Joulu oli ja meni

Ihan vaan pikainen päivitys, täytyy rientää Turren kanssa lenkille ja sitten töihin taas.

Joulun vietimme perinteisesti Lieksassa, mummolassa, mukana myös Jukka ja Satu ja lapset. Ja tuli taas todistettua, että vaikka miten lapanen onkin tuo koira normaalioloissa, niin "tarpeen tullen" löytyy luonnetta.

Joulupukki tuli. Lapset riensivät ulko-ovelle vastaan ja Turre tietenkin perässä, ehän se nyt käy päinsä, että kakarat keskenään päästävät ihan kenet tahansa sisään. Ja Turrehan ei pukkia olisi laskenut sisään ollenkaan, eikä ainakaan lasten luo!


Turre käyttäytyi just niin kuin luulenkin Turren käyttäytyvän uhkaavassa tilanteessa. On "uhkaajan" ja omien välissä, ei ole päälle menossa, mutta suojelee omiaan. No, siirryimme sitten siitä eteisestä peremmälle hyvässä järjestyksessä, komensin Turren sivummalle ja vakuuttelin, että kaikki on ihan jees. Ei se vahtimista lopettanut kokonaan, vaan väliin piti pöhähdellä.
Että keskusteluun aussiepalstan vahtivietistä voisi tämänkin lisätä...

Ai niin, tuossa menneellä viikolla "testasimme" Turrea lenkillä poikien kanssa. Miro ja Jiri kisailivat hangessa, ja Jiri tönäisi Miron maahan. Miro jäi makaamaan siihen ja me jatkoimme matkaa Jirin kanssa. Turre lähti ensin meidän mukaamme, kunnes hoksasi, että "ei hitto, Miro jäi!" Turre pysähtyi, katsoi meitä, katsoi Miroa. Me jatkoimme matkaa. Turre kävi haukkumaan Miron ja meidän välissä. Kun me Jirin kanssa jatkoimme vaan matkaa, Turre juoksi Miron luo, kävi viereen maahan, ja ryhtyi haukkumaan. Miun ihana muru!

Talvipäivän turinoita

Ai minkä talvipäivän...nää Suomen talvet alkaa olla ihan sitä ihteensä, pimeää, tuulista, märkää, loskaa. Tahtoo muuttaa jonnekin lämpimään...ihan vaan vinkiksi Veikkaus Oy:lle...

Ja kun nyt olen taas elolle eistynyt, niin Turrekin on päässyt taas vaikka minne. Tai ei nyt ihan vaikka minne, mihinkään treenaamista liittyväänkään ei ole eistytty, mutta ainakin ollaan lenkkeilty, ja lenkkeilyn lomassa olemma hiukan tottisteleetkin.

Eilen käytiin piiiiiiiitkästä aikaa Marin ja Wallun kanssa lenkillä. Ei oikein pojilla irronnut...mietinkin, että alkaako tarina poikien välisestä ystävyydestä tulla tiensä päähän, kun ikä alkaa molemmilla lähestyä kahta vuotta. Wallu yritti jonkun kerran pomottaa Turrea ja nousta päälle, mutta kun Turre ei alistunut, eikä myöskään vastannut samalla takaisin, jäi hyvinkin yrityksen asteelle. Jonkun kerran ottivat kyllä leikkipyrähdyksiäkin kuitenkin, mutta ei nyt ollut sellaista riehakasta ilottelua :(

Tänään olimme Hannan (ja Hilkan ja Annen) kanssa kololla kuorittamassa/tarroittamassa Josepan lehteä, Turre mukana maskottina. Pitäähän koiraseuran lehden väliin kaupanpäällisiksi koirankarvoja saada :)

Lost in Translation...

eikun in Sipri.

"Sovitaanko, Elina, niin, että jos ei oo suuntavaistoa, niin ei lähdetä sooloilemaan, eikä ainakaan puhuta samalla puhelimessa? Jooko?"

"Joo...sovitaan vaan..."

Käytiin Turren kanssa noin tunnin mittasella lenkillä, josta tulikin sitten kahden tunnin mittainen. Alkuperäinen ajatus oli mennä sama lenkki, kuin Hannan kanssa maanantaina, mutta toisin päin. Susanna soitti heti alkumatkast, ja lopputulos oli, että miun maamerkkiä, eli hiittiä, ei tullut vastaan, ei. Aikani tarvottua läksin tulemaan omia jälkiäni takaisin, ja sitten hävis nekin (aika nolo). Lopulta tultiin kuin tultiinkin hiitille, mutta ihan väärästä suunnasta, eli sieltä päin, mistä lähdettiin matkaan........

Mutta saipahan koira kunnon lenkin ja mie raitisilmamyrkytyksen.

Turren turinoita...jatkuu

Ja TAAS pääsin lenkille heti aamulla ja ihan metsään asti! Mistähän nyt tuulee...

Mamman kanssa mentiin nyt kaheltaan Sipriin, olis ollut kyllä kiva, jos ois ollu muitakin (siis koirahenkilöitä) mukana, mutta menihän tuo noinkin. Ei siellä ollut ketään muita koko metsässä, ei edes niitä ajokoiraraukkoja, jotka joutuu pupujen perässä hikuna humppaamaan, eivätkä saa nauttia riekkumisesta, niin kuin me oikeat koirat. Minua ne ei olis kyllä haitanneet, mutta mamma on aina varpaillaan, kun kuuluu niitten viuskutus ja ajokoirien ihmisten pumpum-äänet (mitenkähän ne semmosta ääntä pitää?).

Jossain vaiheessa matkaa mamma otti kepin, eikä antanut sitä mulle, pyöritteli sitä vaan käsissään. Vähän kyllä ihmettelin, että mitä se meinaa, mutta selvishän se lopulta. Se käski mut istumaan, ja meni hiippailemaan metsään, ja jätti sen kepin (olevinaan) vaivihkaa sinne. Sit se tuli takaisin mun luo ja käski etsimään esineen....pitääköhän se mua ihan tyhmänä?? Siis sikahelppo homma - se keppihän haisi ihan mammalle, kun se sitä käsissään oli koko matkan pyöritelly!! Pöljä...maailman helpoin homma semmoinen keppi on löytää...Kummallisia nuo ihmiset. Se näytti hirmu iloselta, kun toin oikean kepin ja en sitten raaskinut kertoa sille, että ihan helppoa se oli, iloitkoon rauhassa.

Sit se vielä komenteli mua sivulle ja seuraamaan ja istumaan ja maahan ja tänne. Kun sillä oli kissan nameja mukana, niin suostuin tekemään nekin temput ja esitin olevani tosi skarppina, ja siitäkin se oli tosi iloinen. Luuli raukka, että tein ne sen mieliksi...vaikka oikeesti ne oli ne Whiskas Kitbitsit........

Turren ja Jatsin turinoita

Uskokaa tai älkää, mutta mammalla on tänään vapaapäivä! Eikä se oo edes väsynyt! Eilen illalla se jo sopi meille treffit Hannan ja Jatsin kanssa, ja tytöt tulikin meille heti kohta aamulla. Mutta mutta! Hanna jätti Jatsin meille ja lähti johonkin! Ihan kummallista...mä luulin, että lähetään mettään ja päästään Jatsin kanssa riehumaan, mutta ei. Mamma istui vaan tietsikalla ja Jatsi istu oven edessä ja tuijotti sitä herkeämättä, vaikka minä kuinka yritin saada niitä liikkeelle. No, mentiin me lopulta pihalle. Mamma rupes viskomaan halkoja, minä yritin houkutella Jatsin leikkiin, mutta se oli ihan tosikko, istu vaan keskellä pihaa ja tuijotti tielle. Ihan boring...

Mut lopulta Hanna tuli onneks takasin, ja me LÄHDETTIIN METSÄÄN! Me arvattiin Jatsin kaa heti, minne ollaan menossa, ja laulettiin koko matka hoosiannaa :) Kun oltiin perillä Hanna yritti taas luvata mut kans tulemaan autosta, mutta enhän mä voi tulla, ennen kuin mamma lupaa, vaikka miten tekis mieli. Sit kun mamma lupas, niin johan pomppas! Juostiin ainakin sata kilsaa pitkin metsiä, kantojen yli, puiden ohi ja löysin muuten ihanan rapaojan ja kerkesinpäs käydä rypemässä, ennen kuin ehtivät kieltämään, lällällää.
Takas tullessa piti vähän esittää palveluskoiraa, ettiä keppejä ja esineitä, ja osattiin me ne ettiä hienosti, tietenkin. Sit tultiin meille ja nyt makoillaan vierekkäin meillä. Elämä on taas laiffii!


Mamma otti miut aamulla mukaan kun lähettiin poikia viemään hoitoon. Mitähän sillä oli mielessä? No se selvisi joo. Mentiin Turren luo ja se älyn jättiläinen jätti miut sinne! Uskomaton temppu! Pahin painajaiseni toteutui ihan noin vaan. Jäin kyttäämään ovea, että varmasti huomaisin kun se tulee takas. Elina yritti lahjoa minua ties millä ja yhden juuston kävin syömässä. Näin meidän kesken, tein sen ihan vaan sen takia ettei sille tulis kamalan paha mieli. Meikätyttöä kun ei huijata. Voi että oli kamalaa.

Sitten mentiin ulos ja Elina alkoi mättää halkoja liiteriin. Minua ei huvittanut mikään. Kesti ainakin tuhat vuotta, ennenkuin meidän auto kurvasi pihaan. Oooh, mamma ei sittenkään hylännyt minua kokonaan! Hemmetin Turre kun änkesi koko ajan väliin enkä saanut tervehtiä omiani kunnolla.

No ei se mitään. Lenkille sentään lähdettiin ja ajettiin samaan paikkaan missä viimeksikin juostiin. Annoin Turrelle kyytiä ja oli kivaa. Se höynä luuli juoksuttavansa minua perässään, mutta tosiasiassa mie sitä ajoin edellä. Onhan noilla asioilla ihan selkeä ero. Mamma kävi viemässä kepin minun etsittäväksi ja heti löysin.

Takaisin tultua noi ihmisolennot kävi teenjuontiin ja minä kyttäsin, ettei mamma pääsisi minua eksyttämään. Kahdesti en saman päivän aikana mokomaan lankaan mene.

Olipa kiva vaihteeksi laukata muita kuin niitä samoja loppuunkaluttuja kotimaisemia.

Kisu Killisilmä tuli taloon

Olin loppuviikon Treella, joten ei siitä sen kummempaa. Turren tassu on parantunut ihan omin konstein oikein hyvin, umpeutuu hyvää vauhtia. Nyt on parina päivänä jo käyneet Pasin kanssa metsässä...ja vauhtia riittää!

Eilen, ihan ex tempore, haettiin meille uusi kisumisutyttö. Pojat ne sen päähänsä sai, et kun ei kerran nyt toista koiraa, niin otetaan toinen kissi. Ja niin siinä sitten kävi. Laitan kuvan, kunhan niitä otetaan. Kovasti kauhuissaan oli neiti eilisen, lymyili lähinnä, ja väliin sähisi/murisi Turrelle. Turre oli niiiin kovasti halunnut tehdä tuttavuutta. Kassu ei vielä ole tulokasta tavannut. Illasta kelpasi pennulle jo ruokakin, joten jospa se siitä kotiutuisi. Pasi jäi pennun kanssa yöksi alakertaan nukkumaan :) Ja nukkuvat edelleen, minä ja Turre ollaan vasta hereillä...

Ja taas tassu auki...voi p****a.

Kun ei kauemmaksi lenkkeilemään viititty (karmee keli) ja ehditty (töihin pitää joutua), käytiin omassa rantametikössä. Ja ei taideta enää koskaan mennä....Rantatörmät on kivikkoa ja ilmeisesti siellä oli niin teräväreunainen kivi (jos toinen, ja kolmaskin..), että huomasin yhtäkkiä Turren tassun olevan aivan veressä. Ja eikun tutkimaan, mikä vuotaa. Oikean etusen anturassa haava...

