Eka esineruutu

Metsä on sen verran sula jo, että pääsee tekemään muutakin, kuin lenkkeilemään. Krepit on talven jäljiltä niin hyvässä tallessa, etten itsekään niitä löytänyt, mutta nappasin mukaan kaksi paria kirkasvärisiä lapasia oksanhankaan merkiksi. Esineiksi mukaan lähti polkupyörän poljin, avainnauha ja Marge-figuuri.


Mitäpäs tuosta sanoisi...Koira etsi hienosti, löysi jokaisen esineen ja toi käteen asti hienosti ja koko homma nopeasti. Ei tappamista, ei pudottelua. Poljinta piti vähän aikaa etsiskellä.

Miun muru <3

Kevätkausi avattu

Nyt alkaa olla taas sen verran sulanut maailma, että pääsee kulkemaan. Toissapäivänä kiersimme Turren kanssa ns. Purolan lenkin, reilu tunti siihen menee. Lähdin kyllä ihan vaan rannassa käymään aluksi ja jalkaan laitoin kumpparit villasukkien kanssa....kun sää sattui suosimaan, jatkoimme kuitenkin matkaa...ja senhän tietää, miten siinä käy, kun villasukka alkaa hiertämään => molemmat kantapäät rakoilla. Mukava oli kulkea, koissu kulki kauniisti hihnassa harjoituksen puutteesta (tai sen takia) huolimatta, Purolantien pihakoirat ohitettiin kauniisti, samoin Kulhontiellä vastaantullut dalmatialainen, joka ainakin katseella yritti haastaa...samoin kaikki hyökkäysvaunujen ja kävelysauvojen kanssa heiluvat.

Työkaverin kanssa olemme koira-asioista jutelleet paljonkin viime aikoina, heillä on perheessä nuori sheltti. Eilen aamulla Tarja ilmoitti ensi töikseen, että "nyt mie oon ihan rakastunut siun koiraan!" Tämä herätti vähän ihmetystä, koskapa hän ei ole Turrea livenä nähnyt, vain kuvissa. Mutta hepäs olivatkin tavanneet joitakin muita upeita aussieita mätsärissä ja olivat aivan ihastuksesta mykkänä...niin kauniita ja fiksuja ja upeita koiria!

Kuka tunnustaa omakseen...? =)

...rehellisyyden nimissä, eiväthän ihan kaikki aussiet ole yhtä ihania, kuin kyseessä olleet......Turre toki on <3

Mistä tuntee huippukoiran?

No siitä, että kun ei tehdä mitään, eikä tapahdu mitään, se tyytyy kohtaloonsa, makailee sohvan nurkassa ja haaveilee tulevasta. Ei hypi seinille, tuhoa huushollia, tai muuta inhaa. Mutta sitten kun koittaa SE päivä, että tehdäänkin jotain, koissu on HETI VALMIS ja TÄYNNÄ VIRTAA ja TEKEE TÄYSILLÄ.




Toissailtana töissä koiraihmisten kanssa treenattiin teoriassa, ja eilen lenkillä, pienen kipinän saaneena, otin täysin ex tempore pienet tokotreenit. Koko talvena ei olla tehty YHTÄÄN MITÄÄN, mutta niin vain minun ihana mussuni teki hienoa työtä <3 Jäävät liikkeet kaikki täydellisen hienosti heti (olin aivan varma, että ainakaan seisomaan jääminen ei suju, kun se on aina ollut vähän epävarmaa, tarjoaa istumista viimeistään siinä vaiheessa, kun palaan viereen), luoksetulo vauhdikas (kuten aina). No, jotta ei aivan liian hyvältä kuulostaisi, seuraamisessa edisti aika lailla, mutta kontakti jotakuinkin kohdallaan, niin menköön.

Kuulumisia

Hiljaiseloa ollaan vietetty, ihan perussettiä. Tänään fiilikset vähän huonot....lähdetään tunnin päästä käymään Kivuttomalla näytillä. Syy:

Turre oli toissailtana Pasin kanssa metsässä hypännyt jonkun puun, tms. yli, ja ulahtanut alas tullessa. Pasi oli heti tutkinut koiran, eikä missään jälkiä, ei aristusta. Eilen lenkille lähtiessä hyppäsi huonosti takakonttiin, vähän ravisti oikeaa takasta. Lenkillä ei mitään, ei onnu, ravaa/laukkaa. Minäkin tutkin ja palpoin kintut varpaista lonkkiin, ei arista mistään. Tänään lenkiltä tullessa ei sitten suostunut hyppäämään takakonttiin ollenkaan. Ja ehkä vähän tavallista vaisumpi on muutenkin.


Luulen (toivon!), että kinttu on vaan revähtänyt/venähtänyt, ja korjaantuu ajan kanssa, mutta ihan oman mielenterveyden kannalta käydään kopeloituttamassa asiantuntijalla.

edit klo 15.37..
nyt on mieli paljon rauhallisempi :) Martina juoksutti ensin Turrea pihalla, sit kopeloi jokaikisen varpaan ja siitä ylöspäin, selän nikama nikamalta...missään ei tunnu turvotusta, eikä koira aristanut mistään. Oli samoilla linjoilla mun kanssa, että lienee venäyttänyt jonkun kohdan. Vähän rauhaisampaa menoa nyt, ja jos ei rupee korjaantumaan, mietitään sit uusiksi.

Hakumetsässä

Tämä kesä meni hakuhommien(-kin, kuten kaiken muunkin "järjellisen" tekemisen) suhteen ihan puihin, kun ei alusta alkaen päästy treeneihin mukaan. Jäi sitten väliin koko homma.

