menihän tuo noinkin. Ei siellä ollut ketään muita koko metsässä, ei edes niitä ajokoiraraukkoja, jotka joutuu pupujen perässä hikuna humppaamaan, eivätkä saa nauttia riekkumisesta, niin kuin me oikeat koirat. Minua ne ei olis kyllä haitanneet, mutta mamma on aina varpaillaan, kun kuuluu niitten viuskutus ja ajokoirien ihmisten pumpum-äänet (mitenkähän ne semmosta ääntä pitää?).

Jossain vaiheessa matkaa mamma otti kepin, eikä antanut sitä mulle, pyöritteli sitä vaan käsissään. Vähän kyllä ihmettelin, että mitä se meinaa, mutta selvishän se lopulta. Se käski mut istumaan, ja meni hiippailemaan metsään, ja jätti sen kepin (olevinaan) vaivihkaa sinne. Sit se tuli takaisin mun luo ja käski etsimään esineen....pitääköhän se mua ihan tyhmänä?? Siis sikahelppo homma - se keppihän haisi ihan mammalle, kun se sitä käsissään oli koko matkan pyöritelly!! Pöljä...maailman helpoin homma semmoinen keppi on löytää...Kummallisia nuo ihmiset. Se näytti hirmu iloselta, kun toin oikean kepin ja en sitten raaskinut kertoa sille, että ihan helppoa se oli, iloitkoon rauhassa.

Sit se vielä komenteli mua sivulle ja seuraamaan ja istumaan ja maahan ja tänne. Kun sillä oli kissan nameja mukana, niin suostuin tekemään nekin temput ja esitin olevani tosi skarppina, ja siitäkin se oli tosi iloinen. Luuli raukka, että tein ne sen mieliksi...vaikka oikeesti ne oli ne Whiskas Kitbitsit........

Turren ja Jatsin turinoita

2008-12-08T13:13:00.006+02:00

Uskokaa tai älkää, mutta mammalla on tänään vapaapäivä! Eikä se oo edes väsynyt! Eilen illalla se jo sopi meille treffit Hannan ja Jatsin kanssa, ja tytöt tulikin meille heti kohta aamulla. Mutta mutta! Hanna jätti Jatsin meille ja lähti johonkin! Ihan kummallista...mä luulin, että lähetään mettään ja päästään Jatsin kanssa riehumaan, mutta ei. Mamma istui vaan tietsikalla ja Jatsi istu oven edessä ja tuijotti sitä herkeämättä, vaikka minä kuinka yritin saada niitä liikkeelle. No, mentiin me lopulta pihalle. Mamma rupes viskomaan halkoja, minä yritin houkutella Jatsin leikkiin, mutta se oli ihan tosikko, istu vaan keskellä pihaa ja tuijotti tielle. Ihan boring...

Mut lopulta Hanna tuli onneks takasin, ja me LÄHDETTIIN METSÄÄN! Me arvattiin Jatsin kaa heti, minne ollaan menossa, ja laulettiin koko matka hoosiannaa :) Kun oltiin perillä Hanna yritti taas luvata mut kans tulemaan autosta, mutta enhän mä voi tulla, ennen kuin mamma lupaa, vaikka miten tekis mieli. Sit kun mamma lupas, niin johan pomppas! Juostiin ainakin sata kilsaa pitkin metsiä, kantojen yli, puiden ohi ja löysin muuten ihanan rapaojan ja kerkesinpäs käydä rypemässä, ennen kuin ehtivät kieltämään, lällällää.
Takas tullessa piti vähän esittää palveluskoiraa, ettiä keppejä ja esineitä, ja osattiin me ne ettiä hienosti, tietenkin. Sit tultiin meille ja nyt makoillaan vierekkäin meillä. Elämä on taas laiffii!

Mamma otti miut aamulla mukaan kun lähettiin poikia viemään hoitoon. Mitähän sillä oli mielessä? No se selvisi joo. Mentiin Turren luo ja se älyn jättiläinen jätti miut sinne! Uskomaton temppu! Pahin painajaiseni toteutui ihan noin vaan. Jäin kyttäämään ovea, että varmasti huomaisin kun se tulee takas. Elina yritti lahjoa minua ties millä ja yhden juuston kävin syömässä. Näin meidän kesken, tein sen ihan vaan sen takia ettei sille tulis kamalan paha mieli. Meikätyttöä kun ei huijata. Voi että oli kamalaa.

Sitten mentiin ulos ja Elina alkoi mättää halkoja liiteriin. Minua ei huvittanut mikään. Kesti ainakin tuhat vuotta, ennenkuin meidän auto kurvasi pihaan. Oooh, mamma ei sittenkään hylännyt minua kokonaan! Hemmetin Turre kun änkesi koko ajan väliin enkä saanut tervehtiä omiani kunnolla.

No ei se mitään. Lenkille sentään lähdettiin ja ajettiin samaan paikkaan missä viimeksikin juostiin. Annoin Turrelle kyytiä ja oli kivaa. Se höynä luuli juoksuttavansa minua perässään, mutta tosiasiassa mie sitä ajoin edellä. Onhan noilla asioilla ihan selkeä ero. Mamma kävi viemässä kepin minun etsittäväksi ja heti löysin.

Takaisin tultua noi ihmisolennot kävi teenjuontiin ja minä kyttäsin, ettei mamma pääsisi minua eksyttämään. Kahdesti en saman päivän aikana mokomaan lankaan mene.

Olipa kiva vaihteeksi laukata muita kuin niitä samoja loppuunkaluttuja kotimaisemia.

Kisu Killisilmä tuli taloon

2008-11-02T09:12:00.002+02:00

Olin loppuviikon Treella, joten ei siitä sen kummempaa. Turren tassu on parantunut ihan omin konstein oikein hyvin, umpeutuu hyvää vauhtia. Nyt on parina päivänä jo käyneet Pasin kanssa metsässä...ja vauhtia riittää!

Eilen, ihan ex tempore, haettiin meille uusi kisumisutyttö. Pojat ne sen päähänsä sai, et kun ei kerran nyt toista koiraa, niin otetaan toinen kissi. Ja niin siinä sitten kävi. Laitan kuvan, kunhan niitä otetaan. Kovasti kauhuissaan oli neiti eilisen, lymyili lähinnä, ja väliin sähisi/murisi Turrelle. Turre oli niiiin kovasti halunnut tehdä tuttavuutta. Kassu ei vielä ole tulokasta tavannut. Illasta kelpasi pennulle jo ruokakin, joten jospa se siitä kotiutuisi. Pasi jäi pennun kanssa yöksi alakertaan nukkumaan :) Ja nukkuvat edelleen, minä ja Turre ollaan vasta hereillä...

Ja taas tassu auki...voi p****a.

2008-10-26T12:36:00.003+02:00

Kun ei kauemmaksi lenkkeilemään viititty (karmee keli) ja ehditty (töihin pitää joutua), käytiin omassa rantametikössä. Ja ei taideta enää koskaan mennä....Rantatörmät on kivikkoa ja ilmeisesti siellä oli niin teräväreunainen kivi (jos toinen, ja kolmaskin..), että huomasin yhtäkkiä Turren tassun olevan aivan veressä. Ja eikun tutkimaan, mikä vuotaa. Oikean etusen anturassa haava...

Kipinkapin kotiin, suihkun alle ja sen jälkeen taskulampun avulla vahinkoja arvioimaan. Kunnon haava, vuoto onneksi tyrehtyi nopeasti. Putsasin jalan, tursotin Terra-Polya ja siteet päälle ja ympäri. Eläinlääkäriin en edellisesta kerrasta viisastuneena (?...!) vie. Toivottavasti paranee yhtä hyvin, kuin viimeksi.

Mitenkään haava ei koiraa näytä haittaavan, ei onnu, ei mitään. Kauniisti antoi tonkia haavaa ja hoitaa. Hieno koira :)

Voi vihne, miksi ihmeessä tuo aina teloo jalkansa. Ketuttaa.

"Mölli-BH" ja hakutreenit

2008-10-25T15:23:00.002+03:00

Vesisateessa ajeltiin urhoollisesti Linnunlahdelle mölli-BH-kokeisiin, Miimi lupautui tuomaroimaan. Mukana olivat Aija ja Rini, Hilkka ja Kiri, Riitta ja Moto, Arja ja Ziggy, sekä me. Meidän tottis ei ollut ollenkaan sellaista, kun se parhaimmillaan on, Turre seuraili ihan miten sattuu, väljää oli. Paikallaolo sujui edelleen ongelmitta. Jäävät liikkeet meni ok, hidas maahanmeno, mutta meni kuitenkin. Mutta kaipa me oltais läpi räpistelty.

Kentältä ajelimme jatkamaan harjoituksia Selkielle hakumetsään, siellä mukana Auli ja Hyrrä, Arja ja Ziggy, Heidi ja Mio, Heidi ja Sani, ja me.

Turre ensimmäisenä metsään. Kolme ukkoa, molemmat etukulmat, ja oikea takakulma. Vasemmassa etukulmassa ukko pahvilaatikossa, muut pressun alla.

---------------------------------------------------------------------------------------------------

TURRE TOIMI KUIN UNELMA!!!!!!

Koira lähti kuin nato-ohjus ukoille, käytti nenäänsä HIENOSTI ja ilmaisi HYVIN.

Eipä tuohon oikeastaan voi mitään lisätä. Todellakin huippusuoritus. No, kolmannella ukolla haukku lähti vähän hitaasti, mutta se anteeksiannettakoon. Olin niin ällistynyt upeista lähdöistä ja upeasta nenätyöskentelystä, että en meinannut kestää nahoissani..... :)

BH-treenit kentällä

2008-10-14T20:20:00.003+03:00

Vielä illansuussa ajeltiin koulutuskentälle treenaamaan muiden humujen kanssa. Mari sai varsinaisen kipinän viime viikolla ja tuli mukaan, kun töistä kerkesi. Hyvää tekeekin Wallulle, niin kuin itse kullekin, treenata häiriön alla.

Turrella oli nyt mielenkiinto enemmän maantasolla, kontakti sen mukaista. Eli ZERO. Mutta niin kuin olen nyt muutaman kerran viisaasti todennut (ääneen), tuo koira tekee sitä paremmin, mitä enempi sen kanssa tekee. Niin niin, tietenkin, mutta tarkoitan nyt sitä, että Turren kanssa eka tunti on lämmittelyä ja vasta sitten ruvetaan tosissaan tekemään ja alkaa näkyä se kuuluisa tekemisen ilo, niin koirassa, jos kohta varsinkin emännässä.

Jos ei nyt seuraamiskaaviot ihan kympillä menneetkään, niin paljon on hyvää tullut tänä syksynä. Voin pitää Turren irti kentällä ja ei varmaan lähde omille teilleen, samoin seuruutan irti autolle, ei ongelmaa, vaikka lähellä olis kuinka paljon koiria. Paikallaolo on varma. Istumaan jää jo melkoisen hyvin.

Ai niin...Turresta tuli velipuoli tänään, Turren emä sai 10 pientä, ihanaa, söpöä penneliä..Ei, meillä ei ole pentukuume, ja EI, meille EI ole tulossa pentua... :)

Karpaloita ja sieneksiä

2008-10-14T12:01:00.002+03:00

Jatsi ja Hanna tuli meille kukonlaulun aikaan ja lähdettiin sienijahtiin Selkielle päin. Koirat piti sellaista elämää kulkiessaan, että sienet meni kaikki karkuun, vain muutama onneton yksilö jäi kiinni. Kanttarellejäkin löydettiin jokunen - aatelkaa, keskellä lokakuuta!

Suo kun tuli vastaan, niin kerättiin sitten karpalot kyytiin, nekin yritti sammalten alle piiloon, mutta eihän ne meidän tarkkoja silmiä piiloon päässeet. Taas jouduttiin toteamaan, että vanhuus ei tule yksin, sekä Hannan että miun selkä vinkui järkytyksestä, kun karpalomättäillä kökittiin.

Koirat nauttivat jälleen toistensa seurasta. Montakohan kilometriä ne juoksi jälekkäin...hauska sitä oli seurata :)

Metsäreissun päätteeksi palattiin meille evästämään - miun tekemää salaattia ja Hannan leipomaa sienipizzaa. NAM!

Viikonloppu vierähti

2008-10-13T08:29:00.002+03:00

...taas ihan itsestään. Pojat lähti eilen mummolaan, ukki kävi ne hakemassa. Koira oli myös tiukkaan sitä mieltä, että lähtee mukaan ja yritti hypätä jostain välistä autoon, mutta jäi kuitenkin kiltisti kotipihaan.