Kipinkapin kotiin, suihkun alle ja sen jälkeen taskulampun avulla vahinkoja arvioimaan. Kunnon haava, vuoto onneksi tyrehtyi nopeasti. Putsasin jalan, tursotin Terra-Polya ja siteet päälle ja ympäri. Eläinlääkäriin en edellisesta kerrasta viisastuneena (?...!) vie. Toivottavasti paranee yhtä hyvin, kuin viimeksi.


Mitenkään haava ei koiraa näytä haittaavan, ei onnu, ei mitään. Kauniisti antoi tonkia haavaa ja hoitaa. Hieno koira :)


Voi vihne, miksi ihmeessä tuo aina teloo jalkansa. Ketuttaa.

"Mölli-BH" ja hakutreenit

Vesisateessa ajeltiin urhoollisesti Linnunlahdelle mölli-BH-kokeisiin, Miimi lupautui tuomaroimaan. Mukana olivat Aija ja Rini, Hilkka ja Kiri, Riitta ja Moto, Arja ja Ziggy, sekä me. Meidän tottis ei ollut ollenkaan sellaista, kun se parhaimmillaan on, Turre seuraili ihan miten sattuu, väljää oli. Paikallaolo sujui edelleen ongelmitta. Jäävät liikkeet meni ok, hidas maahanmeno, mutta meni kuitenkin. Mutta kaipa me oltais läpi räpistelty.

Kentältä ajelimme jatkamaan harjoituksia Selkielle hakumetsään, siellä mukana Auli ja Hyrrä, Arja ja Ziggy, Heidi ja Mio, Heidi ja Sani, ja me.

Turre ensimmäisenä metsään. Kolme ukkoa, molemmat etukulmat, ja oikea takakulma. Vasemmassa etukulmassa ukko pahvilaatikossa, muut pressun alla.

---------------------------------------------------------------------------------------------------

TURRE TOIMI KUIN UNELMA!!!!!!


Koira lähti kuin nato-ohjus ukoille, käytti nenäänsä HIENOSTI ja ilmaisi HYVIN.


Eipä tuohon oikeastaan voi mitään lisätä. Todellakin huippusuoritus. No, kolmannella ukolla haukku lähti vähän hitaasti, mutta se anteeksiannettakoon. Olin niin ällistynyt upeista lähdöistä ja upeasta nenätyöskentelystä, että en meinannut kestää nahoissani..... :)

BH-treenit kentällä

Vielä illansuussa ajeltiin koulutuskentälle treenaamaan muiden humujen kanssa. Mari sai varsinaisen kipinän viime viikolla ja tuli mukaan, kun töistä kerkesi. Hyvää tekeekin Wallulle, niin kuin itse kullekin, treenata häiriön alla.

Turrella oli nyt mielenkiinto enemmän maantasolla, kontakti sen mukaista. Eli ZERO. Mutta niin kuin olen nyt muutaman kerran viisaasti todennut (ääneen), tuo koira tekee sitä paremmin, mitä enempi sen kanssa tekee. Niin niin, tietenkin, mutta tarkoitan nyt sitä, että Turren kanssa eka tunti on lämmittelyä ja vasta sitten ruvetaan tosissaan tekemään ja alkaa näkyä se kuuluisa tekemisen ilo, niin koirassa, jos kohta varsinkin emännässä.


Jos ei nyt seuraamiskaaviot ihan kympillä menneetkään, niin paljon on hyvää tullut tänä syksynä. Voin pitää Turren irti kentällä ja ei varmaan lähde omille teilleen, samoin seuruutan irti autolle, ei ongelmaa, vaikka lähellä olis kuinka paljon koiria. Paikallaolo on varma. Istumaan jää jo melkoisen hyvin.

Ai niin...Turresta tuli velipuoli tänään, Turren emä sai 10 pientä, ihanaa, söpöä penneliä..Ei, meillä ei ole pentukuume, ja EI, meille EI ole tulossa pentua... :)

Karpaloita ja sieneksiä

Jatsi ja Hanna tuli meille kukonlaulun aikaan ja lähdettiin sienijahtiin Selkielle päin. Koirat piti sellaista elämää kulkiessaan, että sienet meni kaikki karkuun, vain muutama onneton yksilö jäi kiinni. Kanttarellejäkin löydettiin jokunen - aatelkaa, keskellä lokakuuta!

Suo kun tuli vastaan, niin kerättiin sitten karpalot kyytiin, nekin yritti sammalten alle piiloon, mutta eihän ne meidän tarkkoja silmiä piiloon päässeet. Taas jouduttiin toteamaan, että vanhuus ei tule yksin, sekä Hannan että miun selkä vinkui järkytyksestä, kun karpalomättäillä kökittiin.


Koirat nauttivat jälleen toistensa seurasta. Montakohan kilometriä ne juoksi jälekkäin...hauska sitä oli seurata :)

Metsäreissun päätteeksi palattiin meille evästämään - miun tekemää salaattia ja Hannan leipomaa sienipizzaa. NAM!

Viikonloppu vierähti

...taas ihan itsestään. Pojat lähti eilen mummolaan, ukki kävi ne hakemassa. Koira oli myös tiukkaan sitä mieltä, että lähtee mukaan ja yritti hypätä jostain välistä autoon, mutta jäi kuitenkin kiltisti kotipihaan.

Hakutreenit jäi niin perjantailta kuin sunnuntailta väliin...perjantaina mulla oli jotenkin pönttö olo ja eilen oltiin suppilovahverometsässä, eikä sieltä sitten ehätetty. Toissapäivänä Pasi ja Turre kohtasivat sieniretkellä hirven! Turre oli nostanut karvat pystyyn ja päästänyt hyvin matalan murinan, niin johan hirvitys kääntyi kannoillaan ja pakeni.

Katotaan nyt, mitä tää viikko tuo tullessaan. Loma alkaa olla lopuillaan ja töihin täytyy taas mennä keskiviikkona.

PEVISA-tulokset

Viime yönä vihdoin tuli Kennelliiton sivuille ne kauan odotetut lonkkakuvaustulokset...Kuvathan lähti ajatuksella, että B/C -lonkat tulee, mutta mutta:


Lonkat A/A !!!
Kyynärät myös 0/0
Ja silmät olikin jo tiedossa, että täysin terveet ne.


Huhhuh...en tiedä, miten nuo odotukset A:ksi muuttui...onkohan ne sotkeneet siellä Kennelliitossa jotenkin, lausuneet väärät kuvat, tai jotain...eli uskaltaako tästä nyt sit riemuita :/

Aussietreffeillä Miimin luona - Turren turinaa

Mammalla on tällä viikolla jostain syytä aikaa mulle tarpeeksi...se käy mun kanssa lenkillä vähän väliä ja sit me käydään treenaamassa JOKA PÄIVÄ! Se puhuu jostain BeeHooKokeesta, jonne meidän pitäis mennä...en tiedä, mikä se on, mutta siellä kai pitäis esittää tekevänsä, niin kuin mamma haluaa... Ei me aina mennä treenaamaan mihinkään eri paikkoihin, vaan se on saanut päähänsä, että KOTIpihassakin voi treenata...hassu nainen. Mut silti mä rakastan sitä ja teen (yleensä) mitä se käskee. Kannattaa nimittäin totella: jos tekee sen mieliksi, niin voi saada makkaraa. Tai sit se leikkii mun kanssa. Ja jos oikein hyvin käy, se heittää mulle Wubban. Sitä ei se tosin kovin usein tee, koska Wubba on musta niin ihana, että en millään haluais tuoda sitä mammalle takaisin.

No joo....tänään me taas lähdettiin aamulenkin jonnekin...en ensin ollenkaan tajunnut, minne me ollaan menossa, mutta sit kun tuli tienviitta "Anttilan Virolaiset", tajusin, että me ollaan menossa NAISIIN....

Niin, mentiin siis Miimin ja sen tyttöjen, Unelman ja Pamelan luo. Unelma on niinkun mun mummopuoli ja Pamela sen tytär. Miimi on niitten mamma. Miimi on ihan mukava, se monesti kehuu minua :) Ja on Unelmakin oikein jees. Mutta se Pamela...se on musta ihana. Oli siellä muitakin, oli Jatsi ja sen mamma Hanna (Hanna on kanssa aika mukava, sekin muistaa minua silitellä, ja Jatsi on kanssa magee...), ja sit oli Pamin tytär Kiri ja sen mamma Hilkka. Kiri on kanssa nätti, mutta liian pentu mulle. Se vaan tykkäis vimmata.

Me käytiin kävelyllä naisten kanssa, mä olin ainoo mies porukassa, ja kyllä oli homma, kun piti koko naislaumaa pitää silmällä. Kun en olis malttanut muuta kun Pamelaa jallittaa....voimille ihan kävi. Sit tultiin takaisin niitten pihaan ja kaikkien meidän mammat meni sisään. Meitä ne ei laskenut, sanovat, että ollaan likaisia...! Hyvin meillä kyllä aika kului pihallakin. Lopulta ne tuli ulos ja sit mamma käski mut autoon. En millään olis halunnut lähteä pois ja kun mamma lähti ajamaan, niin mä huusin ja tanssin takakontissa, et ei mennä, ei! Tahdon ulos! Mut ei se laskenut..........

Huomenna me mennään kuulemma taas hakumetsään ukkoja etsimään...ja PAMI tulee kans! JES!!!

Meistä EHKÄ on vielä joskus johonkin....!

Kyllä on aktiivinen viikko ollut ja aktiivisena jatkuu. Joka päivä ollaan treenattu aktiivisesti, ja sama jatkuu, huomenna mennään Miimin luo, perjantaina hakutreeneihin, la vois mennä viestikisoja katsomaan ja sunnuntaina taas hakumetsään. Raitisilmamyrkytys meinaa iskeä... :)

Tänään ajelimme Pärnävaaralle tottistreeneihin, olikin melkoinen kirjo aussieita mukana: Miimi ja tytöt, Hanna ja Jatsi, Hilkka ja Kiri, Mari ja Wallu.

Otin Turren ensin paikkamakuuseen, kun Hanna ja Jatsi tekivät. Olin välillä selin (Miimin auton ikkunasta kyttäsin), välillä sivuttain ja välillä Turreen päin. Hyvin Turre pysyi paikallaan, kontakti oli kyllä koko ajan Jatsissa, mutta pääasia, että pysyi paikallaan.

Henkilöryhmää tehtiin pitkään ja hartaasti, alkoihan se sitten sujuakin. Aluksi ongelmana oli suunnaton edistäminen, koira oli koko ajan jalan alla.

Turren seuraaminen ei ollut tänään ollenkaan niin hyvää, kuin eilen. Vapaana meni paremmin. Jostain syystä Turre kulkee todella lähellä minua nyt, aloitti sen tiistai-iltana. "Liikkeestä istumaan" meni ensin maahan, sitä sitten tehtiin ja tahkottiin. Vielä illalla ruokakupin päältä otin lyhyen seuraamispätkän, "istu" ja lupa syömään.

Summa summarum - mulla alkaa vähitellen olla taas hyvä mieli tuon koiran kanssa tekemisestä! Jotenkin asiat on nyt loksahtaneet kohdalleen ja edistytäänkin, tai siltä ainakin tuntuu. Koira nousee parhaiten tuosta tekemisestä, ja mitä enemmän tehdään, sitä paremmassa vireessä koira pysyy.

Ja nyt pyhä lupaus: Kunhan PAMIN ohitus hihnassa sujuu hyvin, mennään BH-kokeeseen... ;)

Treenien jälkeen käytiin vielä lenkittämässä koiria ja kaksijalkaisten kanssa syömässä.