Eilen ex tempore lähdettiin Hannan ja Jatsin, sekä Sonjan ja Essin kanssa kokeilemaan, vieläkö muistissa on mitään. Ajelimme Sipriin, lammen vastapäätä tien oikealle puolelle. Keskilinjana toimi vanhan metsäautotien pohja, joka muuttui tuonnempana poluksi. Vasemmalla oli paikoin hyvin tiheää kuusikkoa, välissä tien ylitys, ja oikealla mäntykangasta, samoin tienylitys. Tuulta ei lainkaan.

Turre otettiin töihin ensimmäisenä, ettei poikarukalla ainakaan Essin hajut sotkisi työskentelyä :) Oikealle etukulmaan ukko, joka sitten siirtyi kolmanneksi ukoksi eteenpäin, ja vasemmalle tiheikköön keskivaiheille. Ensimmäiselle ukolle lähetys vähän tökki. Ensin karkasi takaisin keskilinjalle; tuli käskystä takaisin. Menin muutaman metrin metsään päin lähettämään, ja nyt onnistui. Kauniisti teki töitä laajassa kaaressa, kunnes sai hajun ukosta. Ja sitten kävi niinkuin olin arvelutkin: "Höh? Ei tää ole Ukko, täähän on HANNA!" Vähän aikaa koira ihmetteli, että missäs se ukko sitten on, kunnes hyväksyi, että kai Hanna sitten oli se etsittävä ukko, ja alkoi haukkua :)

Toiselle ukolle vasemmalle lähetys ok, mutta teki jostain syystä tyhjän piston, vaikka oli käynyt Sonjan luona pyörähtämässä....Toisella lähetyksellä ilmaisi ukon. Kolmas ukko meni ok.

Ongelmana eilen oli (kuten joskus aiemminkin) se, että Turre lopettaa ilmaisun liian aikaisin, kun minä tulen paikalle, ilman lupaa. Sitäpä vahvistamaan siis.

Kokonaisuudessaan olin todella tyytyväinen, kun ottaa huomioon, ettei koko kesänä ole tehty mitään. Tämä oli muistini mukaan ainoa kolmen ukon harjoitus. Eikähän takana ole kuin yhden (toissa-)kesän harjoittelu. Koira pysyy hallinnassa metsässä hyvin...alueelle tullessa vauhtia on liian kanssa, menee kuin höyryjuna, mutta kun päästään metsään töihin, loppuu se kauhea hösellys. Keskilinjalle paluu ukoilta tapahtuu rauhallisesti.

Turre ihastui Essiin aivan totaalisesti, tunne oli tosin molemminpuolinen <3 Jatsi-rukka jäi taas täysin statistin rooliin, kun Casanova esitti lemmentanssejaan ihanaiselle... ;)

Vähän asiaakin

Eilen keskustelimme töissä monenlaista koira-asiaa. Juttu lähti liikkeelle kollegan ongelmista seuraamisessa...tai hän osannee seurata, mutta koira ei oikein. Tuli sitten pohdittua useammankin koiran, myös allekirjoittaneen, ongelmia ja haasteita. Meidän ongelmahan on ihan yksinkertaisuudessaan järjestelmällisen treenauksen puute, joka johtuu aivan ohjaajasta, eikä koiran vika millään lailla. Helppohan se on pistää koiran syyksi..."ei nouse kunnolla, ei innostu, ei sitä, ei tätä"...Jonkun piston sydämeeni vissiin sain, kun tänään pikkuisen innostuin "treenaamaan".

Ensin metsään, tallasin esineruudun, ja tein lyhyen jäljen. Sitten lenkille. Lenkin jälkeen esineet. Liikaa intoa oli aluksi, juoksi esineeltä toiselta huvin vuoksi ja urheilun kannalta. Ärähdin, ja alkoipa esineet tulla mullekin asti. Kaikki kolme nousi hyvin, eikä pudottanut kuin yhden esineen kerran matkalla. Jälki meni sitten sinne ja syvälle. Ei se ehkä kuitenkaan sitten ole meidän laji...ihanko tosi :) Liikaa vauhtia, liikaa virtaa. Haussa on kuitenkin vauhtia ihan eri tavalla ja ihmisen etsiminen motivoi tarkempaan työskentelyyn.

Kotiin tultua vaihdoin vielä lukkopannan kaulaan ja otimme omalla pihalla tottista. Eilen kuvailin työkavereille Turrea, että sille pitää olla vähän "bitch", tarpeeksi "kova", niin alkaa tekemisen intoa näkyä. Puhekuplassa pään päällä lukee: "Oih, mamma on tosissaan! Jes!" Lie sama fiilis, kuin tarpeeksi ärhäköitä narttukoiria kohdatessa, sydämenkuvat Turrella silmissä, kun sattuu vähän kovempi luu vastaan... ;)
Ja hyvin se teki.
Kontakti kohdallaan, jäävät liikkeet sujui, luoksetulo, no, siinähän ei koskaan mitään ongelmaa ole ollutkaan. Vähän pyrki edistämään seuraamisessa, mutta kontakti korvasi.

Summa summarum. Voisihan sitä vähän useammin tehdä jotain "järkevää". Sitten jos saisin tuon miespuolisen kaksijalkaisen koulittua, voisivat ehkä joskus mennä johonkin kokeeseenkin. Minusta siihen ei ole... :(

Joskus joutuu alistumaan...