Hakutreenit jäi niin perjantailta kuin sunnuntailta väliin...perjantaina mulla oli jotenkin pönttö olo ja eilen oltiin suppilovahverometsässä, eikä sieltä sitten ehätetty. Toissapäivänä Pasi ja Turre kohtasivat sieniretkellä hirven! Turre oli nostanut karvat pystyyn ja päästänyt hyvin matalan murinan, niin johan hirvitys kääntyi kannoillaan ja pakeni.

Katotaan nyt, mitä tää viikko tuo tullessaan. Loma alkaa olla lopuillaan ja töihin täytyy taas mennä keskiviikkona.

PEVISA-tulokset

2008-10-11T09:05:00.000+03:00

Viime yönä vihdoin tuli Kennelliiton sivuille ne kauan odotetut lonkkakuvaustulokset...Kuvathan lähti ajatuksella, että B/C -lonkat tulee, mutta mutta:

Lonkat A/A !!!
Kyynärät myös 0/0
Ja silmät olikin jo tiedossa, että täysin terveet ne.

Huhhuh...en tiedä, miten nuo odotukset A:ksi muuttui...onkohan ne sotkeneet siellä Kennelliitossa jotenkin, lausuneet väärät kuvat, tai jotain...eli uskaltaako tästä nyt sit riemuita :/

Aussietreffeillä Miimin luona - Turren turinaa

2008-10-09T19:51:00.000+03:00

Mammalla on tällä viikolla jostain syytä aikaa mulle tarpeeksi...se käy mun kanssa lenkillä vähän väliä ja sit me käydään treenaamassa JOKA PÄIVÄ! Se puhuu jostain BeeHooKokeesta, jonne meidän pitäis mennä...en tiedä, mikä se on, mutta siellä kai pitäis esittää tekevänsä, niin kuin mamma haluaa... Ei me aina mennä treenaamaan mihinkään eri paikkoihin, vaan se on saanut päähänsä, että KOTIpihassakin voi treenata...hassu nainen. Mut silti mä rakastan sitä ja teen (yleensä) mitä se käskee. Kannattaa nimittäin totella: jos tekee sen mieliksi, niin voi saada makkaraa. Tai sit se leikkii mun kanssa. Ja jos oikein hyvin käy, se heittää mulle Wubban. Sitä ei se tosin kovin usein tee, koska Wubba on musta niin ihana, että en millään haluais tuoda sitä mammalle takaisin.

No joo....tänään me taas lähdettiin aamulenkin jonnekin...en ensin ollenkaan tajunnut, minne me ollaan menossa, mutta sit kun tuli tienviitta "Anttilan Virolaiset", tajusin, että me ollaan menossa NAISIIN....

Niin, mentiin siis Miimin ja sen tyttöjen, Unelman ja Pamelan luo. Unelma on niinkun mun mummopuoli ja Pamela sen tytär. Miimi on niitten mamma. Miimi on ihan mukava, se monesti kehuu minua :) Ja on Unelmakin oikein jees. Mutta se Pamela...se on musta ihana. Oli siellä muitakin, oli Jatsi ja sen mamma Hanna (Hanna on kanssa aika mukava, sekin muistaa minua silitellä, ja Jatsi on kanssa magee...), ja sit oli Pamin tytär Kiri ja sen mamma Hilkka. Kiri on kanssa nätti, mutta liian pentu mulle. Se vaan tykkäis vimmata.

Me käytiin kävelyllä naisten kanssa, mä olin ainoo mies porukassa, ja kyllä oli homma, kun piti koko naislaumaa pitää silmällä. Kun en olis malttanut muuta kun Pamelaa jallittaa....voimille ihan kävi. Sit tultiin takaisin niitten pihaan ja kaikkien meidän mammat meni sisään. Meitä ne ei laskenut, sanovat, että ollaan likaisia...! Hyvin meillä kyllä aika kului pihallakin. Lopulta ne tuli ulos ja sit mamma käski mut autoon. En millään olis halunnut lähteä pois ja kun mamma lähti ajamaan, niin mä huusin ja tanssin takakontissa, et ei mennä, ei! Tahdon ulos! Mut ei se laskenut..........

Huomenna me mennään kuulemma taas hakumetsään ukkoja etsimään...ja PAMI tulee kans! JES!!!

Meistä EHKÄ on vielä joskus johonkin....!

2008-10-08T18:51:00.000+03:00

Kyllä on aktiivinen viikko ollut ja aktiivisena jatkuu. Joka päivä ollaan treenattu aktiivisesti, ja sama jatkuu, huomenna mennään Miimin luo, perjantaina hakutreeneihin, la vois mennä viestikisoja katsomaan ja sunnuntaina taas hakumetsään. Raitisilmamyrkytys meinaa iskeä... :)

Tänään ajelimme Pärnävaaralle tottistreeneihin, olikin melkoinen kirjo aussieita mukana: Miimi ja tytöt, Hanna ja Jatsi, Hilkka ja Kiri, Mari ja Wallu.

Otin Turren ensin paikkamakuuseen, kun Hanna ja Jatsi tekivät. Olin välillä selin (Miimin auton ikkunasta kyttäsin), välillä sivuttain ja välillä Turreen päin. Hyvin Turre pysyi paikallaan, kontakti oli kyllä koko ajan Jatsissa, mutta pääasia, että pysyi paikallaan.

Henkilöryhmää tehtiin pitkään ja hartaasti, alkoihan se sitten sujuakin. Aluksi ongelmana oli suunnaton edistäminen, koira oli koko ajan jalan alla.

Turren seuraaminen ei ollut tänään ollenkaan niin hyvää, kuin eilen. Vapaana meni paremmin. Jostain syystä Turre kulkee todella lähellä minua nyt, aloitti sen tiistai-iltana. "Liikkeestä istumaan" meni ensin maahan, sitä sitten tehtiin ja tahkottiin. Vielä illalla ruokakupin päältä otin lyhyen seuraamispätkän, "istu" ja lupa syömään.

Summa summarum - mulla alkaa vähitellen olla taas hyvä mieli tuon koiran kanssa tekemisestä! Jotenkin asiat on nyt loksahtaneet kohdalleen ja edistytäänkin, tai siltä ainakin tuntuu. Koira nousee parhaiten tuosta tekemisestä, ja mitä enemmän tehdään, sitä paremmassa vireessä koira pysyy.

Ja nyt pyhä lupaus: Kunhan PAMIN ohitus hihnassa sujuu hyvin, mennään BH-kokeeseen... ;)

Treenien jälkeen käytiin vielä lenkittämässä koiria ja kaksijalkaisten kanssa syömässä.

Linnunlahdella BH-treeniä

2008-10-07T22:08:00.000+03:00

Ja illalla jatkui BH-treenit. Mukana Arja ja Ziggy, Jaana ja Juice. Mari ja Wallukin rohkenivat lopulta kentälle mukaan. Ja tietysti tsiljoona muuta koiraa.

Turre oli aluksi taas aivan tuulissa pilvissä, vinkui sinne, tänne ja tuonne. Ja varsinkin, kun huomasi Wallun tulevan mukaan. Koska Wallun kanssahan hillutaan!

Kentän laidalla seisoi sen verran joutavan näköisiä miehiä, että siihen saatiin sopivasti henkilöryhmä. Me ensin sinne ja ihan läskiksi menikin. Seuraamisesta ei voinut puhuakaan ja kontaktia ei ollut sitäkään vähää. Muutaman ärräpään jälkeen alkoi sujua vähän sinne päin.

Turren kanssa teimme ensin, muut meni paikkamakuuseen. Teimme seuraamiskaavion muutaman kerran, ja kerta kerralta parani! Jostain syystä Turre seurasi ihan kiinni minussa, tai siltä se tuntui, mutta Arja sanoi, että ei se näyttänyt siltä. Turre paikkamakuu meni oikein hyvin.

Loppuhuipennukseksi tein vielä vapaamuotoisia pätkiä seuraamista ja käännöksiä, ja meni oikein mukavasti. Aika kivasti se jo toimii kentälläkin, suuren häiriön alla! Ainakaan ei tarvii pelätä, että karkaisi hallinnasta, ei todellakaan.

Tavoitteellista treenausta...?

2008-10-07T12:34:00.000+03:00

Kun ei päästy metsälenkille Sipriin (käytiin kyllä yrittämässä, mutta metsästä kuului epäilyttävää (koiran)ulvontaa, olisko ollut uljaita metsämiehiä liikkeellä, tehtiin siis täyskäännös kotiin), otettiin taas kotipihassa BH-koeliikkeitä.

Seuraaminen. Aika kivasti meni, otin nyt sekä kytkettynä että vapaana. Henkilöryhmää ei jostain syystä taaskaan meidän pihassa ollut, joten se jäi väliin. Kontakti säilyi kohtuullisesti, täyskäännöksissä oli väljyyttä, niitä pitäisi treenata siis kovasti. Käännökset oikeaan ja vasempaan meni aika mukavasti.

Liikkeestä istumaan menoa pitää myös vahvistaa. Aika kivasti onnistui, mutta ei suinkaan ole varma vielä, väliin tahtoo mennä maahan. Mutta jos jää istumaan, niin kestää siinä kyllä.

Liikkeestä maahan menee hyvin. Luoksetulonkin muistin nyt. Siinä opittavaa on vielä: Turre tulee eteen, mutta siitä sivulle on jostain syystä vaikea mennä. Johtuu varmaan siitä, ettei olla harjoiteltu..? ;)

Paikallaoloa otettiin auton ikkunoiden avustuksella, siitä peilautuu hyvin, mitä koira takanani tekee. Aika kivasti meni. Toki ilman häiriötä...Perusasentoon palaaminen paikallaolosta vielä takkuaa, Turre ei ihan hoksaa sitä, että saa ja PITÄÄ nousta, kun sanon.

Ehkä me saatais tuo tottelevaisuusosio kuntoon marraskuuhun mennessä. Tai sitten ei. Helppohan nuo kotipihassa on tehdä. Kaupunkiosiota varten pitäisi opettaa koira liikkumaan kauniisti hihnassa - sitä niittää, mitä kylvää...olisi ehkä ollut syytä harjoitella sitä hieman paljon aikaisemmin.

Mutta kun ja jos nyt jaksettaisiin treenata säännöllisesti, ollaan ainakin keväällä valmiita.

MUOKS. Jostain syystä tän blogin kello on ihan päin prinkkalaa...en suinkaan kirjoita tätä keskellä yötä, vaan klo 12.30, eli keskellä päivää...

BH-tuumailua...

2008-10-06T20:49:00.000+03:00

Kun sade hetkeksi hellitti jatkoin tuon pihamaan haravointia...Harkitkaa hyvät ihmiset, ennen kuin istutatte pihamaallenne lehtipuita, että kannattaako...nimimerkki "tsiljoona koivua ja vielä vaahtera". Ja iso piha. Ja älkää ostako halpoja haravoita, kolmas menossa kahden päivän haravoinnilla. On meillä Fiskarsin muovinen versio olemassa, mutta en tykkää siitä yhtään, tahtoo haravoida metalliharavalla. Ja kyllä muuten käy kylkiin...

No, Turre katteli vieressä ihmeissään, että tätäkö tää elämä onkin. Mutsi vaan lehtien kanssa riekkuu. Rupesi sitten pikku-sarvipää kuiskimaan korvaan, että kun kerran aamulla katoit BH-kokeen seuraamiskaavion ja liikkeet läpi, niin eikö se pitäis kokeilla, miten menee. Niinpä tietysti.

Eli ihan kylmiltään koira sivulle, wubba takin sisään palkaksi (aattelin, että jos näyttää, että ei mee koko seuraamiskaavio läpi kerralla, jaan osiin ja palkkaan välillä) ja menoksi. Ja me teimme koko seuraamiskaavion läpi kohtalaisen ok. Tarkoittaen , että koira oli suurimman osan aikaa ainakin jonkinlaisessa kontaktissa, ihan hirveesti ei seilannut mihinkään , vaan pysyi hyvällä paikalla. Tehtiin tosin vain seuraaminen vapaana, eikä kukaan ollut ampumassa. Hihnan kanssa tarttis harjoitella, se on aina vaikeempaa....

Sitten:
Istumaan jääminen. Täydet 10 pistettä :)
Maahan meno. Kas...unohdin, että siihen kuuluu luoksetulo, otin sen samoin kuin istumaanjäämisen. No, en usko, etteikö luoksetulo olis mennyt ihan bueno. Eli 10 p. siitäkin.
Paikallaolo. Ei huomauttamista, häiriötä ei nyt tosin ollut. 10p.

Eli oltais varmaan vaadittava 42 pistettä saatu...ja päästy kaupunkiosioon.

Kaupunkiosiossa ei tietty mitään ihmeitä ole, mutta kun.
"Koiran tulee suhtautua välinpitämättömästi takaa päin ohitettavaan ja vastaantulevaan, ohjaajansa kanssa liikkuvaan koiraan." Turre suhtautuu uteliaasti, mutta ystävällisesti. Ei ole välinpitämätön :( Säännöissä kyllä lukee, että koiran saa ohittamisen ajaksi käskeä maahan tai istumaan...