Linnunlahdella BH-treeniä

Ja illalla jatkui BH-treenit. Mukana Arja ja Ziggy, Jaana ja Juice. Mari ja Wallukin rohkenivat lopulta kentälle mukaan. Ja tietysti tsiljoona muuta koiraa.

Turre oli aluksi taas aivan tuulissa pilvissä, vinkui sinne, tänne ja tuonne. Ja varsinkin, kun huomasi Wallun tulevan mukaan. Koska Wallun kanssahan hillutaan!

Kentän laidalla seisoi sen verran joutavan näköisiä miehiä, että siihen saatiin sopivasti henkilöryhmä. Me ensin sinne ja ihan läskiksi menikin. Seuraamisesta ei voinut puhuakaan ja kontaktia ei ollut sitäkään vähää. Muutaman ärräpään jälkeen alkoi sujua vähän sinne päin.

Turren kanssa teimme ensin, muut meni paikkamakuuseen. Teimme seuraamiskaavion muutaman kerran, ja kerta kerralta parani! Jostain syystä Turre seurasi ihan kiinni minussa, tai siltä se tuntui, mutta Arja sanoi, että ei se näyttänyt siltä. Turre paikkamakuu meni oikein hyvin.

Loppuhuipennukseksi tein vielä vapaamuotoisia pätkiä seuraamista ja käännöksiä, ja meni oikein mukavasti. Aika kivasti se jo toimii kentälläkin, suuren häiriön alla! Ainakaan ei tarvii pelätä, että karkaisi hallinnasta, ei todellakaan.

Tavoitteellista treenausta...?

Kun ei päästy metsälenkille Sipriin (käytiin kyllä yrittämässä, mutta metsästä kuului epäilyttävää (koiran)ulvontaa, olisko ollut uljaita metsämiehiä liikkeellä, tehtiin siis täyskäännös kotiin), otettiin taas kotipihassa BH-koeliikkeitä.

Seuraaminen. Aika kivasti meni, otin nyt sekä kytkettynä että vapaana. Henkilöryhmää ei jostain syystä taaskaan meidän pihassa ollut, joten se jäi väliin. Kontakti säilyi kohtuullisesti, täyskäännöksissä oli väljyyttä, niitä pitäisi treenata siis kovasti. Käännökset oikeaan ja vasempaan meni aika mukavasti.

Liikkeestä istumaan menoa pitää myös vahvistaa. Aika kivasti onnistui, mutta ei suinkaan ole varma vielä, väliin tahtoo mennä maahan. Mutta jos jää istumaan, niin kestää siinä kyllä.

Liikkeestä maahan menee hyvin. Luoksetulonkin muistin nyt. Siinä opittavaa on vielä: Turre tulee eteen, mutta siitä sivulle on jostain syystä vaikea mennä. Johtuu varmaan siitä, ettei olla harjoiteltu..? ;)

Paikallaoloa otettiin auton ikkunoiden avustuksella, siitä peilautuu hyvin, mitä koira takanani tekee. Aika kivasti meni. Toki ilman häiriötä...Perusasentoon palaaminen paikallaolosta vielä takkuaa, Turre ei ihan hoksaa sitä, että saa ja PITÄÄ nousta, kun sanon.

Ehkä me saatais tuo tottelevaisuusosio kuntoon marraskuuhun mennessä. Tai sitten ei. Helppohan nuo kotipihassa on tehdä. Kaupunkiosiota varten pitäisi opettaa koira liikkumaan kauniisti hihnassa - sitä niittää, mitä kylvää...olisi ehkä ollut syytä harjoitella sitä hieman paljon aikaisemmin.

Mutta kun ja jos nyt jaksettaisiin treenata säännöllisesti, ollaan ainakin keväällä valmiita.

MUOKS. Jostain syystä tän blogin kello on ihan päin prinkkalaa...en suinkaan kirjoita tätä keskellä yötä, vaan klo 12.30, eli keskellä päivää...

BH-tuumailua...

Kun sade hetkeksi hellitti jatkoin tuon pihamaan haravointia...Harkitkaa hyvät ihmiset, ennen kuin istutatte pihamaallenne lehtipuita, että kannattaako...nimimerkki "tsiljoona koivua ja vielä vaahtera". Ja iso piha. Ja älkää ostako halpoja haravoita, kolmas menossa kahden päivän haravoinnilla. On meillä Fiskarsin muovinen versio olemassa, mutta en tykkää siitä yhtään, tahtoo haravoida metalliharavalla. Ja kyllä muuten käy kylkiin...

No, Turre katteli vieressä ihmeissään, että tätäkö tää elämä onkin. Mutsi vaan lehtien kanssa riekkuu. Rupesi sitten pikku-sarvipää kuiskimaan korvaan, että kun kerran aamulla katoit BH-kokeen seuraamiskaavion ja liikkeet läpi, niin eikö se pitäis kokeilla, miten menee. Niinpä tietysti.

Eli ihan kylmiltään koira sivulle, wubba takin sisään palkaksi (aattelin, että jos näyttää, että ei mee koko seuraamiskaavio läpi kerralla, jaan osiin ja palkkaan välillä) ja menoksi. Ja me teimme koko seuraamiskaavion läpi kohtalaisen ok. Tarkoittaen , että koira oli suurimman osan aikaa ainakin jonkinlaisessa kontaktissa, ihan hirveesti ei seilannut mihinkään , vaan pysyi hyvällä paikalla. Tehtiin tosin vain seuraaminen vapaana, eikä kukaan ollut ampumassa. Hihnan kanssa tarttis harjoitella, se on aina vaikeempaa....

Sitten:
Istumaan jääminen. Täydet 10 pistettä :)
Maahan meno. Kas...unohdin, että siihen kuuluu luoksetulo, otin sen samoin kuin istumaanjäämisen. No, en usko, etteikö luoksetulo olis mennyt ihan bueno. Eli 10 p. siitäkin.
Paikallaolo. Ei huomauttamista, häiriötä ei nyt tosin ollut. 10p.

Eli oltais varmaan vaadittava 42 pistettä saatu...ja päästy kaupunkiosioon.

Kaupunkiosiossa ei tietty mitään ihmeitä ole, mutta kun.
"Koiran tulee suhtautua välinpitämättömästi takaa päin ohitettavaan ja vastaantulevaan, ohjaajansa kanssa liikkuvaan koiraan." Turre suhtautuu uteliaasti, mutta ystävällisesti. Ei ole välinpitämätön :( Säännöissä kyllä lukee, että koiran saa ohittamisen ajaksi käskeä maahan tai istumaan...

No joo...mutta ei me vielä marraskuun kokeeseen mennä. Herrajestas, sehän on jo kuukauden kuluttua! Sitäpaitsi, mulla on työpäivä silloin. Ja rekkari Kennelliitossa. Riittäähän selitykset, riittäähän...? :)

Hakuilua (siis ei hakua...vertaa seuraaminen/seurailu)

Taas Selkiellä eilen, nyt isommalla porukalla, jakauduimme sitten kahteen ryhmään. Meidän ryhmässä Arja ja Ziggy, Miimi ja tytöt, sekä Mika ja Helvi.

Taaskaan ei tuuli suosinut. Maasto mukava, oikealla tasaisempi kangas, mutta hyviä kumpareita ja kuoppia, vasemmalla kunnon kumpareikko. Turrelle vasempaan etukulmaan ukko maastoputkeen, ja haamu. Oikeaan etukulmaan ukko umppariin, ei apuja. Näillä lähdettiin liikkeelle, jatkot noiden mukaan.

No, hyvin lähti innokkaasti ekalle ukolle, kävi putkella, eli varmaan hoksasi ukon, mutta ei ilmaissut, vaan lähti pissille ja ilmeisesti Pamin hajuja nuoleskelemaan!!! Ja korvat katosi saman tien....Lopulta tuli takaisin, ku olin ensin peräsuoli pitkällä huutanut. Uusi lähetys ja ukko löytyi . Ilmaisu ihan jees.
Nyt en kyllä enää muista miten toisen ukon kanssa meni, kyllähän se sen löysi, mutta melkoista himmailua oli. Ja kolmas meni ihan plörinäksi.

Otettiin vielä yksi, Miimi pakeni metsään, jäi aika lähelle, ja nyt pisto oli sellainen, kun sen pitäisi olla - lähti innolla, ilmaisi hyvin.

Olipa treeni. En tiedä mikä meni metsään, varmaan ihan harjoituksen puute. Tai sitten naisten hajut vei nuoren miehen pään sekaisin :)

Juu, ja ennen treenejä käytiin Mari ja Wallun (ja Marin kaverin Arjan) kanssa meidän rantametsässä lenkillä, juoksuttamassa koiruudet ennen treenejä, ja kyllä ne juoksikin! Turre juoksutti Wallua ihan hupsuna, Wallu jahtasi kuin jänistä, viuskutti ajohaukkua! Leikin tuoksinassa Turre sai pienen haavan oikeaan etuseen, mutta eipä tuo tahtia haittaa.

Hakutreeneissä Selkiellä

02.10.2008 - 19:40

Miimi houkutteli meidät hakutreeneihin Selkielle, meinattiin jättää väliin, päänsäryn ja ketutuksen takia, mutta sitten sottailin, että kun koira on kuitenkin käytettävä lenkillä, niin samahan tuo on iskeä useampi kärpänen yhdellä iskulla.

Aija ja Rini olivat aikaisessa, niinkuin mekin, ja käytettiin nuoriso pienellä lenkillä ennen treenejä. Kyllä Turrella ja Rinillä oli taas hauskaa!!!

Mukaan tuli Miimi, Unski ja Pami, Sonja ja Essi, sekä Mika ja Helvi. Turre ekaksi, maalimiehet etukulmiin (pressu ja umppari) ja vasemmalle takakulmaan. Vasemmalla aika aukeaa mäntykangasta, oikealla pari matalaa mäkeä, vaihtelevampaa maastoa. Tuuli laantui olemattomiin siihen mennessä, kun päästiin hommiin.

Vähän mietin jo etukäteen, miten lähtee, kun taukoa hausta on reilusti. Ja hakusessa olikin, lähti pistoille hohhaillen. Eli palataan taaksepäin, otetaan selkeitä pistoja, pakenevia ukkoja, jotta saadaan intoa ja vauhtia. Ilmaisu oli melko hyvä, tauon huomioonottaen. Tehtiin nyt niin, että minä en mennyt ukolle lainkaan, vaan maalimies toi koiran pois. Hyvin pysyi maalimiehellä. Ihan vikaksi otettiin selkeä, pakeneva maalimies ja nyt alkoi koiran toiminta näyttää jo siltä, kuin sen pitääkin :)

Kivaa oli, pitkästä aikaa!

Tää niitä päiviä on kun...

29.09.2008 - 19:48

...kaikki menee NAPPIIN :) Eli tosi kiva päivä oli meillä!

Aamulla ajeliin Hannan luo Viinijärvelle, ooteltiin Aija ja Rini mukaan ja lähdettiin kunnon lenkille pitkin maita ja mantuja = metsiä ja peltoja. Kyllä oli koirilla mukavaa!!! Ne juoksenteli kaikki ihan innoissaan! Aija otti kuvia, laitan jonkun tunnelmaa luomaan kirjoituksen loppuun (Aijan luvalla), jos vielä muistan, miten se tapahtuu. Turre oli yllättäen kovin kiinnostunut Rinistä, tähän saakkahan Turre ei juuri ole Riniä noteerannut lainkaan, kun on noita kypsempiä kaunottaria ollut yllin kyllin tarjolla, mutta nyt huomasi sitten, että kyllä tuollasella nuoremmalla neidollakin puolensa on. Ja varsinkin, kun juoksut kuulemma tekee tuloaan millä hetkellä hyvänsä, se ei ainakaan haitannut Turrea :)

Lenkin jälkeen otettiin pieni erä tokoa Hannan pihalla. Kun naisväki treenasi, odotti Turre paikkamakuulla vuoroaan...nostattaa muuten Turrea hyvin tekemisen makuun! Hanna meni sisään laittamaan pötyä pöytään, ja minä demonstroin Aijalle meidän kontaktiongelmaa. Eli että ilman namiapuja kontakti pysyy tasan siihen saakka, kun lähdetään liikkeelle, lopahtaa siihen. Ja näytin, miten se käytännössä tapahtuu....JA MUN KOIRANI PITI UPEAN KONTAKTIN, ILMAN NAMIA!!!! Onneksi Aija oli todistajana, en uskoisi muuten itsekään! Ehkä me päästään vielä kisaamaan joskus ennen 10v.-synttäreitä :)
Otettiin vielä muutama hyppy, seisomaanjääminen siinä ideana, sekä liikkeestä seis - sekin alkoi mennä ok.