No joo...mutta ei me vielä marraskuun kokeeseen mennä. Herrajestas, sehän on jo kuukauden kuluttua! Sitäpaitsi, mulla on työpäivä silloin. Ja rekkari Kennelliitossa. Riittäähän selitykset, riittäähän...? :)

Hakuilua (siis ei hakua...vertaa seuraaminen/seurailu)

2008-10-06T07:58:00.000+03:00

Taas Selkiellä eilen, nyt isommalla porukalla, jakauduimme sitten kahteen ryhmään. Meidän ryhmässä Arja ja Ziggy, Miimi ja tytöt, sekä Mika ja Helvi.

Taaskaan ei tuuli suosinut. Maasto mukava, oikealla tasaisempi kangas, mutta hyviä kumpareita ja kuoppia, vasemmalla kunnon kumpareikko. Turrelle vasempaan etukulmaan ukko maastoputkeen, ja haamu. Oikeaan etukulmaan ukko umppariin, ei apuja. Näillä lähdettiin liikkeelle, jatkot noiden mukaan.

No, hyvin lähti innokkaasti ekalle ukolle, kävi putkella, eli varmaan hoksasi ukon, mutta ei ilmaissut, vaan lähti pissille ja ilmeisesti Pamin hajuja nuoleskelemaan!!! Ja korvat katosi saman tien....Lopulta tuli takaisin, ku olin ensin peräsuoli pitkällä huutanut. Uusi lähetys ja ukko löytyi . Ilmaisu ihan jees.
Nyt en kyllä enää muista miten toisen ukon kanssa meni, kyllähän se sen löysi, mutta melkoista himmailua oli. Ja kolmas meni ihan plörinäksi.

Otettiin vielä yksi, Miimi pakeni metsään, jäi aika lähelle, ja nyt pisto oli sellainen, kun sen pitäisi olla - lähti innolla, ilmaisi hyvin.

Olipa treeni. En tiedä mikä meni metsään, varmaan ihan harjoituksen puute. Tai sitten naisten hajut vei nuoren miehen pään sekaisin :)

Juu, ja ennen treenejä käytiin Mari ja Wallun (ja Marin kaverin Arjan) kanssa meidän rantametsässä lenkillä, juoksuttamassa koiruudet ennen treenejä, ja kyllä ne juoksikin! Turre juoksutti Wallua ihan hupsuna, Wallu jahtasi kuin jänistä, viuskutti ajohaukkua! Leikin tuoksinassa Turre sai pienen haavan oikeaan etuseen, mutta eipä tuo tahtia haittaa.

Hakutreeneissä Selkiellä

2008-10-02T19:50:00.000+03:00

02.10.2008 - 19:40

Miimi houkutteli meidät hakutreeneihin Selkielle, meinattiin jättää väliin, päänsäryn ja ketutuksen takia, mutta sitten sottailin, että kun koira on kuitenkin käytettävä lenkillä, niin samahan tuo on iskeä useampi kärpänen yhdellä iskulla.

Aija ja Rini olivat aikaisessa, niinkuin mekin, ja käytettiin nuoriso pienellä lenkillä ennen treenejä. Kyllä Turrella ja Rinillä oli taas hauskaa!!!

Mukaan tuli Miimi, Unski ja Pami, Sonja ja Essi, sekä Mika ja Helvi. Turre ekaksi, maalimiehet etukulmiin (pressu ja umppari) ja vasemmalle takakulmaan. Vasemmalla aika aukeaa mäntykangasta, oikealla pari matalaa mäkeä, vaihtelevampaa maastoa. Tuuli laantui olemattomiin siihen mennessä, kun päästiin hommiin.

Vähän mietin jo etukäteen, miten lähtee, kun taukoa hausta on reilusti. Ja hakusessa olikin, lähti pistoille hohhaillen. Eli palataan taaksepäin, otetaan selkeitä pistoja, pakenevia ukkoja, jotta saadaan intoa ja vauhtia. Ilmaisu oli melko hyvä, tauon huomioonottaen. Tehtiin nyt niin, että minä en mennyt ukolle lainkaan, vaan maalimies toi koiran pois. Hyvin pysyi maalimiehellä. Ihan vikaksi otettiin selkeä, pakeneva maalimies ja nyt alkoi koiran toiminta näyttää jo siltä, kuin sen pitääkin :)

Kivaa oli, pitkästä aikaa!

Tää niitä päiviä on kun...

2008-09-29T19:49:00.001+03:00

29.09.2008 - 19:48

...kaikki menee NAPPIIN :) Eli tosi kiva päivä oli meillä!

Aamulla ajeliin Hannan luo Viinijärvelle, ooteltiin Aija ja Rini mukaan ja lähdettiin kunnon lenkille pitkin maita ja mantuja = metsiä ja peltoja. Kyllä oli koirilla mukavaa!!! Ne juoksenteli kaikki ihan innoissaan! Aija otti kuvia, laitan jonkun tunnelmaa luomaan kirjoituksen loppuun (Aijan luvalla), jos vielä muistan, miten se tapahtuu. Turre oli yllättäen kovin kiinnostunut Rinistä, tähän saakkahan Turre ei juuri ole Riniä noteerannut lainkaan, kun on noita kypsempiä kaunottaria ollut yllin kyllin tarjolla, mutta nyt huomasi sitten, että kyllä tuollasella nuoremmalla neidollakin puolensa on. Ja varsinkin, kun juoksut kuulemma tekee tuloaan millä hetkellä hyvänsä, se ei ainakaan haitannut Turrea :)

Lenkin jälkeen otettiin pieni erä tokoa Hannan pihalla. Kun naisväki treenasi, odotti Turre paikkamakuulla vuoroaan...nostattaa muuten Turrea hyvin tekemisen makuun! Hanna meni sisään laittamaan pötyä pöytään, ja minä demonstroin Aijalle meidän kontaktiongelmaa. Eli että ilman namiapuja kontakti pysyy tasan siihen saakka, kun lähdetään liikkeelle, lopahtaa siihen. Ja näytin, miten se käytännössä tapahtuu....JA MUN KOIRANI PITI UPEAN KONTAKTIN, ILMAN NAMIA!!!! Onneksi Aija oli todistajana, en uskoisi muuten itsekään! Ehkä me päästään vielä kisaamaan joskus ennen 10v.-synttäreitä :)
Otettiin vielä muutama hyppy, seisomaanjääminen siinä ideana, sekä liikkeestä seis - sekin alkoi mennä ok.

Ihana koira mulla...niin kaunis ja vielä fiksukin... :) Omistajaansa tullut....Vai mitä sanoo muut pitkän nimettömän omistajat...??? ;)

Mr. Herkkämaha siis sittenkin

2008-09-29T19:49:00.000+03:00

29.09.2008 - 09:05

Jep...kun sonta ei alkanut normaalistumaan, mietittiin, että ainoa, mikä sen voi aiheuttaa, on kuivaruoka. Kun minähän ostin eri ruokaa toissa viikolla, ja ison, 15kg pussin, tietenkin. Vaihdettiin takaisin Holistic-versioon, ja kas kummaa, eipä tarvii enää yöllä pihalla hillua. Uusi ruoka oli rasvapitoisempaa, lie se ollut syynä. Mutta enivei, nyt ei vaihdella suin päin ruokaa enää (vaikka niin on tähän saakka voinut tehdä...).

Tällä viikolla on vähän ohjelmaa jo valmiiksi suunniteltu. Kohta ajellaan Hannan ja Jatsin luo lenkkeilemään, Aija ja Rini tulee kans. Eli Turrella KAKSI naista kerralla... :) Huomenna yritetään mennä tokotreeneihin ja torstaina hakutreeneihin pitkästä aikaa, KIVA!

Tokotreenit Hannan ja Jatsin kaa, ja kaupungille sit !

2008-09-26T19:48:00.000+03:00

26.09.2008 - 12:47

Hanna ja Jatsi houkuttelivat meidät kentälle treenaamaan. Otin Turren paikkamakuuseen siksi aikaa, kun Hanna teki Jatsin kanssa, aikasta hyvin meni. Kun Jatsi ja Hanna ottivat eteenmenoa, silloin piti vähän kohahtaa.

Turren kanssa ilmoittauduimme ensin tuomarille. Pari kertaa meni uusiksi, kun koiruus ois mielellään moikannut neiti tuomaria lähemminkin, lopulta malttoi pysyä vierellä. Otettiin seuraamista. Namin kanssa kontakti hyvä ja seuraaminen suht' intensiivistä, ilman namia edelleen kontakti lopahtaa liikkeelle lähdettäessä, ja seuraaminen muuttuu seurailuksi. Mutta parempaan suuntaan kuitenkin. Ihan tyytyväinen olen.

Pari hyppyä, ilman käsiapuja (!) yli ja jäi seisomaan. Työstimme nyt sitä seisomassa pysymistä, Turre tahtoo istua ennen käskyä. Vielä lopuksi noutoa, siten, että kapulaa EI tönitä, ihan lyhyellä matkalla, kapula meidän välissämme, ja kauniisti teki.

Sitten käytiin kaupungilla Koiramäen herrasväen kanssa, Turre ja Jatsi on NIIN ihana pariskunta, kylki-kyljessä mennä hölköttävät, Turre välillä suikkaa pusun Jatsin poskelle :)

Remonttia, taas

2008-09-24T19:48:00.000+03:00

24.09.2008 - 09:29

Taas jatkuu talon remppa, ja se hillitsee osaltaan koiraharrastusta. Eilen olin niin puhki purku-urakan jäljiltä, että ei menty tokotreeneihin...harmin paikka. No, toisaalta, Turrella on ollut jostain syystä maha löysällä viikonlopun, joten hyvä sitäkin rauhoitella kotioloissa. Ei se kipeä ole, syö ja leikkii ihan ok, mutta vielä viime yönä piti päästä ulos... :( Mikä ihme lie.

Kennelliiton sivuille oli nyt päivitetty silmäpeilaustulos, ja ihan oikein :) Siinä nyt ei epäselvää ollutkaan...lonkkatuloksia mielenkiinnolla jäädään odottamaan.

Lenkillä olen nyt tehnyt pieniä seuraamispätkiä ja ne on menneet ihan luvattoman hyvin. Kontakti hyvä, paikka aika hyvä, käännökset kohtuuhyviä.

Terveystulos

2008-09-17T19:47:00.000+03:00

17.09.2008 - 12:02

No niin, nyt on Turre on kuvattu. Päähenkilö valittaa eteisessä, on vielä vähän pöppörössä ja kulku horjuvaa.

Silmät oli terveet, samoin kyynärät. Lonkissa huomautettavaa oli lonkkamaljan suhteen, vasemmalla ainakin hieman turhan matala malja. Odotettavissa siis B/C. Kehno. Mutta minkäs tuolle teet. Sinänsä hyvä, että syy on tuollainen, eli lonkkia ei ole pilattu millään, vaan kyse on perinnöllisestä ominaisuudesta. Ja koiran menoahan se ei haittaa. Edelleen on sama, mahtava (koti)koira :)

Uskaltauduimmepa tokokentälle kuitenkin...

2008-09-17T19:46:00.000+03:00

17.09.2008 - 08:20

Eilen lähdin Turren kanssa töiden jälkeen metsään lenkille, heti alkuun tein esineruudun, kolme esinettä, vasempaan takakulmaan, keskelle aika eteen ja oikean rajan tuntumaan melko taakse. Ihan meni hyvin, mutta olisi kannattanut tehdä ruutu vasta lenkin jälkeen...virtasta oli hieman liikaa kunnon työskentelyyn, pikkusen höseltämistä oli mukana.

Lenkin aikana alkoi mieleen kaivautua ajatus tokotreeneistä, josko sinne asti saisimme raahauduttua, ja tuumasta toimeen. Seitsemäksi ajelimme Linnunlahdelle, jossa Arja ja Ziggy, Riitta ja Moto, sekä Hilkka ja Kiri jo odottivat. Paljon muutakin porukkaa oli kentällä. Haimme oman sopen takakulmasta ja aloitimme. Muut koirat paikkamakuulle, kun yksi teki. Turrella paikkamakuu on melko varma, otin nyt ensimmäisen kerran siten, että olin selin noin 20 metrin päässä. Ekan koiran tehdessä ryömi noin yhden vartalonmitan eteenpäin ja nousi istumaan luoksetulon yhteydessä. Muiden koirien kanssa helpotin siten, että en kääntynyt selin, vaan olin siis kasovt Turreen päin ja auttoi. Jospa saatais kontakti tuollaiseksi seuraamisessakin: Turre katsoi tiukkaan minuun päin.

Meidän vuorolla teimme seuraamispätkiä, liikkeestä maahan ja luoksetulon.
Seuraaminen: aika mukavaa. Pikkusen paikkapaikoin tahtoi yrittää nuuskia maata.
Liikkeestä maahan: nopea, kaunis, varma.
Luoksetulo: ei olla otettu aikoihin, ja ekalla kerralla Turre tuli niin vauhdilla, että törmäsi mun jalkoihin! Sitä ei ole koskaan ennen tapahtunut...toisella kerralla tuli myös nopeasti, mutta heitin patukan palkaksi taakse, niin ei törmännyt minuun.

Otimme vielä kokeeseen ilmoittautumisharjoituksia parittain. Vielä muiden jo jutellessa niitä näitä otin Turrelle pari noutoa, ensimmäinen meni hyvin, ei tyrkkinyt kapulaa ja toi kauniisti, toisella kertaa saalisti taas kapulan, kehno.

Summa summarum: Turre tekee PALJON paremmin häiriön alla! Nytkin kenttä oli täynnä koiria ja ihmisiä, ääniä ja kaikkea, ja kontakti oli paljon parempi, kuin koskaan meidän kahdelleen tai pikkuporukalla tehdessä.

Riitta vielä mainitsi marraskuun BH-kokeen...sanoin, että me ei todellakaan aiota mihinkään ainakaan ennen ensi kevättä...mutta kovasti nuo kilpakumppanit yrittävät siihen marraskuun kokeeseen meitä(kin) kannustaa...en usko. Mutta nyt lähdetään lonkkakuvauksiin...pitäkää peukkuja.

Aussietreffit 14.9.08

2008-09-14T19:45:00.000+03:00

15.09.2008 - 06:14

Sunnuntaina suuntasimme kiireellä ennen miun töitä Miimin luo Liperiin aussietreffeillle. Edellisistä treffeistä onkin aikaa, en edes muista, milloin oltais oltu tuollasella porukalla koolla! Kaikilla on menonsa ja harrastuksensa, niin yhteistä aikaa on vaikea löytää. Mukana olivat Miimi, Unski ja Pami, Hanna ja Jatsi, Hilkka ja Kiri, Aija ja Rini, Mari ja Wallu, sekä me Turren kanssa.

Ensin tallailimme peltojälkeä. Minä tein Hilkan opastuksella Wallulle jäljen. Jotenkin tuo jälkihomma tuntuu miusta edelleen aivan kvanttifysiikalta, en ymmärrä/oivalla ollenkaan... :) Mutta eipä mulla jälkikoiraa olekaan. Mari teki kuitenkin Turrelle lyhyen makkarajäljen, huvin vuoksi ja urheilun kannalta.

Sitten tallasimme ruudun melko haastavaankin maastoon: noin puolet ruudusta heinikkoa ja loput ryteikköä, jossa puun taimia ja vattupuskaa. Kolme esinettä sinne. Epäilin vielä Turren taitoja, tokko se olisi lähtenyt etsimään aivan valmiiksi vietyjä esineitä ( kun ei olla kokeiltu), niin teimme Turrelle niin, että Hilkka tuli ruudusta esineitä viemästä Turren nähden. Ja Turre ruutuun ja kaikki esineethän löytyi!

Jälki mentiin mahallaan makkarat hamuten. Näyttipä tyylikkäältä ;)

Vielä viimeiseksi Miimi haukutti hieman Turrea, hyvin haukku lähtikin, mutta yhtäjaksoisuuden kanssa on vielä työstämistä, Turre rupeaa helposti katselemaan minua, että tuutko jo, vieläkö, joko riittää...Sitten meidän pitikin jo lähteä kotiin päin, ja muut jäivät hauskanpitoon...

Lisää esineitä

2008-09-11T19:45:00.000+03:00

11.09.2008 - 12:38

Kaikessa lyhykäisyydessään: otin tänään lenkillä uhkarohkeasti kolme esinettä metsään ja kaikki nousi ja tuli mulle asti kauniisti :)

Ja varasin Turrelle ajan kuvauksiin...sekin on sitten poissa päiväjärjestyksestä.

Ulkoilua ja esineitä

2008-09-09T19:44:00.000+03:00

09.09.2008 - 12:33

Edelleen meidän harrastelu on pelkkää lenkkeilyä, mutta hyvä, että edes sitä :) Samperi vaan, kun ovat ryhtyneet metsätöihin meidän lenkkimaastoissa, pitää vähän varoa kulkiessaan. Sen lisäksi metsän ovat valloittaneet sienen- ja marjankerääjät, ja meidän hakukoira ottaa kuono korkealla niistä vainuja. Ei sentään vielä yhtään ole pois metsästä hakenut :)

Jottei nyt ihan silkaksi juoksenteluksi menisi, ollaan me lenkin varrella otettu lyhyitä seuraamispätkiä, se sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Mutta se, mikä menee hyvin, on esine. Otin tänäänkin kahteen otteeseen esineen janan päähän ja Turre etsi ja toi KAUNIISTI. Seuraavan kerran voisikin tehdä ihan ruudun.

Aamulenkillä

2008-09-04T19:42:00.000+03:00

04.09.2008 - 12:24

On taas jäänyt kaikenlainen harrastaminen vähälle - tehokkaasti rajoittaa työ elämää ja sen lisäksi jatkamme taas ikuisuusprojektia, eli talon remppaa. Kaksi (vapaa-)päivää meni tuulikaapin purkamiseen ja tottakai vesisateessa...Uusi ulko-ovi on jo paikoillaan, ja saimmepa isän kanssa asennettua lukonkin siihen, vaikka alkuun tuntui epätoivoiselta. Loppujen lopuksi jopa avain sopii lukkoon ja toimii.

Eli eipä oltu tämän viikon hakutreeneissä, eikä tiistaina tottiskentällä. Hyvin vähän olen ottanut tottista pihalla ja lenkillä. Edellisessä kirjoituksessa hehkutin pallopalkkaa, ja kyllä se edelleen tuntuu toimivan. Metsässä äsken otin pari esinejanaa. Tuominen sujui hyvin, ensimmäisellä kerralla miinuspisteitä tuli siitä, että esineen suuhun otosta tuli ohjelmanumero: sitä piti kuopia ja kaapia ensin.

Joskus tulee mieleen, että olispa kiva asua jossain isommassa paikassa, jossa olis enemmän järjestettyä koulutusta. Vaikka joku BH-kurssi, toko-koulutus, jne. Kun me (siis minä) tarvitsisin järjestelmällistä treenaamista ohjaajan kera, itsenäinen ja omatoiminen treenaaminen tahtoo olla mitä sattuu...

Motivointikokemuksia...onnistuneita sellaisia :)

2008-08-27T19:41:00.001+03:00

27.08.2008 - 16:02

Kävimme just kahdestaan Turren kanssa kentällä. Kontakti oli, no, ei nyt niin huonoa, mutta ei mitään huippuakaan. En vaan saanut taas(kaan) kovin kummosesti koiraa syttymään tekemiselle. Palkkana narupallo/namit. Yritin olla itse hyperaktiivinen ja hihkuva, mutta hitto, että se vie voimat.. :) Että jos ei koira väsy, niin ainakin ohjaaja on ihan puhki tuommosen jälkeen. Parhaiten sujui (kuten aina) hypyt. Niissä ollaan sentään edistyttykin, ongelmahan on ollut se, että pelkässä hypyssä Turre ei ole hypännyt pelkällä käskyllä, vaan on tarvinnut käsiavun (noutohypyssä on kuitenkin mennyt pelkällä käskyllä). Nyt päästiin jo siihen, että meni pelkällä käskyllä.

Seuraamisessa edelleen sama vanha ongelma. Katsoo minuun perusasennossa, kontakti pysyy vielä, kun sanon "seuraa" ja pysyn paikallani. Liikkeellelähtö laskee välittömästi koiran katseen alas. Tuota tahkoamme varmaan vielä seuraavalla vuosikymmenellä....................

Kotiin tultua menin hakemaan pyykit ja Turre sattui löytämään poikien tennispallon ruohikosta ja alkoi leikkiä sillä. Sattumalta rupesimme yhdessä sen kanssa leikkimään, hiiviskelin sen ympärillä, ollen välillä aivan paikoillaan ja sitten tehden pieniä liikahduksia, koira takapuoli pystyssä. Kun käännyin selkä Turreen päin ja olin välinpitämätön, tuli Turre aivan jalkoihini pallon kanssa, että "ota ota, yritä!" Otin pallon ja Turre yritti sitä tietenkin saada takaisin. Siihen syssyyn käsky "seuraa" ja kas kun kontakti oli kohdallaan!!! Palkaksi pallo lentoon ja koira vauhdilla perään. Sama uudelleen. Parin toiston jälkeen (käännyin aina pois päin) Turre tuli aivan tarjoamaan palloa mulle, "uudestaan, uudestaan!"

En tiedä teinkö oikein vai väärin vai mitä, mutta hyvä mieli jäi. Josko tuota kehittelemällä saisin koiraa innostumaan tekemiseen.

Hakutreenit 25.8.08

2008-08-27T19:41:00.000+03:00

27.08.2008 - 14:15

Viime viikon hakutreenit jäivät väliin työesteiden takia, joten kaksi viikkoa oli väliä. Se kyllä näkyi.

Turrelle kolme maalimiestä: ensimmäinen oikeaan etukulmaan, tyhjä pisto vasemmalle, toinen oikealle umppariin ja kolmas vasemmalle takakulmaan. Tuuli oikealta.

Ensimmäinen löytyi hyvin, mutta ilmaisu huono. Haukku innoton, haukahteli aina silloin tällöin ja väliin katseli maisemia. Tyhjä pisto hyvä, sitten oikealta umppariukko, jonne lähetys yliheittona (ekan kerran). Lähtö meni hyvin, mutta Turre jäi kuitenkin muutaman metrin päähän ihmettelemään, että mikäs tää oli, ja tarvitsi apuja, että jatkoi ukolle. Haukku taas huonoa. Kolmannelle ukolle lähetys tökki, idea katosi täysin. Lähti muutaman metrin ja jäi ihmettelemään, että mitäs nyt. Selvästi näki, että koira tiesi, että jotain tässä nyt piti tehdä, mutta mitä. Menimme sitten yhdessä kohti takarajaa, ja kun pääsi lopulta tuulen alle, sai hajun ja löysi ukon.
Kun tuo viimeinen ukko oli niin hankala, otimme vielä yhden oikealle. Se meni hyvin, ja ilmaisu alkoi olla sitä, mitä sen pitääkin.

Hallittavuus aika hyvä keskilinjalla, ja palaaminen maalimieheltä keskilinjalle vapaana sujui melko jees.

Muillakin oli (onneksi...vahingonilo paras ilo :) monenlaisia kummallisuuksia ja hankaluuksia, joten totesimme yhdessä tuumin, että ei vielä ihan ammattilaisia olla, ja pitää vielä vähän treenata, joten jatkamme ensi maanantaina ;)

Tottistuokio Rantakylässä 20.8.08

2008-08-27T19:40:00.000+03:00

27.08.2008 - 14:10

Marin kanssa piipahdimme Rantakylässä taas hieman treenailemassa. Turren kanssa kontakti aika hyvä, seuraamispaikkaa haettiin siten, että heti lähdöstä otin askeleen oikealle. Aika jees. Paikkamakuussa pidin jonkin aikaa, vaikeutimme siten, että Mari kierteli Turren ympärillä häiriönä, muistaakseni ei edes tainnut vaihtaa lonkkaa, seurasi jkv katseella Maria kyllä.

Mutta huipennuksena jotain upeaa, joka toisaalta taas osoitti miun riittämättömyyden... :( Mari leikki hetken Turren kanssa, ja kun Mari on hiukan paljon minua eläväisempi ihminen, koira oli aivan eri vireessä, kuin minun kanssani. Pienen leikkituokion jatkoksi Mari otti Turren sivulle ja seuruutti. Koira oli aivan huippukontaktissa ja intona!!! Se oli kaunista katsottavaa!

Tottista Linnunlahdella 13.8.08

2008-08-13T19:39:00.000+03:00

16.08.2008 - 17:59

Keskiviikkona ajelimme taas kentälle, viime aikaisten onnistumisten (tai ainakin ollaan vältetty täydelliset flopit...) kannustamana.