Ihana koira mulla...niin kaunis ja vielä fiksukin... :) Omistajaansa tullut....Vai mitä sanoo muut pitkän nimettömän omistajat...??? ;)

Mr. Herkkämaha siis sittenkin

29.09.2008 - 09:05

Jep...kun sonta ei alkanut normaalistumaan, mietittiin, että ainoa, mikä sen voi aiheuttaa, on kuivaruoka. Kun minähän ostin eri ruokaa toissa viikolla, ja ison, 15kg pussin, tietenkin. Vaihdettiin takaisin Holistic-versioon, ja kas kummaa, eipä tarvii enää yöllä pihalla hillua. Uusi ruoka oli rasvapitoisempaa, lie se ollut syynä. Mutta enivei, nyt ei vaihdella suin päin ruokaa enää (vaikka niin on tähän saakka voinut tehdä...).

Tällä viikolla on vähän ohjelmaa jo valmiiksi suunniteltu. Kohta ajellaan Hannan ja Jatsin luo lenkkeilemään, Aija ja Rini tulee kans. Eli Turrella KAKSI naista kerralla... :) Huomenna yritetään mennä tokotreeneihin ja torstaina hakutreeneihin pitkästä aikaa, KIVA!

Tokotreenit Hannan ja Jatsin kaa, ja kaupungille sit !

26.09.2008 - 12:47

Hanna ja Jatsi houkuttelivat meidät kentälle treenaamaan. Otin Turren paikkamakuuseen siksi aikaa, kun Hanna teki Jatsin kanssa, aikasta hyvin meni. Kun Jatsi ja Hanna ottivat eteenmenoa, silloin piti vähän kohahtaa.

Turren kanssa ilmoittauduimme ensin tuomarille. Pari kertaa meni uusiksi, kun koiruus ois mielellään moikannut neiti tuomaria lähemminkin, lopulta malttoi pysyä vierellä. Otettiin seuraamista. Namin kanssa kontakti hyvä ja seuraaminen suht' intensiivistä, ilman namia edelleen kontakti lopahtaa liikkeelle lähdettäessä, ja seuraaminen muuttuu seurailuksi. Mutta parempaan suuntaan kuitenkin. Ihan tyytyväinen olen.

Pari hyppyä, ilman käsiapuja (!) yli ja jäi seisomaan. Työstimme nyt sitä seisomassa pysymistä, Turre tahtoo istua ennen käskyä. Vielä lopuksi noutoa, siten, että kapulaa EI tönitä, ihan lyhyellä matkalla, kapula meidän välissämme, ja kauniisti teki.

Sitten käytiin kaupungilla Koiramäen herrasväen kanssa, Turre ja Jatsi on NIIN ihana pariskunta, kylki-kyljessä mennä hölköttävät, Turre välillä suikkaa pusun Jatsin poskelle :)

Remonttia, taas

24.09.2008 - 09:29

Taas jatkuu talon remppa, ja se hillitsee osaltaan koiraharrastusta. Eilen olin niin puhki purku-urakan jäljiltä, että ei menty tokotreeneihin...harmin paikka. No, toisaalta, Turrella on ollut jostain syystä maha löysällä viikonlopun, joten hyvä sitäkin rauhoitella kotioloissa. Ei se kipeä ole, syö ja leikkii ihan ok, mutta vielä viime yönä piti päästä ulos... :( Mikä ihme lie.

Kennelliiton sivuille oli nyt päivitetty silmäpeilaustulos, ja ihan oikein :) Siinä nyt ei epäselvää ollutkaan...lonkkatuloksia mielenkiinnolla jäädään odottamaan.

Lenkillä olen nyt tehnyt pieniä seuraamispätkiä ja ne on menneet ihan luvattoman hyvin. Kontakti hyvä, paikka aika hyvä, käännökset kohtuuhyviä.

Terveystulos

17.09.2008 - 12:02

No niin, nyt on Turre on kuvattu. Päähenkilö valittaa eteisessä, on vielä vähän pöppörössä ja kulku horjuvaa.

Silmät oli terveet, samoin kyynärät. Lonkissa huomautettavaa oli lonkkamaljan suhteen, vasemmalla ainakin hieman turhan matala malja. Odotettavissa siis B/C. Kehno. Mutta minkäs tuolle teet. Sinänsä hyvä, että syy on tuollainen, eli lonkkia ei ole pilattu millään, vaan kyse on perinnöllisestä ominaisuudesta. Ja koiran menoahan se ei haittaa. Edelleen on sama, mahtava (koti)koira :)

Uskaltauduimmepa tokokentälle kuitenkin...

17.09.2008 - 08:20

Eilen lähdin Turren kanssa töiden jälkeen metsään lenkille, heti alkuun tein esineruudun, kolme esinettä, vasempaan takakulmaan, keskelle aika eteen ja oikean rajan tuntumaan melko taakse. Ihan meni hyvin, mutta olisi kannattanut tehdä ruutu vasta lenkin jälkeen...virtasta oli hieman liikaa kunnon työskentelyyn, pikkusen höseltämistä oli mukana.

Lenkin aikana alkoi mieleen kaivautua ajatus tokotreeneistä, josko sinne asti saisimme raahauduttua, ja tuumasta toimeen. Seitsemäksi ajelimme Linnunlahdelle, jossa Arja ja Ziggy, Riitta ja Moto, sekä Hilkka ja Kiri jo odottivat. Paljon muutakin porukkaa oli kentällä. Haimme oman sopen takakulmasta ja aloitimme. Muut koirat paikkamakuulle, kun yksi teki. Turrella paikkamakuu on melko varma, otin nyt ensimmäisen kerran siten, että olin selin noin 20 metrin päässä. Ekan koiran tehdessä ryömi noin yhden vartalonmitan eteenpäin ja nousi istumaan luoksetulon yhteydessä. Muiden koirien kanssa helpotin siten, että en kääntynyt selin, vaan olin siis kasovt Turreen päin ja auttoi. Jospa saatais kontakti tuollaiseksi seuraamisessakin: Turre katsoi tiukkaan minuun päin.

Meidän vuorolla teimme seuraamispätkiä, liikkeestä maahan ja luoksetulon.
Seuraaminen: aika mukavaa. Pikkusen paikkapaikoin tahtoi yrittää nuuskia maata.
Liikkeestä maahan: nopea, kaunis, varma.
Luoksetulo: ei olla otettu aikoihin, ja ekalla kerralla Turre tuli niin vauhdilla, että törmäsi mun jalkoihin! Sitä ei ole koskaan ennen tapahtunut...toisella kerralla tuli myös nopeasti, mutta heitin patukan palkaksi taakse, niin ei törmännyt minuun.

Otimme vielä kokeeseen ilmoittautumisharjoituksia parittain. Vielä muiden jo jutellessa niitä näitä otin Turrelle pari noutoa, ensimmäinen meni hyvin, ei tyrkkinyt kapulaa ja toi kauniisti, toisella kertaa saalisti taas kapulan, kehno.

Summa summarum: Turre tekee PALJON paremmin häiriön alla! Nytkin kenttä oli täynnä koiria ja ihmisiä, ääniä ja kaikkea, ja kontakti oli paljon parempi, kuin koskaan meidän kahdelleen tai pikkuporukalla tehdessä.

Riitta vielä mainitsi marraskuun BH-kokeen...sanoin, että me ei todellakaan aiota mihinkään ainakaan ennen ensi kevättä...mutta kovasti nuo kilpakumppanit yrittävät siihen marraskuun kokeeseen meitä(kin) kannustaa...en usko. Mutta nyt lähdetään lonkkakuvauksiin...pitäkää peukkuja.

Aussietreffit 14.9.08

15.09.2008 - 06:14

Sunnuntaina suuntasimme kiireellä ennen miun töitä Miimin luo Liperiin aussietreffeillle. Edellisistä treffeistä onkin aikaa, en edes muista, milloin oltais oltu tuollasella porukalla koolla! Kaikilla on menonsa ja harrastuksensa, niin yhteistä aikaa on vaikea löytää. Mukana olivat Miimi, Unski ja Pami, Hanna ja Jatsi, Hilkka ja Kiri, Aija ja Rini, Mari ja Wallu, sekä me Turren kanssa.

Ensin tallailimme peltojälkeä. Minä tein Hilkan opastuksella Wallulle jäljen. Jotenkin tuo jälkihomma tuntuu miusta edelleen aivan kvanttifysiikalta, en ymmärrä/oivalla ollenkaan... :) Mutta eipä mulla jälkikoiraa olekaan. Mari teki kuitenkin Turrelle lyhyen makkarajäljen, huvin vuoksi ja urheilun kannalta.

Sitten tallasimme ruudun melko haastavaankin maastoon: noin puolet ruudusta heinikkoa ja loput ryteikköä, jossa puun taimia ja vattupuskaa. Kolme esinettä sinne. Epäilin vielä Turren taitoja, tokko se olisi lähtenyt etsimään aivan valmiiksi vietyjä esineitä ( kun ei olla kokeiltu), niin teimme Turrelle niin, että Hilkka tuli ruudusta esineitä viemästä Turren nähden. Ja Turre ruutuun ja kaikki esineethän löytyi!

Jälki mentiin mahallaan makkarat hamuten. Näyttipä tyylikkäältä ;)

Vielä viimeiseksi Miimi haukutti hieman Turrea, hyvin haukku lähtikin, mutta yhtäjaksoisuuden kanssa on vielä työstämistä, Turre rupeaa helposti katselemaan minua, että tuutko jo, vieläkö, joko riittää...Sitten meidän pitikin jo lähteä kotiin päin, ja muut jäivät hauskanpitoon...

Lisää esineitä

11.09.2008 - 12:38

Kaikessa lyhykäisyydessään: otin tänään lenkillä uhkarohkeasti kolme esinettä metsään ja kaikki nousi ja tuli mulle asti kauniisti :)


Ja varasin Turrelle ajan kuvauksiin...sekin on sitten poissa päiväjärjestyksestä.

Ulkoilua ja esineitä

09.09.2008 - 12:33

Edelleen meidän harrastelu on pelkkää lenkkeilyä, mutta hyvä, että edes sitä :) Samperi vaan, kun ovat ryhtyneet metsätöihin meidän lenkkimaastoissa, pitää vähän varoa kulkiessaan. Sen lisäksi metsän ovat valloittaneet sienen- ja marjankerääjät, ja meidän hakukoira ottaa kuono korkealla niistä vainuja. Ei sentään vielä yhtään ole pois metsästä hakenut :)

Jottei nyt ihan silkaksi juoksenteluksi menisi, ollaan me lenkin varrella otettu lyhyitä seuraamispätkiä, se sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Mutta se, mikä menee hyvin, on esine. Otin tänäänkin kahteen otteeseen esineen janan päähän ja Turre etsi ja toi KAUNIISTI. Seuraavan kerran voisikin tehdä ihan ruudun.

Aamulenkillä

04.09.2008 - 12:24

On taas jäänyt kaikenlainen harrastaminen vähälle - tehokkaasti rajoittaa työ elämää ja sen lisäksi jatkamme taas ikuisuusprojektia, eli talon remppaa. Kaksi (vapaa-)päivää meni tuulikaapin purkamiseen ja tottakai vesisateessa...Uusi ulko-ovi on jo paikoillaan, ja saimmepa isän kanssa asennettua lukonkin siihen, vaikka alkuun tuntui epätoivoiselta. Loppujen lopuksi jopa avain sopii lukkoon ja toimii.

Eli eipä oltu tämän viikon hakutreeneissä, eikä tiistaina tottiskentällä. Hyvin vähän olen ottanut tottista pihalla ja lenkillä. Edellisessä kirjoituksessa hehkutin pallopalkkaa, ja kyllä se edelleen tuntuu toimivan. Metsässä äsken otin pari esinejanaa. Tuominen sujui hyvin, ensimmäisellä kerralla miinuspisteitä tuli siitä, että esineen suuhun otosta tuli ohjelmanumero: sitä piti kuopia ja kaapia ensin.

Joskus tulee mieleen, että olispa kiva asua jossain isommassa paikassa, jossa olis enemmän järjestettyä koulutusta. Vaikka joku BH-kurssi, toko-koulutus, jne. Kun me (siis minä) tarvitsisin järjestelmällistä treenaamista ohjaajan kera, itsenäinen ja omatoiminen treenaaminen tahtoo olla mitä sattuu...

Motivointikokemuksia...onnistuneita sellaisia :)

27.08.2008 - 16:02

Kävimme just kahdestaan Turren kanssa kentällä. Kontakti oli, no, ei nyt niin huonoa, mutta ei mitään huippuakaan. En vaan saanut taas(kaan) kovin kummosesti koiraa syttymään tekemiselle. Palkkana narupallo/namit. Yritin olla itse hyperaktiivinen ja hihkuva, mutta hitto, että se vie voimat.. :) Että jos ei koira väsy, niin ainakin ohjaaja on ihan puhki tuommosen jälkeen. Parhaiten sujui (kuten aina) hypyt. Niissä ollaan sentään edistyttykin, ongelmahan on ollut se, että pelkässä hypyssä Turre ei ole hypännyt pelkällä käskyllä, vaan on tarvinnut käsiavun (noutohypyssä on kuitenkin mennyt pelkällä käskyllä). Nyt päästiin jo siihen, että meni pelkällä käskyllä.

Seuraamisessa edelleen sama vanha ongelma. Katsoo minuun perusasennossa, kontakti pysyy vielä, kun sanon "seuraa" ja pysyn paikallani. Liikkeellelähtö laskee välittömästi koiran katseen alas. Tuota tahkoamme varmaan vielä seuraavalla vuosikymmenellä....................

Kotiin tultua menin hakemaan pyykit ja Turre sattui löytämään poikien tennispallon ruohikosta ja alkoi leikkiä sillä. Sattumalta rupesimme yhdessä sen kanssa leikkimään, hiiviskelin sen ympärillä, ollen välillä aivan paikoillaan ja sitten tehden pieniä liikahduksia, koira takapuoli pystyssä. Kun käännyin selkä Turreen päin ja olin välinpitämätön, tuli Turre aivan jalkoihini pallon kanssa, että "ota ota, yritä!" Otin pallon ja Turre yritti sitä tietenkin saada takaisin. Siihen syssyyn käsky "seuraa" ja kas kun kontakti oli kohdallaan!!! Palkaksi pallo lentoon ja koira vauhdilla perään. Sama uudelleen. Parin toiston jälkeen (käännyin aina pois päin) Turre tuli aivan tarjoamaan palloa mulle, "uudestaan, uudestaan!"

En tiedä teinkö oikein vai väärin vai mitä, mutta hyvä mieli jäi. Josko tuota kehittelemällä saisin koiraa innostumaan tekemiseen.

Hakutreenit 25.8.08

27.08.2008 - 14:15

Viime viikon hakutreenit jäivät väliin työesteiden takia, joten kaksi viikkoa oli väliä. Se kyllä näkyi.

Turrelle kolme maalimiestä: ensimmäinen oikeaan etukulmaan, tyhjä pisto vasemmalle, toinen oikealle umppariin ja kolmas vasemmalle takakulmaan. Tuuli oikealta.

Ensimmäinen löytyi hyvin, mutta ilmaisu huono. Haukku innoton, haukahteli aina silloin tällöin ja väliin katseli maisemia. Tyhjä pisto hyvä, sitten oikealta umppariukko, jonne lähetys yliheittona (ekan kerran). Lähtö meni hyvin, mutta Turre jäi kuitenkin muutaman metrin päähän ihmettelemään, että mikäs tää oli, ja tarvitsi apuja, että jatkoi ukolle. Haukku taas huonoa. Kolmannelle ukolle lähetys tökki, idea katosi täysin. Lähti muutaman metrin ja jäi ihmettelemään, että mitäs nyt. Selvästi näki, että koira tiesi, että jotain tässä nyt piti tehdä, mutta mitä. Menimme sitten yhdessä kohti takarajaa, ja kun pääsi lopulta tuulen alle, sai hajun ja löysi ukon.
Kun tuo viimeinen ukko oli niin hankala, otimme vielä yhden oikealle. Se meni hyvin, ja ilmaisu alkoi olla sitä, mitä sen pitääkin.

Hallittavuus aika hyvä keskilinjalla, ja palaaminen maalimieheltä keskilinjalle vapaana sujui melko jees.

Muillakin oli (onneksi...vahingonilo paras ilo :) monenlaisia kummallisuuksia ja hankaluuksia, joten totesimme yhdessä tuumin, että ei vielä ihan ammattilaisia olla, ja pitää vielä vähän treenata, joten jatkamme ensi maanantaina ;)

Tottistuokio Rantakylässä 20.8.08

27.08.2008 - 14:10

Marin kanssa piipahdimme Rantakylässä taas hieman treenailemassa. Turren kanssa kontakti aika hyvä, seuraamispaikkaa haettiin siten, että heti lähdöstä otin askeleen oikealle. Aika jees. Paikkamakuussa pidin jonkin aikaa, vaikeutimme siten, että Mari kierteli Turren ympärillä häiriönä, muistaakseni ei edes tainnut vaihtaa lonkkaa, seurasi jkv katseella Maria kyllä.

Mutta huipennuksena jotain upeaa, joka toisaalta taas osoitti miun riittämättömyyden... :( Mari leikki hetken Turren kanssa, ja kun Mari on hiukan paljon minua eläväisempi ihminen, koira oli aivan eri vireessä, kuin minun kanssani. Pienen leikkituokion jatkoksi Mari otti Turren sivulle ja seuruutti. Koira oli aivan huippukontaktissa ja intona!!! Se oli kaunista katsottavaa!

Tottista Linnunlahdella 13.8.08

16.08.2008 - 17:59

Keskiviikkona ajelimme taas kentälle, viime aikaisten onnistumisten (tai ainakin ollaan vältetty täydelliset flopit...) kannustamana.

Muutama seuraamispätkä; ok.
Hyppy; jees.
Noutohyppy; jees
A-este; jees
Estenouto: meni hyvin yli, nouti kapulan, mutta tuli esteen kiertäen takaisin... ;)

Tottista Linnunlahdella

12.08.2008 - 08:17

Eilen ajelimme Turren kanssa pitkästä aikaa koulutuskentälle...vähän kyllä epäröivin mielin, kun tänä kesänä ei oikein ole mennyt putkeen siellä(kään) treenit. Kas kummaa, kun ajettiin parkkiin, soitti Hanna ja puhelun päätteeksi päätti tulla meitä tapaamaan ja katsomaan perään.
Kovin pitkään ei treenailtu. Otettiin:
* hyppyä. tarvitsee vielä käsiavun, jota alan häivyttämään pois, muuten jees.
* noutoa. tulee vinoon eteen, siihen nyt huomio.
* seuraamista. aika jees.

Lopuksi hyppyytettiin Turrea vielä pari kertaa metrisen esteen yli, ja menihän se, ekaa kertaa elämässään. Sitten kaartoikin taas pari autollista ukkoja suojelutreeneihin kentälle, joten alta piti lähteä pois. Hanna meni takaisin kouluun ja me Onttolaan lenkille. Onttolassa saimme vielä laukausvarmuutta, sotapojat paukuttelivat urakalla, ensin jollain, joka laukoo yksittäisiä laukauksia, ja sitten lisäksi jollain sarjatuliaseella (kun en asiasta mitään ymmärrä, en ala arpoa yhtään, mitä pyssyjä lie olleet..). Eipä tuo kauheasti hetkauttanut, pikkusen katteli laukausten suuntaan, kun ihan kohdalla oltiin.

Hakutreenit 11.8.08

11.08.2008 - 21:26

Hakukesä alkaa lähestyä loppuaan, elokuu on enää treenejä :( Mutta nautitaan nyt nämä jäljellä olevat täysillä. Eilen siis taas Jaamankankaalle metsään. Vettä tuli, tuuli melko heikkoa ja taisi vähän vaihdella. Alueena mäntykangas, kuten aina.

Turrelle kolme ukkoa. Ensimmäinen umppariin oikeaan etukulmaan, toinen vasempaan takakulmaan ja kolmas oikeaan takakulmaan. Ensimmäinen ukko löytyi hienosti. Keskilinjalle palatessa manasin koiran höyryämistä taas: meidän niin rauhallinen ruffe menee nelivetona, kiirekiirekiire, eikä kuuntele mitään, hyvä kun saa hihnasta pidettyä.

Sitten tyhjä pisto vasempaan etunurkkaan, hienosti teki ja palasi. Vasemman takanurkan maalimiehelle lähetys kangerteli: Turre oli sitä mieltä, että johan tuo ukko (=Arja) löytyi, ja kaartoi aina lähetyksestä Arjan luo takaisin keskilinjalle. Menimme sitten yhdessä vähän matkaa ja sitten irtosi hyvin etsimään. Liekö tuossa kyse siitä, että ollaan otettu nyt lähinnä ilmaisutreeniä, ja melko lyhyitä pistoja näköhavainnoilla, ja tarvitsee nyt muistuttelua, että ukkoja on metsässä, kaukanakin, ja ne pitää itse etsiä. Kolmannelle ukolle myös hieman lähtöapuja ja hyvin etsi.

Niin. Sen ekalta ukolta keskilinjalle paluun jälkeen kokeilin vapaana vierellä keskilinjalle paluuta: EI MITÄÄN ONGELMAA! Turre tulee vierellä, hienosti, rauhallisesti, kauniisti. Hihna jotenkin provosoi kiskomaan ja kiirehtimään. Eli ilmaan hihnaa jatkoimme, niin metsässä kuin keskilinjalla, ja koira on todella paremmin hallinnassa niin.

Ilmaisut tänään hyvät. Etsi hyvin, kunhan älysi mitä tehdä.

Tottista Rantakylässä

07.08.2008 - 16:21

Kun tätä "uutta elämää" nyt vietetään, niin lähdimme Marin ja Wallun kanssa treenaamaan tottista Rantakylän (jonkun) koulun kentälle.

Turren kanssa alkuun ihan vaan kontaktia ja heti perään seuraamisharkkoja...hitsi, hyvin sujui! Ja kun olen valittanut, että Turre edistää: Mari kun komensi minua kävelemään normitahdilla (kävelin kuulemma ihan miten sattuu, väliin harppoen, väliin miten vain), ja opin olemaan ennakoimatta koiran liikkeitä ja sitä kautta olemaan itse rennompi liikkeissäni, ei koirakaan enää niin edistänyt! Otimme seuraamispätkiä hihnan kanssa (ohjaamatta hihnalla yhtään, pidin aivan hihnan päästä kiinni), vapaana, käännöksiä suuntaan ja toiseen. Kontakti pysyi ja koira seurasi hienosti. Ihanaa!

Muutaman noudon otimme myös. Turre tuo kapulan, se sujuu nyt, mutta ulkopuoliset silmät näkivät sellaista, mitä en itse ollut huomannut. Turre tyrkkää kapulaa tassuilla ja ottaa vasta sitten suuhun. Sitä pitää nyt ryhtyä treenaamaan pois.