Muutama seuraamispätkä; ok.
Hyppy; jees.
Noutohyppy; jees
A-este; jees
Estenouto: meni hyvin yli, nouti kapulan, mutta tuli esteen kiertäen takaisin... ;)

Tottista Linnunlahdella

2008-08-12T19:39:00.000+03:00

12.08.2008 - 08:17

Eilen ajelimme Turren kanssa pitkästä aikaa koulutuskentälle...vähän kyllä epäröivin mielin, kun tänä kesänä ei oikein ole mennyt putkeen siellä(kään) treenit. Kas kummaa, kun ajettiin parkkiin, soitti Hanna ja puhelun päätteeksi päätti tulla meitä tapaamaan ja katsomaan perään.
Kovin pitkään ei treenailtu. Otettiin:
* hyppyä. tarvitsee vielä käsiavun, jota alan häivyttämään pois, muuten jees.
* noutoa. tulee vinoon eteen, siihen nyt huomio.
* seuraamista. aika jees.

Lopuksi hyppyytettiin Turrea vielä pari kertaa metrisen esteen yli, ja menihän se, ekaa kertaa elämässään. Sitten kaartoikin taas pari autollista ukkoja suojelutreeneihin kentälle, joten alta piti lähteä pois. Hanna meni takaisin kouluun ja me Onttolaan lenkille. Onttolassa saimme vielä laukausvarmuutta, sotapojat paukuttelivat urakalla, ensin jollain, joka laukoo yksittäisiä laukauksia, ja sitten lisäksi jollain sarjatuliaseella (kun en asiasta mitään ymmärrä, en ala arpoa yhtään, mitä pyssyjä lie olleet..). Eipä tuo kauheasti hetkauttanut, pikkusen katteli laukausten suuntaan, kun ihan kohdalla oltiin.

Hakutreenit 11.8.08

2008-08-11T19:38:00.000+03:00

11.08.2008 - 21:26

Hakukesä alkaa lähestyä loppuaan, elokuu on enää treenejä :( Mutta nautitaan nyt nämä jäljellä olevat täysillä. Eilen siis taas Jaamankankaalle metsään. Vettä tuli, tuuli melko heikkoa ja taisi vähän vaihdella. Alueena mäntykangas, kuten aina.

Turrelle kolme ukkoa. Ensimmäinen umppariin oikeaan etukulmaan, toinen vasempaan takakulmaan ja kolmas oikeaan takakulmaan. Ensimmäinen ukko löytyi hienosti. Keskilinjalle palatessa manasin koiran höyryämistä taas: meidän niin rauhallinen ruffe menee nelivetona, kiirekiirekiire, eikä kuuntele mitään, hyvä kun saa hihnasta pidettyä.

Sitten tyhjä pisto vasempaan etunurkkaan, hienosti teki ja palasi. Vasemman takanurkan maalimiehelle lähetys kangerteli: Turre oli sitä mieltä, että johan tuo ukko (=Arja) löytyi, ja kaartoi aina lähetyksestä Arjan luo takaisin keskilinjalle. Menimme sitten yhdessä vähän matkaa ja sitten irtosi hyvin etsimään. Liekö tuossa kyse siitä, että ollaan otettu nyt lähinnä ilmaisutreeniä, ja melko lyhyitä pistoja näköhavainnoilla, ja tarvitsee nyt muistuttelua, että ukkoja on metsässä, kaukanakin, ja ne pitää itse etsiä. Kolmannelle ukolle myös hieman lähtöapuja ja hyvin etsi.

Niin. Sen ekalta ukolta keskilinjalle paluun jälkeen kokeilin vapaana vierellä keskilinjalle paluuta: EI MITÄÄN ONGELMAA! Turre tulee vierellä, hienosti, rauhallisesti, kauniisti. Hihna jotenkin provosoi kiskomaan ja kiirehtimään. Eli ilmaan hihnaa jatkoimme, niin metsässä kuin keskilinjalla, ja koira on todella paremmin hallinnassa niin.

Ilmaisut tänään hyvät. Etsi hyvin, kunhan älysi mitä tehdä.

Tottista Rantakylässä

2008-08-07T19:37:00.000+03:00

07.08.2008 - 16:21

Kun tätä "uutta elämää" nyt vietetään, niin lähdimme Marin ja Wallun kanssa treenaamaan tottista Rantakylän (jonkun) koulun kentälle.

Turren kanssa alkuun ihan vaan kontaktia ja heti perään seuraamisharkkoja...hitsi, hyvin sujui! Ja kun olen valittanut, että Turre edistää: Mari kun komensi minua kävelemään normitahdilla (kävelin kuulemma ihan miten sattuu, väliin harppoen, väliin miten vain), ja opin olemaan ennakoimatta koiran liikkeitä ja sitä kautta olemaan itse rennompi liikkeissäni, ei koirakaan enää niin edistänyt! Otimme seuraamispätkiä hihnan kanssa (ohjaamatta hihnalla yhtään, pidin aivan hihnan päästä kiinni), vapaana, käännöksiä suuntaan ja toiseen. Kontakti pysyi ja koira seurasi hienosti. Ihanaa!

Muutaman noudon otimme myös. Turre tuo kapulan, se sujuu nyt, mutta ulkopuoliset silmät näkivät sellaista, mitä en itse ollut huomannut. Turre tyrkkää kapulaa tassuilla ja ottaa vasta sitten suuhun. Sitä pitää nyt ryhtyä treenaamaan pois.

PK-maratooni Marin ja Wallun kanssa

2008-08-07T19:36:00.000+03:00

07.08.2008 - 09:52

Ja eilen sitten lähdimme iltapäivällä Marin ja Wallun kanssa metsään. Kipeähän minä olen (sillä tavalla kun minä nyt koskaan kipeä olen..sitäpaitsi metsässä olo korjaantui!!!), mutta pakkohan tuo eläin oli ulkoiluttaa.

TOTTISosuus suoritettiin jo kotona, esittelimme Marille ja Wallulle "taitojamme".

Ajelimme Sipriin ja ihan ensiksi teimme Wallulle jäljen vanhenemaan. Siis MINÄ tein jäljen. Sitten lähdimme lenkille, koirat olivatkin jo ihmeissään, kun autoon joutuivat aluksi jäämään. Vauhtia riitti, Turren ja Wallun meno on hauskaa katsottavaa! Turre ikäänkuin käy ärsyttämässä Wallua, että lällällää, etpäs saa kiinni! Ja Wallu ottaa haasteen vastaan ja sitten mennään! Turre juoksee edellä, Wallu perässä.

Kuikkalammen rannalla oli VEPE-osio. Turre yllättäen oli urheampi tällä kertaa, haki hukkuvan kepin monta kertaa (se ui taas hieman!!!), Wallu keskittyi lähinnä kannustushuutoon. Kyllä Wallukin kuitenkin karvansa kasteli.

Ja matka jatkui. Lammen rannalta oli joku ehtinyt jo meille kypsymässä olleet lakat kerätä, ruoja. Silmät kovina etsimme sitten Marille sopivia jälkikeppiaineksia, menestyksellä. Sekametsäosuudella osuimme mansikkapaikkaan, aivan hurjasti metsämansikoita, ja niin isoja ja makeita!! Niitä pysähdyimme poimimaan ja syömään, Turre meidän naisten kanssa. Wallu ei ymmärtänyt yhtään, miksi taas piti pysähtyä, ja meinasi ihan hermonsa menettää. Toki tarjosimme herkkua Wallullekin, mutta ilme kertoi kaiken: " Hyi helvetti, mitä myrkkyä yritätte syöttää!"

Mäntykankaalle takaisin päästyä katosi toinen kaksijalkainen metsään ja Turren piti polonen etsiä ja pelastaa. Julmetulla vauhdilla se lähtikin Maria hakemaan, ja löysi! Siinä siis HAKU-osuus.

Autolle palattua Turre joutui paitsioon ja Wallu laitettiin töihin jälkeä ajamaan. Lenkin aikana oli samoille apajille tuppautunut marjastajia, jotka hieman häiritsivät jälkikoiran työskentelyä. Kolme keppiä kuitenkin nousi!

Esineruutu jäi tekemättä, kun mukaan ei osunut sopivia esineitä. Kännykkää/avaimia ei uskalla vielä riskeerata tässä vaiheessa..

2,5 tuntia meni, ja hiton mukavaa oli! Aika meni kuin iltamissa.

Tottistelua kotosalla

2008-08-07T19:35:00.000+03:00

07.08.2008 - 09:43

Leirin anteja ollaan sovellettu EDELLEEN käytäntöön...en siis ole VIELÄKÄÄN viskannut kirvestä järveen, vaikka leiristä on jo melkein viikko :)

Päivittäin otamme pieniä tottistuokioita:
- kontaktiharjoituksia seuraamisella ja ilman (seuratessa edistää! muuten aika hyvä.) keittiön kaapin ovi on kiiltäväpintainen, siitä näkee hyvin,mihin koira katsoo ilman, että tarvitsee omaa päätä kääntää.

- noutoa; hyvin sujuu. ostin lopulta oikean noutokapulan.

-sivulletuloa ilman kiertoa; vaiheessa, mutta etenee. perusasento parempi näin, ainakin sen miten itse sen näen. kunhan joku ulkopuolinen on katsomassa, antakoon tuomionsa.

Lenkillä olen ottanut esineen mukaan ja haettanut sen metsästä. En nyt muista, joko kirjoitin aiemmin, mutta tulkoon toistettua jos kirjoitin. Tässä eräänä päivänä olimme Siprissä lenkillä, otin kaksi esineen hakua. Eka meni jotenkuten, toinen ihan nappiin. Ensimmäinen ajatus oli, että JIHUU, nyt tää alkaa sujua, eikun lisää!!! MUTTA sitten tajusin, että tähän on hyvä lopettaa! Uskokaa tai älkää, älysin lopettaa ajoissa!!

Hakutreenit 4.8.08

2008-08-07T19:34:00.000+03:00

07.08.2008 - 09:36

Maanantaina taas hakuilemassa oman, tutun ryhmän kanssa. Turrella oli ihan hillitön into metsään, ihan kuin ei viikkokausiin olisi muka päässyt tekemään mitään...

Kolme ukkoa, ensimmäinen (vai oliko se toinen..vai mikä se oli) vasempaan etukulmaan, toinen oikealle keskelle jotakuinkin ja kolmas melko takakulmaan vasemmalle umpipiiloon (kevythäkki + maastoverkko). Kaksi ekaa meni ok, haukkui melko hyvin. Jatkoimme leirillä aloitettua "siedättämistä" sille, että minä tulen paikalle, mutta silti pysytään maalimiehen luona ja haukutaan. Minä olin passiivinen, maalimies palkkasi hyvästä sarjasta. Viimeinen ukko (Arja) oli siis umpparissa. Turre sai hyvin hajun, juoksi piilolle, mutta mitään ei sitten alkanut kuulua, ja ihmettelin, että mikä nyt. Lopulta alkoi haukkua hyvin. Arja kertoi, että Turre meni ensin piilon taakse ja unohtui sinne, ennen kuin tajusi siirtyä häkin suuaukolle ja muisti, mitä tehdään. Mutta alkoi haukkua ilman käskysanaa tai välipalkkaa, eikä Arja antanut mitään apuja. Häkki oli siis kokonaan maastoverkon peitossa, ei aukkoja. Aika hienosti, meidän eka umpipiilo :)

Nyt taas aletaan ottaa enemmän etsimistä mukaan hommaan tuon ilmaisun vahvennuttua tuon verran jo.

Leirillä kuultua, nähtyä ja koettua...

2008-08-03T19:34:00.000+03:00

03.08.2008 - 19:14

Jokohan olisi sen verran pää selkeytynyt, että saisi jotain järellistä ylös.Enää huominen ja sitten pitäisi mennä töihin, motivaatio on todellakin pakkasen puolella. Mutta kai se on työpaikalle raahauduttava, voi palkanmaksu loppua, jos hyvin kauan omin luvin lomailee.

Mutta mutta. Leirillä me keskityimme hakuun, se kun on meidän lajimme tänä kesänä ollut. Tottis/tokohan on ollut pannassa koko kesän, kun mulla meni maku aivan täysin siitä, enkä osannut a) motivoida koiraa, b) vaatia koiralta ja c) edetä mihinkään päin missään. Sitä pitkin hampain aloitimme uudelleen Vaalassa ja kyllä se uusi into löytyi, saa nähdä, miten pitkälle se sitten kantaa...kanssasisaret ovat kyllä uhanneet potkia eteenpäin, jos alan vänkyillä. Mutta alla hieman lajeittain. Pönttöpää en älynnyt laittaa tekemisiä muistiin päivittäin, eli muistelun pohjalta tulee.

HAKU.