PK-maratooni Marin ja Wallun kanssa

07.08.2008 - 09:52

Ja eilen sitten lähdimme iltapäivällä Marin ja Wallun kanssa metsään. Kipeähän minä olen (sillä tavalla kun minä nyt koskaan kipeä olen..sitäpaitsi metsässä olo korjaantui!!!), mutta pakkohan tuo eläin oli ulkoiluttaa.

TOTTISosuus suoritettiin jo kotona, esittelimme Marille ja Wallulle "taitojamme".

Ajelimme Sipriin ja ihan ensiksi teimme Wallulle jäljen vanhenemaan. Siis MINÄ tein jäljen. Sitten lähdimme lenkille, koirat olivatkin jo ihmeissään, kun autoon joutuivat aluksi jäämään. Vauhtia riitti, Turren ja Wallun meno on hauskaa katsottavaa! Turre ikäänkuin käy ärsyttämässä Wallua, että lällällää, etpäs saa kiinni! Ja Wallu ottaa haasteen vastaan ja sitten mennään! Turre juoksee edellä, Wallu perässä.

Kuikkalammen rannalla oli VEPE-osio. Turre yllättäen oli urheampi tällä kertaa, haki hukkuvan kepin monta kertaa (se ui taas hieman!!!), Wallu keskittyi lähinnä kannustushuutoon. Kyllä Wallukin kuitenkin karvansa kasteli.

Ja matka jatkui. Lammen rannalta oli joku ehtinyt jo meille kypsymässä olleet lakat kerätä, ruoja. Silmät kovina etsimme sitten Marille sopivia jälkikeppiaineksia, menestyksellä. Sekametsäosuudella osuimme mansikkapaikkaan, aivan hurjasti metsämansikoita, ja niin isoja ja makeita!! Niitä pysähdyimme poimimaan ja syömään, Turre meidän naisten kanssa. Wallu ei ymmärtänyt yhtään, miksi taas piti pysähtyä, ja meinasi ihan hermonsa menettää. Toki tarjosimme herkkua Wallullekin, mutta ilme kertoi kaiken: " Hyi helvetti, mitä myrkkyä yritätte syöttää!"

Mäntykankaalle takaisin päästyä katosi toinen kaksijalkainen metsään ja Turren piti polonen etsiä ja pelastaa. Julmetulla vauhdilla se lähtikin Maria hakemaan, ja löysi! Siinä siis HAKU-osuus.

Autolle palattua Turre joutui paitsioon ja Wallu laitettiin töihin jälkeä ajamaan. Lenkin aikana oli samoille apajille tuppautunut marjastajia, jotka hieman häiritsivät jälkikoiran työskentelyä. Kolme keppiä kuitenkin nousi!

Esineruutu jäi tekemättä, kun mukaan ei osunut sopivia esineitä. Kännykkää/avaimia ei uskalla vielä riskeerata tässä vaiheessa..

2,5 tuntia meni, ja hiton mukavaa oli! Aika meni kuin iltamissa.

Tottistelua kotosalla

07.08.2008 - 09:43

Leirin anteja ollaan sovellettu EDELLEEN käytäntöön...en siis ole VIELÄKÄÄN viskannut kirvestä järveen, vaikka leiristä on jo melkein viikko :)

Päivittäin otamme pieniä tottistuokioita:
- kontaktiharjoituksia seuraamisella ja ilman (seuratessa edistää! muuten aika hyvä.) keittiön kaapin ovi on kiiltäväpintainen, siitä näkee hyvin,mihin koira katsoo ilman, että tarvitsee omaa päätä kääntää.

- noutoa; hyvin sujuu. ostin lopulta oikean noutokapulan.

-sivulletuloa ilman kiertoa; vaiheessa, mutta etenee. perusasento parempi näin, ainakin sen miten itse sen näen. kunhan joku ulkopuolinen on katsomassa, antakoon tuomionsa.

Lenkillä olen ottanut esineen mukaan ja haettanut sen metsästä. En nyt muista, joko kirjoitin aiemmin, mutta tulkoon toistettua jos kirjoitin. Tässä eräänä päivänä olimme Siprissä lenkillä, otin kaksi esineen hakua. Eka meni jotenkuten, toinen ihan nappiin. Ensimmäinen ajatus oli, että JIHUU, nyt tää alkaa sujua, eikun lisää!!! MUTTA sitten tajusin, että tähän on hyvä lopettaa! Uskokaa tai älkää, älysin lopettaa ajoissa!!

Hakutreenit 4.8.08

07.08.2008 - 09:36

Maanantaina taas hakuilemassa oman, tutun ryhmän kanssa. Turrella oli ihan hillitön into metsään, ihan kuin ei viikkokausiin olisi muka päässyt tekemään mitään...

Kolme ukkoa, ensimmäinen (vai oliko se toinen..vai mikä se oli) vasempaan etukulmaan, toinen oikealle keskelle jotakuinkin ja kolmas melko takakulmaan vasemmalle umpipiiloon (kevythäkki + maastoverkko). Kaksi ekaa meni ok, haukkui melko hyvin. Jatkoimme leirillä aloitettua "siedättämistä" sille, että minä tulen paikalle, mutta silti pysytään maalimiehen luona ja haukutaan. Minä olin passiivinen, maalimies palkkasi hyvästä sarjasta. Viimeinen ukko (Arja) oli siis umpparissa. Turre sai hyvin hajun, juoksi piilolle, mutta mitään ei sitten alkanut kuulua, ja ihmettelin, että mikä nyt. Lopulta alkoi haukkua hyvin. Arja kertoi, että Turre meni ensin piilon taakse ja unohtui sinne, ennen kuin tajusi siirtyä häkin suuaukolle ja muisti, mitä tehdään. Mutta alkoi haukkua ilman käskysanaa tai välipalkkaa, eikä Arja antanut mitään apuja. Häkki oli siis kokonaan maastoverkon peitossa, ei aukkoja. Aika hienosti, meidän eka umpipiilo :)

Nyt taas aletaan ottaa enemmän etsimistä mukaan hommaan tuon ilmaisun vahvennuttua tuon verran jo.

Leirillä kuultua, nähtyä ja koettua...

03.08.2008 - 19:14

Jokohan olisi sen verran pää selkeytynyt, että saisi jotain järellistä ylös.Enää huominen ja sitten pitäisi mennä töihin, motivaatio on todellakin pakkasen puolella. Mutta kai se on työpaikalle raahauduttava, voi palkanmaksu loppua, jos hyvin kauan omin luvin lomailee.

Mutta mutta. Leirillä me keskityimme hakuun, se kun on meidän lajimme tänä kesänä ollut. Tottis/tokohan on ollut pannassa koko kesän, kun mulla meni maku aivan täysin siitä, enkä osannut a) motivoida koiraa, b) vaatia koiralta ja c) edetä mihinkään päin missään. Sitä pitkin hampain aloitimme uudelleen Vaalassa ja kyllä se uusi into löytyi, saa nähdä, miten pitkälle se sitten kantaa...kanssasisaret ovat kyllä uhanneet potkia eteenpäin, jos alan vänkyillä. Mutta alla hieman lajeittain. Pönttöpää en älynnyt laittaa tekemisiä muistiin päivittäin, eli muistelun pohjalta tulee.

HAKU.

La-Ma kouluttajana oli Riitta Pääkkö, loppuviikon Miimi. Turrelle (ja monelle muulle) tehtiin ensin tuuliharjoitus, jotta nähdään vähän, miten koira työskentelee. Hyvin pian päädyimme keskittymään ilmaisun (=haukku) vahvistamiseen, sehän vaihtui meille ilmaisutavaksi juuri leirille alla, yksi haukkuilmaisutreeni oli ennen leiriä. Viikon kuluessa pääsimmekin hyvin eteenpäin, välipalkkaa ei enää (yleensä) tarvitse, haukku on kaunista ja hyviä sarjoja tulee. Loppuviikosta aloimme siedättää Turrea sille, että minä tulen ja silti pitää haukkua. Jonkun kerran lopetti haukun ja meinasi karata maalimieheltä minulle, kun lähestyin. Viimeisimmät harjoitukset teimme niin, että minä tulin maalimiehelle, täysin passiivisena, kiersin koiran ja maalimiehen ja palasin keskilinjalle, ja maalimies toi koiran tullessaan. Ja siten, että VAIN maalimies palkkasi.

TOTTIS.
Tottis on kummitellut kaameana peikkona alitajunnassa, kun mulle tuli totaalinen tenkkapoo, miten jatkaa. Mutta Isonikkilän Merjan ja Kerkän Jorman suosiollisella avustuksella pääsimme taas tekemisen makuun. Työn alla on nyt kontakti (ei Elina, ei, onneen EI OLE oikotietä). Sen myötä saamme (toivottavasti) seuraamisen kuntoon (tai paremmalle tolalle). Jäävissä liikkeissähän ei yleensä ongelmaa olekaan. Klikkerin otimme avuksi kontaktiharjoituksiin ja se kulkeekin jo taskussa automaattisesti mukana näköjään :) Sivulletuloa yritän nyt opettaa suoraan sivulle tulemalla, ei kiertämällä.

ESINERUUTU.
Esineruudussa meidän ongelmamme on ollut tuominen. Turre kyllä lähtee innolla etsimään ja etsii esineen, ei siinä mitään, mutta tuo ei, vaan heittelee ja puistelee esinettä. Sitä alettiin nyt työstämään alusta alkaen. Koira istumaan, esine nenän eteen ja ohjaaja vastapäätä. "TUO"!

********EN JAKSA NYT JATKAA; SITÄPAITSI PUHUN MARIN KANSSA PUHELIMESSA; JATKAN JOSKUS TOISEN KERRAN ;D **********************

Onko leirinjälkeistä elämää...

01.08.2008 - 21:45

Kotiuduimme muutama tunti sitten Vaalasta Australianpaimenkoirat ry:n kesäleiriltä. Viikko vierähti siivillä, kotona on väsynyt koira ja ainakin yhtä väsynyt emäntä. Sekä fyysisesti että eritoten psyykkisesti. Takki on nyt niin tyhjä, etten jaksa enempää vielä kirjoitella, yritän viikonlopun aikana saada aikaan tyhjentävän (?!?!) selonteon leiristä, mutta lyhyesti:

- treenasimme paljon hakua, yhden lepopäivän pidimme välissä. lähinnä keskityimme ilmaisun vahvistamiseen.
- osallistuimme möllimöllimölli-agikisoihin :) meidän kokemuksen huomioon ottaen, meni oikein hyvin! miljoona virhettä, mutta suurin osa aidoista ylitettiin, ja putket meni suuremmalti houkuttelematta läpi, eikä aika huono ollut (siis meille). ja palkintokin saatiin :)
- tottikseen saimme hurjan paljon ajattelemisen aihetta ja uutta asennetta.
- oli ilo huomata, miten hyvin käyttäytyvä eläin mulla on. suhtautuu kauniisti niin 4- kuin 2-jalkaisiin uusiin tuttavuuksiin, ei räyhää eikä ryöhyä, eikä ole koko ajan äänessä. osaa rauhoittua vieraassa paikassa ja isossa porukassa. ei reagoi ukkoseen, ei hörhöile pimeässä.

Mutta kyllä se ymmärtää kauniiden naisten päälle ;)

Kotimatkalla oli kaksi hyvin hiljaista koiraa takakontissa (Jatsi ja Turre). Kotiin tultua moikkasi kissan, söi ja nyt on erittäin huomaamaton...nukkuu portaiden alla.

Hakutreenit 21.7.08

21.07.2008 - 22:16

Viikon kohokohta taas, hakutreenit. Haku on tosiaan meidän laji, koira tykkää kun hullu puurosta. Ja emäntä kans. Viime viikolla aloitettiin haukkuilmaisu, tänään jatkettiin siitä.

Mitäpäs tuosta kirjoittaisi. Neljä maalimiestä, ensimmäinen oikealle etukulmaan, toinen vasemmalle takarajalle, kolmas oikeaan takakulmaan, ja vielä neljäs aivan takakulmaan. Tuuli hyvin, mutta pyöritti aivan miten sattui välillä. Kaikki maalimiehet löytyi oikein hienolla työskentelyllä ja ilmaisut toimi. Maassa makaavalle maalimiehelle ei oikein haukku vielä irtoa, mutta ajan kanssa varmasti sekin löytyy. Koira haukkui maalimiestä hyvin siihen asti, että ehdin paikalle, lopetti hyvin ja tuli käskystä sivulle. Makuulle se menee maalimiehellä automaattisesti, mutta näkyy haukkuminen onnistuvan niinkin. Hyvä treeni :) Ehnsi viikko onkin sitten oikein tehotreeniä, kun leirillä ollaan ja mennään hakumetsään joka päivä, jos jaksetaan.

Illan huipennuksena Turre pääsi leikkimään Putte-possun, eli Arjan ihan pienen schipperkepennun kanssa. Hirmu nätisti suhtautui pieneen ja leikkiä riitti. Putte roikkui milloin kaulurissa, milloin poskissa kiinni, ja sekös vasta mukavaa. Juu, ja eilen käytiin Jatsin kanssa lenkillä - hauska on seurata näiden kahden menoa, ovat kuin vanha aviopari välillä...

Syyskuussa mennään tod.näk. lonkka- ym. kuvauksiin sitten, mielenkiinnolla odotan tuloksia. Turren emällä on B-lonkat ja isällä A, silmät ja kyynärät molemmilla aivan puhtaat.

Huomenna on tarkoitus lähteä mummon ruokia syömään. Muu perhe on muilla mailla (Norjassa kalassa) ja me siis elukoiden kanssa keskenään. Melko hiljaista (=tylsää) on.

Hakutreenit 14.7.08 ja vähän muuta

16.07.2008 - 09:41

Kun koira ei oikein ottanut rullatyöskentelyä omakseen (LUE: laiska ohjaaja...), kokeilin tuossa viime viikolla, josko se oppisi haukkumaan käskystä Sanoin Turrelle: "SANO!" ja Turre sanoi: "VUH!" Ihan noin vaan!!! Ihmeellistä tää koirailu. Viikonloppu oltiin Porvoossa ja Helsingissä, Turre vietti laatuaikaa mummolassa sillä välin. Maanantaina mentiin taas hakuharkkoihin.

Turrelle kolme maalimiestä, ensimmäinen hyvin lähelle, näkölähtönä, oikeaan etukulmaan. Tarkoituksena katsoa, miten ilmaisu sujuu vai sujuuko ollenkaan. Ensin haukutettiin Turrea keskilinjalla, hyvin haukkui myös vieraammille. Sitten lähetys ukolle. Maalimiehellä Turre kuitenkin heittäytyi maahan odottamaan, että anna nyt sitä makkaraa. Eikä haukkunut.

Seuraava maalimies hieman kauemmaksi, vasemmalle, ilman näköhavaintoa. Sinne meni ja kohta alkoikin haukku kaikua metsässä!! JES!!! Sama kolmannella. Menin näytölle, otin vierelle ja palkkasin.

Haukkua pitää vielä vahvistaa. Hyvin matalalla olevaa maalimiestä ei vielä osaa ruveta haukkumaan. Mutta kuitenkin tuntuisi olevan Turrelle parempi ilmaisu. Haukku on iloista, kuuluvaa, eikä tunnu painestuvan siitä. Turre kun ei ole mikään turhan louskuttaja, niin en usko, että alkaisi nyt joutavaa haukkumaankaan.

Tottispuolella olemme tuijotelleet silmiin. Perjantaina ehkä menemme Hannan ja Jatsin kanssa treenailemaan.

Taas on viikko vierähtänyt...

10.07.2008 - 10:06

Tällä viikolla ei ole tehty juuri mitään. Lomanodotus on sen verran päällä, ettei oikein ole virtaa mihinkään, maanantain hakutreenitkin jätettiin väliin - nukuin sohvalla sen ajan. Normaalit lenkit ollaan tehty, sen lisäksi pienimuotoista kontaktiharjoitusta, joka hyvin sujuukin, ainakin kotioloissa = ei häiriötekijöitä. Niin, ja oppihan Turre haukkumaan käskystä, josko siitä tulisikin haukkuva hakukoira, mene ja tiedä. Karva on koiralla irti, taas, ja hillitön määrä villakoiria juoksee lattioilla. Toissapäivänä houkutteli koiruuttakin uimaan, olimme Siprissä ja heitin talviturkin Kuikkalampeen. MELKEIN ui Turrekin, mutta ei ihan. Siihen asti voi kahlata ja rypeä, että jalat yltää pohjaan, mutta sitten tulee hätä. Ihme koira.

Hormonimyrskyä...?

04.07.2008 - 21:42

Aikani kipuilin sohvalla ja taistelin itseni kanssa: En sitten millään olisi jaksanut/viitsinyt lähteä enää Turren kanssa lenkille, mutta sainpa kuitenkin koiran ja itseni autoon, ja ajelimme kaupunkiin iltalenkille. Muutamia huomioita:

Plussia:
* alkuinnostuksesta päästyä vetäminen lähes loppui, hihnalenkki pitkästä aikaa sujui mallikkaasti. jos hihna alkoi kiristyä, annoin aivan pientä näpytystä ja se riitti.
* kaikkia ei tarvinnut yrittää tervehtiä, ei ihmisiä, eikä koiria. no, ihan suoraan vastaan ei tullut yhtään koiraa, mutta takaa tuli, samoin toisella puolella katua.
* kokeilin piruuttani pari kertaa maahan-käskyä ihan irtona, sujui.

"Miinukset": Joka juuttaan puska ja nurmitupsu piti nuolla, suu vaahdossa...Kierreltiin ympäri kaupunkia, eikä JOKAINEN pissinliru voinut olla juoksuisen nartun, joten miksi?? Voisko nyt olla joku hormonihyrräkausi, joka vie nuoren miehen mielen mennessään? Ikäähän Turrella on nyt pian 1v 5kk. Sanokaa viisaammat??

Mutta joka tapauksessa, mukava lenkki. Nyt suihkuun ja sohvalle.

Kyllä Turresta ainakin kotikoiraksi on..jos ei muuta

02.07.2008 - 09:08

Eilen rohkaistuimme Hannan ja Jatsin kanssa koulutuskentälle...Sää oli mitä parhain, aurinko paistoi todella täydellä terällä, lämpötila 30 astetta.
Turren kanssa etsimme lähinnä sitä (surullisen)kuuluisaa kontaktia. Ihan turha meidän on mitään muuta tahkota, ennen kuin löydämme yhteisen sävelen. Eli kaivelen naksuttimen jostain tallesta ja alamme sen kanssa kokeilemaan.

Palkkaus on yhä suuri kysymysmerkki. En antanut Turrelle eilen aamuruokaa lainkaan, ajattelin, että se lisäsi motivaatiota, kun lihapullat oli mukana palkkana. No ei. Kyllä ne lihapullat kelpasi, mutta ei mitenkään hinkuna niihin ollut. Mun pitäis jotenkin saada nostatettua Turrea kentällä, jotta saataisiin hyvä vire päälle. Kyllä se kumma, kun hakumetsässä koira nousee ihan itsestään vähintäänkin tarpeeksi, mutta kun tottiskentälle mennään, niin on ihan lapanen. Tiedän tiedän, hihnan tässä päässä se ongelma on, kun vaan keksis vielä, miten se saadaan kuntoon...Ainakin pitäisi olla kentällä itse innostavampi ja riekkua, mutta kun on niin vaikeeta se...kun ei ole ihan luontevaa minulle sellainen käytös...

Summa summarum: Nyt emme tee tottiksen hyväksi mitään, ennen kuin kontakti on kunnossa. Yritän olla ahnehtimatta. Ja jos niikseen tulee, niin meneehän tuo kotikoirana... :)

Kävimme kenttäilyn jälkeen vielä kaupunkikävelyllä koirien kanssa, Hannan arskalasit korjauttamassa. Ja jäätelöllä torilla. Hymyilytti, kun Turre hivuttautui välistä Jatsin kylkeen kiinni ja kävelivät siinä rinta rinnan...kuin vanha pariskunta.

Hakutreenit 30.6.08

30.06.2008 - 20:36

Hakuilemassa taas, pikku porukalla: Minä ja Turre, Mio-belgi ja omistajansa (jonka nimeä en muista..) ja Lea ja Eko.

Turre otettiin neljä ukkoa. Ensin vasempaan etukulmaan. Turre ei hoksannut hommaa, vaan teki ensin pari tyhjää pistoa oikealle, melko kauas, sinne, mistä tulimme Mion kanssa viimemmäksi pois. Kutsuin Turren pois ja menin lähettämään hieman metsän puolelle, ja jo muistui mieleen homman nimi ja ukko löytyi.

Kolme muuta ukkoa toiselle puolelle keskilinjaa, puhtaaseen maastoon. Ukko jäi harjanteen taakse melko syvälle. Hienosti löytyi! Ukko siirtyi sitten eteenpäin, lähetin Turren uudelleen. Ensin näytti siltä, että Turre lähtee aivan liian vasemmalle, mutta se oli varmaan tarkkaan harkittu veto: alkoi tuulla vienosti ja sai siellä vasemmalta hyvin hajun, kaarsi sitten oikealta suoraan ukolle.
Vielä neljäs. Nyt ukko jäi edellisen piilon luokse, kun tulimme pois metsästä. Ukko siirtyi kuitenkin huomattavan lähelle keskilinjaa, tarkoitus oli katsoa, miten Turre malttaa käyttää nenää, vai syöksyykö suoraan kauemmaksi. Ja kauniisti suoraan ukolle jäi, ei mennyt yhtään ohi.

Lean kanssa juttelin minua vaivaavasta motivaatiopulasta ja suunnan puutteesta. Ja niinhän se vain on, että hihnan tässä päässähän ne probleemat on. Kun tuo koira on ollut niin turkasen helppo, ja oppinut kaiken nopeasti, ei siltä ole tarvinnut vaatia sen ihmeemmin mitään. Nyt sitten, jotta edettäisiin asioissa, pitäisi vaatiakin. Apua.

No, huomenna mennään koulutuskentälle...katsotaan, millä mielellä tullaan pois.... :)

Paimennusta 25.6.08

25.06.2008 - 23:23

Taas ajelimme Kuttukuuhun Sinikan luo paimennustehtäviin Marin ja Wallun kanssa. Saimme houkuteltua Hannan mukaan kuvaamaan, ja kuinkas ollakaan, Hanna löysi itsensä lammaspaimenena koiransa Jatsin kanssa :)

Paimensimme melko isoa (ainakin 30 eläintä) laumaa tietä pitkin. Wallu teki ensin hurjan hienon paimennussession. Marin ilmeet oli näkemisen arvoisia: "Kuka vaihtoi mun koiran...."

Turre seuraavana, ensin hetken liinassa, sitten irti. Aluksi pyrki nousemaan liian ylös, mutta hyvin asettui Sinikan sauvan ohjaamana alemmaksi. Turrella oli alkuun hieman hankala ryhtyä tekemään itsenäisesti työtä irrallaan, pyrki tukeutumaan minuun ja ikään kuin kysyi minulta, mitä tehdä. Kas, se tottistausta näkyi siinä...*ai mikä tottistausta...*.... Kun sitten älysin jättäytyä kauemmaksi ja olla hiljaa, antaa koiralle tilaa ja antaa sen itse tehdä ratkaisuja, johan pomppas. Mahdottoman kauniisti koira ohjaili laumaa, hyvin rauhallisesti, hyvin eleettömästi, ilman isoja liikkeitä tai ääntä. Ja lauma pysyi kasassa, eläimet liikkuivat hyvin eteen päin. Sinikka kehui, miten Turre hakee hienosti tasapainon itse, tarkkailee koko ajan Sinikan liikkeitä ja lukee laumaa, ja ohjaa eläimiä sen mukaan. Jatsin työskentely oli (ainakin minun silmiini) hyvin samantyylistä kuin Turren.