La-Ma kouluttajana oli Riitta Pääkkö, loppuviikon Miimi. Turrelle (ja monelle muulle) tehtiin ensin tuuliharjoitus, jotta nähdään vähän, miten koira työskentelee. Hyvin pian päädyimme keskittymään ilmaisun (=haukku) vahvistamiseen, sehän vaihtui meille ilmaisutavaksi juuri leirille alla, yksi haukkuilmaisutreeni oli ennen leiriä. Viikon kuluessa pääsimmekin hyvin eteenpäin, välipalkkaa ei enää (yleensä) tarvitse, haukku on kaunista ja hyviä sarjoja tulee. Loppuviikosta aloimme siedättää Turrea sille, että minä tulen ja silti pitää haukkua. Jonkun kerran lopetti haukun ja meinasi karata maalimieheltä minulle, kun lähestyin. Viimeisimmät harjoitukset teimme niin, että minä tulin maalimiehelle, täysin passiivisena, kiersin koiran ja maalimiehen ja palasin keskilinjalle, ja maalimies toi koiran tullessaan. Ja siten, että VAIN maalimies palkkasi.

TOTTIS.
Tottis on kummitellut kaameana peikkona alitajunnassa, kun mulle tuli totaalinen tenkkapoo, miten jatkaa. Mutta Isonikkilän Merjan ja Kerkän Jorman suosiollisella avustuksella pääsimme taas tekemisen makuun. Työn alla on nyt kontakti (ei Elina, ei, onneen EI OLE oikotietä). Sen myötä saamme (toivottavasti) seuraamisen kuntoon (tai paremmalle tolalle). Jäävissä liikkeissähän ei yleensä ongelmaa olekaan. Klikkerin otimme avuksi kontaktiharjoituksiin ja se kulkeekin jo taskussa automaattisesti mukana näköjään :) Sivulletuloa yritän nyt opettaa suoraan sivulle tulemalla, ei kiertämällä.

ESINERUUTU.
Esineruudussa meidän ongelmamme on ollut tuominen. Turre kyllä lähtee innolla etsimään ja etsii esineen, ei siinä mitään, mutta tuo ei, vaan heittelee ja puistelee esinettä. Sitä alettiin nyt työstämään alusta alkaen. Koira istumaan, esine nenän eteen ja ohjaaja vastapäätä. "TUO"!

********EN JAKSA NYT JATKAA; SITÄPAITSI PUHUN MARIN KANSSA PUHELIMESSA; JATKAN JOSKUS TOISEN KERRAN ;D **********************

Onko leirinjälkeistä elämää...

2008-08-01T19:32:00.000+03:00

01.08.2008 - 21:45

Kotiuduimme muutama tunti sitten Vaalasta Australianpaimenkoirat ry:n kesäleiriltä. Viikko vierähti siivillä, kotona on väsynyt koira ja ainakin yhtä väsynyt emäntä. Sekä fyysisesti että eritoten psyykkisesti. Takki on nyt niin tyhjä, etten jaksa enempää vielä kirjoitella, yritän viikonlopun aikana saada aikaan tyhjentävän (?!?!) selonteon leiristä, mutta lyhyesti:

- treenasimme paljon hakua, yhden lepopäivän pidimme välissä. lähinnä keskityimme ilmaisun vahvistamiseen.
- osallistuimme möllimöllimölli-agikisoihin :) meidän kokemuksen huomioon ottaen, meni oikein hyvin! miljoona virhettä, mutta suurin osa aidoista ylitettiin, ja putket meni suuremmalti houkuttelematta läpi, eikä aika huono ollut (siis meille). ja palkintokin saatiin :)
- tottikseen saimme hurjan paljon ajattelemisen aihetta ja uutta asennetta.
- oli ilo huomata, miten hyvin käyttäytyvä eläin mulla on. suhtautuu kauniisti niin 4- kuin 2-jalkaisiin uusiin tuttavuuksiin, ei räyhää eikä ryöhyä, eikä ole koko ajan äänessä. osaa rauhoittua vieraassa paikassa ja isossa porukassa. ei reagoi ukkoseen, ei hörhöile pimeässä.

Mutta kyllä se ymmärtää kauniiden naisten päälle ;)

Kotimatkalla oli kaksi hyvin hiljaista koiraa takakontissa (Jatsi ja Turre). Kotiin tultua moikkasi kissan, söi ja nyt on erittäin huomaamaton...nukkuu portaiden alla.

Hakutreenit 21.7.08

2008-07-21T19:32:00.000+03:00

21.07.2008 - 22:16

Viikon kohokohta taas, hakutreenit. Haku on tosiaan meidän laji, koira tykkää kun hullu puurosta. Ja emäntä kans. Viime viikolla aloitettiin haukkuilmaisu, tänään jatkettiin siitä.

Mitäpäs tuosta kirjoittaisi. Neljä maalimiestä, ensimmäinen oikealle etukulmaan, toinen vasemmalle takarajalle, kolmas oikeaan takakulmaan, ja vielä neljäs aivan takakulmaan. Tuuli hyvin, mutta pyöritti aivan miten sattui välillä. Kaikki maalimiehet löytyi oikein hienolla työskentelyllä ja ilmaisut toimi. Maassa makaavalle maalimiehelle ei oikein haukku vielä irtoa, mutta ajan kanssa varmasti sekin löytyy. Koira haukkui maalimiestä hyvin siihen asti, että ehdin paikalle, lopetti hyvin ja tuli käskystä sivulle. Makuulle se menee maalimiehellä automaattisesti, mutta näkyy haukkuminen onnistuvan niinkin. Hyvä treeni :) Ehnsi viikko onkin sitten oikein tehotreeniä, kun leirillä ollaan ja mennään hakumetsään joka päivä, jos jaksetaan.

Illan huipennuksena Turre pääsi leikkimään Putte-possun, eli Arjan ihan pienen schipperkepennun kanssa. Hirmu nätisti suhtautui pieneen ja leikkiä riitti. Putte roikkui milloin kaulurissa, milloin poskissa kiinni, ja sekös vasta mukavaa. Juu, ja eilen käytiin Jatsin kanssa lenkillä - hauska on seurata näiden kahden menoa, ovat kuin vanha aviopari välillä...

Syyskuussa mennään tod.näk. lonkka- ym. kuvauksiin sitten, mielenkiinnolla odotan tuloksia. Turren emällä on B-lonkat ja isällä A, silmät ja kyynärät molemmilla aivan puhtaat.

Huomenna on tarkoitus lähteä mummon ruokia syömään. Muu perhe on muilla mailla (Norjassa kalassa) ja me siis elukoiden kanssa keskenään. Melko hiljaista (=tylsää) on.

Hakutreenit 14.7.08 ja vähän muuta

2008-07-16T19:30:00.000+03:00

16.07.2008 - 09:41

Kun koira ei oikein ottanut rullatyöskentelyä omakseen (LUE: laiska ohjaaja...), kokeilin tuossa viime viikolla, josko se oppisi haukkumaan käskystä Sanoin Turrelle: "SANO!" ja Turre sanoi: "VUH!" Ihan noin vaan!!! Ihmeellistä tää koirailu. Viikonloppu oltiin Porvoossa ja Helsingissä, Turre vietti laatuaikaa mummolassa sillä välin. Maanantaina mentiin taas hakuharkkoihin.

Turrelle kolme maalimiestä, ensimmäinen hyvin lähelle, näkölähtönä, oikeaan etukulmaan. Tarkoituksena katsoa, miten ilmaisu sujuu vai sujuuko ollenkaan. Ensin haukutettiin Turrea keskilinjalla, hyvin haukkui myös vieraammille. Sitten lähetys ukolle. Maalimiehellä Turre kuitenkin heittäytyi maahan odottamaan, että anna nyt sitä makkaraa. Eikä haukkunut.

Seuraava maalimies hieman kauemmaksi, vasemmalle, ilman näköhavaintoa. Sinne meni ja kohta alkoikin haukku kaikua metsässä!! JES!!! Sama kolmannella. Menin näytölle, otin vierelle ja palkkasin.

Haukkua pitää vielä vahvistaa. Hyvin matalalla olevaa maalimiestä ei vielä osaa ruveta haukkumaan. Mutta kuitenkin tuntuisi olevan Turrelle parempi ilmaisu. Haukku on iloista, kuuluvaa, eikä tunnu painestuvan siitä. Turre kun ei ole mikään turhan louskuttaja, niin en usko, että alkaisi nyt joutavaa haukkumaankaan.

Tottispuolella olemme tuijotelleet silmiin. Perjantaina ehkä menemme Hannan ja Jatsin kanssa treenailemaan.

Taas on viikko vierähtänyt...

2008-07-10T19:29:00.000+03:00

10.07.2008 - 10:06

Tällä viikolla ei ole tehty juuri mitään. Lomanodotus on sen verran päällä, ettei oikein ole virtaa mihinkään, maanantain hakutreenitkin jätettiin väliin - nukuin sohvalla sen ajan. Normaalit lenkit ollaan tehty, sen lisäksi pienimuotoista kontaktiharjoitusta, joka hyvin sujuukin, ainakin kotioloissa = ei häiriötekijöitä. Niin, ja oppihan Turre haukkumaan käskystä, josko siitä tulisikin haukkuva hakukoira, mene ja tiedä. Karva on koiralla irti, taas, ja hillitön määrä villakoiria juoksee lattioilla. Toissapäivänä houkutteli koiruuttakin uimaan, olimme Siprissä ja heitin talviturkin Kuikkalampeen. MELKEIN ui Turrekin, mutta ei ihan. Siihen asti voi kahlata ja rypeä, että jalat yltää pohjaan, mutta sitten tulee hätä. Ihme koira.

Hormonimyrskyä...?

2008-07-04T19:29:00.000+03:00

04.07.2008 - 21:42

Aikani kipuilin sohvalla ja taistelin itseni kanssa: En sitten millään olisi jaksanut/viitsinyt lähteä enää Turren kanssa lenkille, mutta sainpa kuitenkin koiran ja itseni autoon, ja ajelimme kaupunkiin iltalenkille. Muutamia huomioita:

Plussia:
* alkuinnostuksesta päästyä vetäminen lähes loppui, hihnalenkki pitkästä aikaa sujui mallikkaasti. jos hihna alkoi kiristyä, annoin aivan pientä näpytystä ja se riitti.
* kaikkia ei tarvinnut yrittää tervehtiä, ei ihmisiä, eikä koiria. no, ihan suoraan vastaan ei tullut yhtään koiraa, mutta takaa tuli, samoin toisella puolella katua.
* kokeilin piruuttani pari kertaa maahan-käskyä ihan irtona, sujui.

"Miinukset": Joka juuttaan puska ja nurmitupsu piti nuolla, suu vaahdossa...Kierreltiin ympäri kaupunkia, eikä JOKAINEN pissinliru voinut olla juoksuisen nartun, joten miksi?? Voisko nyt olla joku hormonihyrräkausi, joka vie nuoren miehen mielen mennessään? Ikäähän Turrella on nyt pian 1v 5kk. Sanokaa viisaammat??

Mutta joka tapauksessa, mukava lenkki. Nyt suihkuun ja sohvalle.

Kyllä Turresta ainakin kotikoiraksi on..jos ei muuta

2008-07-02T19:26:00.000+03:00

02.07.2008 - 09:08

Eilen rohkaistuimme Hannan ja Jatsin kanssa koulutuskentälle...Sää oli mitä parhain, aurinko paistoi todella täydellä terällä, lämpötila 30 astetta.
Turren kanssa etsimme lähinnä sitä (surullisen)kuuluisaa kontaktia. Ihan turha meidän on mitään muuta tahkota, ennen kuin löydämme yhteisen sävelen. Eli kaivelen naksuttimen jostain tallesta ja alamme sen kanssa kokeilemaan.

Palkkaus on yhä suuri kysymysmerkki. En antanut Turrelle eilen aamuruokaa lainkaan, ajattelin, että se lisäsi motivaatiota, kun lihapullat oli mukana palkkana. No ei. Kyllä ne lihapullat kelpasi, mutta ei mitenkään hinkuna niihin ollut. Mun pitäis jotenkin saada nostatettua Turrea kentällä, jotta saataisiin hyvä vire päälle. Kyllä se kumma, kun hakumetsässä koira nousee ihan itsestään vähintäänkin tarpeeksi, mutta kun tottiskentälle mennään, niin on ihan lapanen. Tiedän tiedän, hihnan tässä päässä se ongelma on, kun vaan keksis vielä, miten se saadaan kuntoon...Ainakin pitäisi olla kentällä itse innostavampi ja riekkua, mutta kun on niin vaikeeta se...kun ei ole ihan luontevaa minulle sellainen käytös...

Summa summarum: Nyt emme tee tottiksen hyväksi mitään, ennen kuin kontakti on kunnossa. Yritän olla ahnehtimatta. Ja jos niikseen tulee, niin meneehän tuo kotikoirana... :)

Kävimme kenttäilyn jälkeen vielä kaupunkikävelyllä koirien kanssa, Hannan arskalasit korjauttamassa. Ja jäätelöllä torilla. Hymyilytti, kun Turre hivuttautui välistä Jatsin kylkeen kiinni ja kävelivät siinä rinta rinnan...kuin vanha pariskunta.

Hakutreenit 30.6.08

2008-06-30T19:26:00.000+03:00

30.06.2008 - 20:36

Hakuilemassa taas, pikku porukalla: Minä ja Turre, Mio-belgi ja omistajansa (jonka nimeä en muista..) ja Lea ja Eko.

Turre otettiin neljä ukkoa. Ensin vasempaan etukulmaan. Turre ei hoksannut hommaa, vaan teki ensin pari tyhjää pistoa oikealle, melko kauas, sinne, mistä tulimme Mion kanssa viimemmäksi pois. Kutsuin Turren pois ja menin lähettämään hieman metsän puolelle, ja jo muistui mieleen homman nimi ja ukko löytyi.

Kolme muuta ukkoa toiselle puolelle keskilinjaa, puhtaaseen maastoon. Ukko jäi harjanteen taakse melko syvälle. Hienosti löytyi! Ukko siirtyi sitten eteenpäin, lähetin Turren uudelleen. Ensin näytti siltä, että Turre lähtee aivan liian vasemmalle, mutta se oli varmaan tarkkaan harkittu veto: alkoi tuulla vienosti ja sai siellä vasemmalta hyvin hajun, kaarsi sitten oikealta suoraan ukolle.
Vielä neljäs. Nyt ukko jäi edellisen piilon luokse, kun tulimme pois metsästä. Ukko siirtyi kuitenkin huomattavan lähelle keskilinjaa, tarkoitus oli katsoa, miten Turre malttaa käyttää nenää, vai syöksyykö suoraan kauemmaksi. Ja kauniisti suoraan ukolle jäi, ei mennyt yhtään ohi.

Lean kanssa juttelin minua vaivaavasta motivaatiopulasta ja suunnan puutteesta. Ja niinhän se vain on, että hihnan tässä päässähän ne probleemat on. Kun tuo koira on ollut niin turkasen helppo, ja oppinut kaiken nopeasti, ei siltä ole tarvinnut vaatia sen ihmeemmin mitään. Nyt sitten, jotta edettäisiin asioissa, pitäisi vaatiakin. Apua.

No, huomenna mennään koulutuskentälle...katsotaan, millä mielellä tullaan pois.... :)

Paimennusta 25.6.08

2008-06-25T19:25:00.000+03:00

25.06.2008 - 23:23

Taas ajelimme Kuttukuuhun Sinikan luo paimennustehtäviin Marin ja Wallun kanssa. Saimme houkuteltua Hannan mukaan kuvaamaan, ja kuinkas ollakaan, Hanna löysi itsensä lammaspaimenena koiransa Jatsin kanssa :)

Paimensimme melko isoa (ainakin 30 eläintä) laumaa tietä pitkin. Wallu teki ensin hurjan hienon paimennussession. Marin ilmeet oli näkemisen arvoisia: "Kuka vaihtoi mun koiran...."

Turre seuraavana, ensin hetken liinassa, sitten irti. Aluksi pyrki nousemaan liian ylös, mutta hyvin asettui Sinikan sauvan ohjaamana alemmaksi. Turrella oli alkuun hieman hankala ryhtyä tekemään itsenäisesti työtä irrallaan, pyrki tukeutumaan minuun ja ikään kuin kysyi minulta, mitä tehdä. Kas, se tottistausta näkyi siinä...*ai mikä tottistausta...*.... Kun sitten älysin jättäytyä kauemmaksi ja olla hiljaa, antaa koiralle tilaa ja antaa sen itse tehdä ratkaisuja, johan pomppas. Mahdottoman kauniisti koira ohjaili laumaa, hyvin rauhallisesti, hyvin eleettömästi, ilman isoja liikkeitä tai ääntä. Ja lauma pysyi kasassa, eläimet liikkuivat hyvin eteen päin. Sinikka kehui, miten Turre hakee hienosti tasapainon itse, tarkkailee koko ajan Sinikan liikkeitä ja lukee laumaa, ja ohjaa eläimiä sen mukaan. Jatsin työskentely oli (ainakin minun silmiini) hyvin samantyylistä kuin Turren.

Jeps, elokuussa sitten leireilemään, ja voipa olla, että jos aikataulut antaa myöten, että jo ennen sitäkin voitais taas käydä tuolla Savon puolessa :)

Hakutreenit 23.6.08

2008-06-23T19:24:00.000+03:00

23.06.2008 - 23:18

Hakutreeneissä Arjan ja Ziggyn, sekä Heidin ja Peetun/Vantun kanssa, muitaei paikalle päässyt. Otimme tuulilähtöjä hakkkuuaukolla, yksi maalimies per koira kerrallaan. Uskaltauduin ottamaan Turren kanssa ilmaisun mukaan...Ensimmäisellä kerralla meni ihan suht hyvin, kovasti Turre tarvitsee vielä harjoitusta, ei vielä hablaa, että se rulla on se juttu, se tuodaan mammalle, vaan yrittää maalimieheltä saada heti palkan, menee maahan maalimiehen eteen.

Kaksi maalimiestä/koira, sitten otimme esineruutua. Tuomisessa siinäkin Turrella treenaamista, vähän pyrkii jäämään leikkimään matkalle.

Motivaatiopulaa...

2008-06-18T19:24:00.000+03:00

18.06.2008 - 20:02

Nyt on iskenyt hihnan tähän päähän (jos toiseenkin..) lorvikatarri tai muu mato, kaikkinainen ns. vaativa koirastelu ei nappaa sitten yhtään...eli tottis. Hakumetsään menemme kyllä innolla, mutta muutaman viikon ajan (lue:Kiteen katastrofista lähtien) en ole ollenkaan jaksanut/viitsinyt treenata tottista. Eli nyt tehdään vaan kivoja juttuja. Kas kun etukäteen on vallalla mieliala, että ei se suju kuitenkaan, niin turhahan sitä on itteensä kiusata.

No, jospa se taas siitä. Ehkä kymmenen vuoden päästä voitais miettiä alokasluokassa kisaamista taas. Tai sitten ei.

Mutta on tuo koira nätti, jos ei muuta. Ja oli se väsynyt viikonlopun jälkeen. Oli nääs Pasin kanssa viikonlopun kalalla, makas sitten sunnuntai-illan ja vielä koko maanantain ihan reporankana. Mitenkähän leirin jälkeen..

Hyöty ja huvi yhdistyvät - Hilkan ja Kirin kanssa Siprissä

2008-06-12T19:23:00.000+03:00

12.06.2008 - 11:23

Aamukahvilla tuli mieleen kokeilla, josko Hilkka ja Kiri joutaisivat meille lenkkiseuraksi - vuorotyön etu ja haitta, pääsee päivälläkin koiruuden kanssa touhuamaan, mutta kaverit on silloin vähissä. Hilkka tuli meille, jatkoimme yhdessä Sipriin. Turre oli elämänsä ensimmäisen kerran autossa häkissä, tai ylipäätään missään häkissä, ei tuo ollut moksiskaan.

Ihastelimme taas Siprin metsien upeaa maastoa - kyllä olisi hienoja hakumaastoja! Koirat juoksivat jäljekkäin, välillä jahusivat toistensa karvoissa, ja välillä Turrea kiinnosti Kiri ihan tyttönäkin...Loppulenkistä otimme molemmille koirille esine-etsintää, vaihtelevalla menestyksellä. Hieman vaatii vielä hiomista kummallakin...Esineet kyllä löytyy, siinä ei ongelmaa, mutta tuomisessa on vielä toivomisen varaa.

Hakutreenit 9.6.2008 ja esine-etsintää Siprissä 10.6.2008

2008-06-10T19:22:00.000+03:00

10.06.2008 - 15:45

Eilen illalla taas hakuilemassa. Päivän satoi vettä sun muuta, illaksi löytyi onneksi aurinko paistamaan. Tuuli jaksoi kuitenkin puhallella vielä illallakin, joten otimme tuulilähtöjä uusilla hakkuuaukeilla. Tuuli oli vähän hankala ajottain, kääntyili ja pyöri.

Turrelle kaksi maalimiestä, toinen aukealla pressun alla juurakon takana makuulla, toinen metsänrajassa, puun takana, maastoutuneena sellaisen maastoutumiskankaan (mikä ihme se on nimeltään...?) alle. Lähdimme yhdessä tieltä aukolle, en ehtinyt taas sanoa muuta, kun että lähdetäänpä kattelemaan , onko ukkoja, kun koira lähti tuhatta ja sataa maastoon. Ensin Turre meni lankaan, lähti vetämään aivan väärään suuntaan, sinne mistä tulimme edellisen koiran kanssa pois, ja oli selkeästi sitä mieltä, että siellä se ukko on, älä mamma väitä vastaan, eikä tahtonut tulla pois. Kävi siis katsomassa edelliset piilot, ja kun totesi tyhjäksi, palasi minun luokseni. No, hyvä lenkki tuli :) Jatkoimme sitten yhdessä matkaa, eikä mennytkään kauan, kun sai hajun ja ukko löytyi. En oikein hyvin nähnyt koiran työskentelyä maalimiehen lähellä, kun maasto oli sen verran kumpuilevaa, että jäi piiloon. Mutta maalimiehen mukaan ei pressu pelottanut lainkaan ja kauniisti tuli ihan viereen makuulle makkaraa nauttimaan.
Sitten jatkoimme katselemaan, olisko vielä ukkoja. Nyt näimme koiran työskentelyn hyvin. Turre haki oikein hienosti itse. Kumpareet sun muut hajoittivat tuulta ja samalla hajua melko tavalla, mutta Turre pystyi silti seuraamaan hajua ja löysi maalimiehen hienosti.

Lopuksi teimme vielä vähän esineruutua, lähinnä tutustumismielessä. Kas kun sattui, mehän olimme etsineet esinettä jo aiemmin päivällä lenkillä. Turrellla oli pikkuisen liikaa intoa/vauhtia ukkojen jäljiltä ensimmäiselle esineelle, joten roiskaisi mennä vauhdilla aivan liian pitkän piston. Otin koiran takaisin, kävin itse näyttämässä esineen, että TÄSSÄ se on, tulin takaisin ja lähetin uudelleen. Nyt vauhti oli sopivampi ja esine nousi. Sama uudelleen eri kohdassa, ei ongelmaa. Noudossa ongelmana on vielä esineen kantaminen, Turre tahtoo pudotella esineitä, riepotella niitä edelleen. Turre ottaa esineet hyvin suuhun ja luovuttaa. Eli kun vielä yksi osa-alue saataisiin kuntoon, ei paljon puutukaan. Olen yrittänyt valjastaa mutta perhettä kantamistalkoisiin mukaan, eli Turre töihin, kantamaan halkoja saunaan, ym. Samoin tuota esine-etsintää voisivat pojat harrastaa Turren kanssa.

Tänään lähdimme koiran kanssa kahdeltaan Sipriin, yritin turhaan houkutella junnuja maalimiehiksi mukaan. Menimme sitten keskenämme. Otinkin esine-etsintää, kun osallistujajoukko kutistui. Turre kiinni puuhun, esine metsään ja koira perään. Taas meinasi lähteä liian kauaksi, mutta korjasi itse hyvin, löysi esineen ja toi. Sama uudelleen samalle puolen tietä ja kolmas pisto toiselle puolelle. Lihapullaa palkaksi ja matka jatkui. Annoin Turren kantaa suussaan sellaista pehmeää patukkalelua, kannustin oikein siihen. Jonkun matkaa jaksoi hyvin, sitten alkoi muut asiat kiinnostaa enemmän. Takaisin tullessa Turre löysi oikein ihanan suo-ojan ja siellä piti luonnollisesti käydä rypemässä..

Tuulta, tuiskua ja räntää...

2008-06-09T19:21:00.000+03:00

09.06.2008 - 13:47

Vuorotyön hyviä puolia...pääsee koiran kanssa päivälläkin metsään, nauttimaan Suomen suvesta. Vettä tulee vaakasuoraan, välillä rakeita ja räntää. Ihanaa. Eipähän ole itikoita.

Urhoollisesti lähdimme taivaltamaan lähimetsään, eli Utran kanavan saareen. Luin eilen lauantaisen flopin innostamana uudelleen Eva Bodfäldtin kirjan Tottelevainen koira - Kontaktikoulutus, siinä on paljon ajattelemisen aihetta ja käyttöön sopivia juttuja.

Menemme saareen läheisen tukinsäilytysaukion kautta. Lasken Turren irti aukion laidalla, vapaaksi pääsee vasta katsekontaktista. Koira pääsee laskemaan enimmät höyryt tukipinojen välissä juoksemalla jo. Aukiolta on pieni pätkä tietä, kunnes pääsemme saareen ja taas vapaasti juoksemaan. Usein seuruutan Turrea tuon pätkän, vapaana, ja namilla se sujuu. Nyt kun pyrimme jatkuvasta namipalkasta eroon piti keksiä muuta. Otin käyttöön reuna-käskyn, joka tarkoittaa, että Turren tulee kulkea vasemmalla puolellani, mutta ei jatkuvassa kontaktissa, parin metrin säteellä. Heti, kun Turre alkoi irrota liian kauas minusta, käännyin menemään takaisinpäin. Aluksi Turre pysähtyi ja katsoi perään, että mitä ihmettä tuo nyt tekee. Heti kohta tuli sitten laukaten luokseni ja ohi, käännyin taas menemään toiseen suuntaan. Jonkun aikaa tuota tahkottuamme Turre alkoi pysytellä lähellä, pysähtyä, kun minäkin pysähdyin. Ja palkkaa, namia tosin, mutta ei namiautomaatista (jatkuvasti). Ja kehuja: Noin, hyvä, reuna. Takaisin tullessa sujui jo paremmin, ei lähtenyt kertaakaan liian kauas.

Saaressa otimme hiukan esine-etsintää - kun en muuta älynnyt mukaan ottaa, niin vein oman hanskani metsään ja laitoin Turren etsimään. Löytyi ja toi. Kuolainen hanska käteen takaisin ja matka jatkui.

Turre on aina leikkinyt mielellään yksin, metsässä kantelee ja riepoo keppejä ja rankoja, nyt yritin kannustaa leikkimään niillä minun kanssani. Rankkaa hommaa! Turre taistelee kepistä kanssani hyvin, mutta kun annan voittaa, lähtee kepin kanssa omille teilleen takaisin. Tähän avuksi otin aina uuden kepin, jota Turre tuli tavoittelemaan.

Palkkaamiseen pitää nyt tuoda uusia tuulia. Patukka on ihan jees, mutta ei ainakaan toistaiseksi niin vahva, että motivoisi tekemään sen edestä. Mikä sitten on? Yhdessä leikkimistä meidän pitää myös kehittää. Kontaktia. Että koira haluaisi seurata kauniisti myös ilman sitä nakinpätkää... Kääk. On tää niin vaikeeta...

Rullatreeniä 2

2008-06-08T19:20:00.001+03:00

08.06.2008 - 21:22

Tänäiltana piti treenaaman hakuporukalla rullailmaisua Linnunlahden kentällä, paikalle muisti/viitsi minun ja Turren lisäksi tulla vain Arja ja Ziggy. Mutta onnistui harjoittelu meiltä keskenäänkin.

Turre otettiin ensin. Into piukkana lähti maalimiehelle, mutta sitten tuli ihmetys, että mitä tällä rullalla pitikään tehdä...lähti sitten tuomaan mulle, mutta pudotti matkalla. Lähetin uudelleen, toi rullan melkein minulle saakka ja kääntyi samantien takaisin maalimiehelle menemään, ja pötkähti sinne maahan makkaraa odottamaan. Kutsuin koiran pois, lähetin kolmannelle pistolle, ja lopulta Turre muisti, mikä homman juju oli. Otimme vielä kaksi pistoa, ne menivät jo melko mukavasti. Koirakin alkoi taas muistuttaa itseään... :) Ziggyn kanssa otimme myös kolme pistoa, mukavasti meni.

Kotona olemme etsineet koiran kadonneita korvia ts. kontaktia viikonlopun aikana. Ehkä ne vielä löytyy jostain.

Pohjanoteeraus

2008-06-08T19:20:00.000+03:00

08.06.2008 - 10:31

Olimme eilen Kiteellä tottelevaisuusseminaarissa, kouluttajana Susanna Mölsä. Kotiintuomisina suunnaton ketutus.

Minun upea, osaava, taitava koirani seisoi kentällä kuulematta, näkemättä, tajuamatta mitään. Ei toiminut sitten yhtään, ei tehnyt mitään. Oli niin untamo, että kouluttaja kysyi, osaako koira edes ISTU-käskyn..eikä se siellä osannutkaan. Ei istua, ei tulla vierelle, ei yhtään mitään. Oli aivan kuin muissa maailmoissa.

Selitä siinä sitten, että kyllä, osaa se istua, ja kyllä, osaa se paljon muutakin. Kotona. Ja juu, osasi se sielläkin sitten oman vuoronsa jälkeen taas tehdä vaikka mitä. No, päästiinhän me sentään kentälle saakka, yksi rottweiler-uros ei päässyt, kun alkoi rähistä ja pörhistellä jo kentän laidalla. Jotain positiivista.

Arjan kanssa soittelimme eilen, kerroin, että nyt lähtis halvalla yksivuotias aussieuros, varusteet kaupan päälle....

Lampaanpaimennusta Kuttukuussa 3.6.2008

2008-06-04T19:20:00.000+03:00

04.06.2008 - 09:13

Eilen oli jännä päivä. Kahdeksan jälkeen aamulla Mari ja Wallu tulivat hakemaan minut ja Turren, koirat ilmiselvästi taas ihmettelivät, mitä nyt tapahtuu, minne mennään. Ajoimme Liperin risteyksen ohi (ai, ei mennäkään Susiahoon), Hannan risteykseen (ai, ei mennä Jatsinkaan luo), Wallun mummolan risteyksen ohi (ei siis sinnekään matka)...minne ihmeeseen ollaan menossa. Lopulta kaarroimme Kuttukuun lammastilan pihaan, jossa meitä tuli tervehtimään Vidi-bortsu ja...sika. Kyllä, meitä kohti jolkotteli ihan oikea sika tervehtimään...vähän mietitytti ensin, miten siihen pitäis suhtautua, mutta samalla tavalla rapsutusta vailla oli, kuin koiratkin :)

Pitemmittä puheitta lähdimme töihin, otin Turren ensimmäisenä hommiin. Turre liinaan ja lampaiden kanssa pellolle. Aloitimme niin, että minä olin Turren kanssa perää pitämässä ja Sinikka sauvan kanssa edessä. Uskomattoman nopeasti Turre alkoi ohjata laumaa, kiertää kaarta ja pitää laumaa kasassa, muistaen ottaa myös laumasta erkautumaan pyrkivät mukaan. Hyvin kauniisti suhtautui eläimiin, ei räyhännyt, haukkunut, tai lähtenyt jahtaamaan. Melko pian vaihdoimme Sinikan kanssa osia, hän jäi Turren kanssa perää pitämään ja minä siirryin eteen, ja Turre alkoi ajaa laumaa minulle. Käännöksissä Turre kaartoi itse juuri oikeaan paikkaan, että sai lauman kääntymään. Oli se hienoa katsottavaa! Sinikka sanoikin ottavansa Turren itselleen lammaspaimeneksi, saan käydä syksyllä pois hakemasta :)

Sinikka kysyi, olenko yllättynyt koiran hienosta työskentelystä. Toisaalta en ollut, mutta toisaalta olin. Kun en tiennyt paimennuksesta käytännössä mitään etukäteen, ei minulla ollut mitään ennakko-odotuksia. Ajattelin kyllä, että se voisi mennä ihan hyvin, mutta toisaalta, olisi voinut käydä ihan miten vaan, Turre olisi voinut olla välinpitämätön (olisikohan..?). Sinikka kehui Turren oikein miellyttävää käytöstä ja tasapainoisen tuntuista luonnetta. Turre pystyy työskentelemään tehokkaasti, mutta osaa myös lopettaa ja rentoutua. Vidi oli parhaillaan juoksussa, mutta se ei häirinnyt Turren keskittymistä!

Lisään kuvia ja videoita, kunhan osaan..

Hakutreenit 2.6.08

2008-06-02T19:19:00.000+03:00

02.06.2008 - 21:37

Käytimme vallitsevat sääolosuhteet (navakka tuuli, väliin sadetta) hyödyksi ja otimme tuulilähtöjä koirille. Maastona hakkuuaukea, yksittäisiä puita, kantoja. Maalimies meni piiloon valmiiksi koiran näkemättä. Lähdimme Turren kanssa yhdessä tieltä metsään, muina miehinä tsippailemaan ja kattelemaan, jos olis ukkoja liikkeellä. Vähän matkaa mentiin yhdessä, kunnes Turre sai vainun ja lähti kuin ammus ukolle. Hienosti meni!

Toinen pisto tehtiin Arjan kanssa, Arja meni suht kauas kaatuneen puun juurakon taakse, maastopressun alle. En ehtinyt sanoa Turrelle muuta kuin, että lähdetääs kattomaan onko ukko, ja astua tieltä ojan yli maastoon, niin koira otti vainun ja meni tuhatta ja sataa maalimiehelle! Oli se HIENON näköistä....! Ja kyllä olin taas miun piskistä ylpeä... :)

Rullatreeniä

2008-06-01T19:18:00.000+03:00

01.06.2008 - 19:14

Loppuviikkoon on mahtunut monenlaista aktiviteettia. Perjantaina Hanna ja pojat & Jatsi kävivät kylässä, koiruudet juoksivat pitkin pihaa itsensä läkähdyksiin. Jatsi kävi tekemässä tuttavuutta myös Kassu-kissan kanssa, Kassua ei jaksanut paljoakaan kiinnostaa, totesi vissiin vaan, että koira kun koira. Kakaroilla loppui koulu eilen lauantaina, kumpikin pääsivät luokiltaan ja vielä sangen hyvillä arvosanoilla.

Tänään olimme koulutuskentällä harjoittelemassa rullailmaisua hakua varten. Kovin suuri ei osallistujamäärä ollut, vain Mio-belgi omistajineen, Arja ja Ziggy ja me Turren kanssa, ja Lea Ekon kanssa. Miolla ja Ziggyllä onnistui rullan kanssa toimiminen oikein hyvin. Turre oli viimeisenä vuorossa. Alkuun Turrella oli hieman hankaluuksia tajuta, että nyt kuuluu ukolta ottaa rulla suuhun, ja Turre kävi maahan namia odottamaan ukolta. Otti kuitenkin lopulta rullan ja alkoi tuoda mulle, mutta pudotteli sitä ja oli hieman epävarma, että mitä kuuluis tehdä ja kenen luo mennä. Sain houkuteltua luokseni lopulta. Kolmannella eli viimeisellä pistolla meni koko ruljanssi jo melko hyvin, vähän viskeli ja puisteli vielä rullaa tuodessaan. Huomenna menemme taas hakumetsään ja yritämme soveltaa systeemiä käytäntöön.

Tokoilua lomapäivän ratoksi

2008-05-28T19:18:00.000+03:00

28.05.2008 - 16:13

Kun nyt on pakko kerta olla kesälomalla, eikä edes pääse minnekään reissuun, kun kukaan muu ei ole lomalla, ja kun ei kesälomaa voi tuhlata kotitöihinkään (eihän?), pistin koiran autoon ja ajelimme taas Linnunlahdelle harjoittelemaan istumista ja noutoa. Tyhjällä kentällä saimme taas treenata, muita ei ollut. Hannaa yritin houkutella mukaan, kun soitti, kun olimme matkalla kentälle, mutta ei kuulemma voinut töistä lähteä kesken vuoron...höh ;) Lupauduin kuitenkin aussieleirille koko viikoksi lähtemään.

Harjoittelimme siis liikkeestä istumista ja vähän istumaan jäämistäkin. Ihan kohtalaisesti meni jo. Noutoa otimme ensin omalla patukalla, ja kun huomasin kentälle jääneen jonkun noutokapulan, en millään malttanut olla kokeilematta sillä.......ihan vaan vähän (kun yritin omaa, ihan liian pientä noutokapulaa etsiä mukaan kotoa, mutta se oli liian hyvässä tallessa). Ajattelin kyllä ohimennen, että onkohan ihan viisasta ryhtyä ahmimaan, mutta ajattelematta paras. Sillä hyvin se sujui. Ja kun nälkä kasvaa syödessä, otimme yhden hyppynoudon kapulalla, ja hyvin meni.

Kun vaan osais itse ohjata koiraa oikein ja edetä asioissa. Koirassa taitaa kuitenkin olla potentiaalia, mutta oma osaaminen on kovin rajallista. Onneksi on olemassa osaavampia ihmisiä ja neuvoja ja opastusta kyllä saa. Turren kanssa on kyllä (yleensä) tosi mukava tehdä ja työskennellä, ja aika helpolla ollaan päästy monessa asiassa. Näin jatkukoon.
Ensi tiistaina on sitten uusi aluevaltaus tulossa: menemme Kuttukuuhun paimentamaan lampaita....

MUOKS...Kävimme vielä Marin kanssa tekemässä kaksi pientä poikakoiraa onnellisiksi ja väsyneiksi...kiersimme Siprissä metsälenkin. Ja kyllä ne jaksoikin juosta!!!