Jeps, elokuussa sitten leireilemään, ja voipa olla, että jos aikataulut antaa myöten, että jo ennen sitäkin voitais taas käydä tuolla Savon puolessa :)

Hakutreenit 23.6.08

23.06.2008 - 23:18

Hakutreeneissä Arjan ja Ziggyn, sekä Heidin ja Peetun/Vantun kanssa, muitaei paikalle päässyt. Otimme tuulilähtöjä hakkkuuaukolla, yksi maalimies per koira kerrallaan. Uskaltauduin ottamaan Turren kanssa ilmaisun mukaan...Ensimmäisellä kerralla meni ihan suht hyvin, kovasti Turre tarvitsee vielä harjoitusta, ei vielä hablaa, että se rulla on se juttu, se tuodaan mammalle, vaan yrittää maalimieheltä saada heti palkan, menee maahan maalimiehen eteen.

Kaksi maalimiestä/koira, sitten otimme esineruutua. Tuomisessa siinäkin Turrella treenaamista, vähän pyrkii jäämään leikkimään matkalle.

Motivaatiopulaa...

18.06.2008 - 20:02

Nyt on iskenyt hihnan tähän päähän (jos toiseenkin..) lorvikatarri tai muu mato, kaikkinainen ns. vaativa koirastelu ei nappaa sitten yhtään...eli tottis. Hakumetsään menemme kyllä innolla, mutta muutaman viikon ajan (lue:Kiteen katastrofista lähtien) en ole ollenkaan jaksanut/viitsinyt treenata tottista. Eli nyt tehdään vaan kivoja juttuja. Kas kun etukäteen on vallalla mieliala, että ei se suju kuitenkaan, niin turhahan sitä on itteensä kiusata.

No, jospa se taas siitä. Ehkä kymmenen vuoden päästä voitais miettiä alokasluokassa kisaamista taas. Tai sitten ei.

Mutta on tuo koira nätti, jos ei muuta. Ja oli se väsynyt viikonlopun jälkeen. Oli nääs Pasin kanssa viikonlopun kalalla, makas sitten sunnuntai-illan ja vielä koko maanantain ihan reporankana. Mitenkähän leirin jälkeen..

Hyöty ja huvi yhdistyvät - Hilkan ja Kirin kanssa Siprissä

12.06.2008 - 11:23

Aamukahvilla tuli mieleen kokeilla, josko Hilkka ja Kiri joutaisivat meille lenkkiseuraksi - vuorotyön etu ja haitta, pääsee päivälläkin koiruuden kanssa touhuamaan, mutta kaverit on silloin vähissä. Hilkka tuli meille, jatkoimme yhdessä Sipriin. Turre oli elämänsä ensimmäisen kerran autossa häkissä, tai ylipäätään missään häkissä, ei tuo ollut moksiskaan.

Ihastelimme taas Siprin metsien upeaa maastoa - kyllä olisi hienoja hakumaastoja! Koirat juoksivat jäljekkäin, välillä jahusivat toistensa karvoissa, ja välillä Turrea kiinnosti Kiri ihan tyttönäkin...Loppulenkistä otimme molemmille koirille esine-etsintää, vaihtelevalla menestyksellä. Hieman vaatii vielä hiomista kummallakin...Esineet kyllä löytyy, siinä ei ongelmaa, mutta tuomisessa on vielä toivomisen varaa.

Hakutreenit 9.6.2008 ja esine-etsintää Siprissä 10.6.2008

10.06.2008 - 15:45

Eilen illalla taas hakuilemassa. Päivän satoi vettä sun muuta, illaksi löytyi onneksi aurinko paistamaan. Tuuli jaksoi kuitenkin puhallella vielä illallakin, joten otimme tuulilähtöjä uusilla hakkuuaukeilla. Tuuli oli vähän hankala ajottain, kääntyili ja pyöri.

Turrelle kaksi maalimiestä, toinen aukealla pressun alla juurakon takana makuulla, toinen metsänrajassa, puun takana, maastoutuneena sellaisen maastoutumiskankaan (mikä ihme se on nimeltään...?) alle. Lähdimme yhdessä tieltä aukolle, en ehtinyt taas sanoa muuta, kun että lähdetäänpä kattelemaan , onko ukkoja, kun koira lähti tuhatta ja sataa maastoon. Ensin Turre meni lankaan, lähti vetämään aivan väärään suuntaan, sinne mistä tulimme edellisen koiran kanssa pois, ja oli selkeästi sitä mieltä, että siellä se ukko on, älä mamma väitä vastaan, eikä tahtonut tulla pois. Kävi siis katsomassa edelliset piilot, ja kun totesi tyhjäksi, palasi minun luokseni. No, hyvä lenkki tuli :) Jatkoimme sitten yhdessä matkaa, eikä mennytkään kauan, kun sai hajun ja ukko löytyi. En oikein hyvin nähnyt koiran työskentelyä maalimiehen lähellä, kun maasto oli sen verran kumpuilevaa, että jäi piiloon. Mutta maalimiehen mukaan ei pressu pelottanut lainkaan ja kauniisti tuli ihan viereen makuulle makkaraa nauttimaan.
Sitten jatkoimme katselemaan, olisko vielä ukkoja. Nyt näimme koiran työskentelyn hyvin. Turre haki oikein hienosti itse. Kumpareet sun muut hajoittivat tuulta ja samalla hajua melko tavalla, mutta Turre pystyi silti seuraamaan hajua ja löysi maalimiehen hienosti.

Lopuksi teimme vielä vähän esineruutua, lähinnä tutustumismielessä. Kas kun sattui, mehän olimme etsineet esinettä jo aiemmin päivällä lenkillä. Turrellla oli pikkuisen liikaa intoa/vauhtia ukkojen jäljiltä ensimmäiselle esineelle, joten roiskaisi mennä vauhdilla aivan liian pitkän piston. Otin koiran takaisin, kävin itse näyttämässä esineen, että TÄSSÄ se on, tulin takaisin ja lähetin uudelleen. Nyt vauhti oli sopivampi ja esine nousi. Sama uudelleen eri kohdassa, ei ongelmaa. Noudossa ongelmana on vielä esineen kantaminen, Turre tahtoo pudotella esineitä, riepotella niitä edelleen. Turre ottaa esineet hyvin suuhun ja luovuttaa. Eli kun vielä yksi osa-alue saataisiin kuntoon, ei paljon puutukaan. Olen yrittänyt valjastaa mutta perhettä kantamistalkoisiin mukaan, eli Turre töihin, kantamaan halkoja saunaan, ym. Samoin tuota esine-etsintää voisivat pojat harrastaa Turren kanssa.

Tänään lähdimme koiran kanssa kahdeltaan Sipriin, yritin turhaan houkutella junnuja maalimiehiksi mukaan. Menimme sitten keskenämme. Otinkin esine-etsintää, kun osallistujajoukko kutistui. Turre kiinni puuhun, esine metsään ja koira perään. Taas meinasi lähteä liian kauaksi, mutta korjasi itse hyvin, löysi esineen ja toi. Sama uudelleen samalle puolen tietä ja kolmas pisto toiselle puolelle. Lihapullaa palkaksi ja matka jatkui. Annoin Turren kantaa suussaan sellaista pehmeää patukkalelua, kannustin oikein siihen. Jonkun matkaa jaksoi hyvin, sitten alkoi muut asiat kiinnostaa enemmän. Takaisin tullessa Turre löysi oikein ihanan suo-ojan ja siellä piti luonnollisesti käydä rypemässä..

Tuulta, tuiskua ja räntää...

09.06.2008 - 13:47

Vuorotyön hyviä puolia...pääsee koiran kanssa päivälläkin metsään, nauttimaan Suomen suvesta. Vettä tulee vaakasuoraan, välillä rakeita ja räntää. Ihanaa. Eipähän ole itikoita.

Urhoollisesti lähdimme taivaltamaan lähimetsään, eli Utran kanavan saareen. Luin eilen lauantaisen flopin innostamana uudelleen Eva Bodfäldtin kirjan Tottelevainen koira - Kontaktikoulutus, siinä on paljon ajattelemisen aihetta ja käyttöön sopivia juttuja.

Menemme saareen läheisen tukinsäilytysaukion kautta. Lasken Turren irti aukion laidalla, vapaaksi pääsee vasta katsekontaktista. Koira pääsee laskemaan enimmät höyryt tukipinojen välissä juoksemalla jo. Aukiolta on pieni pätkä tietä, kunnes pääsemme saareen ja taas vapaasti juoksemaan. Usein seuruutan Turrea tuon pätkän, vapaana, ja namilla se sujuu. Nyt kun pyrimme jatkuvasta namipalkasta eroon piti keksiä muuta. Otin käyttöön reuna-käskyn, joka tarkoittaa, että Turren tulee kulkea vasemmalla puolellani, mutta ei jatkuvassa kontaktissa, parin metrin säteellä. Heti, kun Turre alkoi irrota liian kauas minusta, käännyin menemään takaisinpäin. Aluksi Turre pysähtyi ja katsoi perään, että mitä ihmettä tuo nyt tekee. Heti kohta tuli sitten laukaten luokseni ja ohi, käännyin taas menemään toiseen suuntaan. Jonkun aikaa tuota tahkottuamme Turre alkoi pysytellä lähellä, pysähtyä, kun minäkin pysähdyin. Ja palkkaa, namia tosin, mutta ei namiautomaatista (jatkuvasti). Ja kehuja: Noin, hyvä, reuna. Takaisin tullessa sujui jo paremmin, ei lähtenyt kertaakaan liian kauas.

Saaressa otimme hiukan esine-etsintää - kun en muuta älynnyt mukaan ottaa, niin vein oman hanskani metsään ja laitoin Turren etsimään. Löytyi ja toi. Kuolainen hanska käteen takaisin ja matka jatkui.

Turre on aina leikkinyt mielellään yksin, metsässä kantelee ja riepoo keppejä ja rankoja, nyt yritin kannustaa leikkimään niillä minun kanssani. Rankkaa hommaa! Turre taistelee kepistä kanssani hyvin, mutta kun annan voittaa, lähtee kepin kanssa omille teilleen takaisin. Tähän avuksi otin aina uuden kepin, jota Turre tuli tavoittelemaan.

Palkkaamiseen pitää nyt tuoda uusia tuulia. Patukka on ihan jees, mutta ei ainakaan toistaiseksi niin vahva, että motivoisi tekemään sen edestä. Mikä sitten on? Yhdessä leikkimistä meidän pitää myös kehittää. Kontaktia. Että koira haluaisi seurata kauniisti myös ilman sitä nakinpätkää... Kääk. On tää niin vaikeeta...

Rullatreeniä 2

08.06.2008 - 21:22

Tänäiltana piti treenaaman hakuporukalla rullailmaisua Linnunlahden kentällä, paikalle muisti/viitsi minun ja Turren lisäksi tulla vain Arja ja Ziggy. Mutta onnistui harjoittelu meiltä keskenäänkin.

Turre otettiin ensin. Into piukkana lähti maalimiehelle, mutta sitten tuli ihmetys, että mitä tällä rullalla pitikään tehdä...lähti sitten tuomaan mulle, mutta pudotti matkalla. Lähetin uudelleen, toi rullan melkein minulle saakka ja kääntyi samantien takaisin maalimiehelle menemään, ja pötkähti sinne maahan makkaraa odottamaan. Kutsuin koiran pois, lähetin kolmannelle pistolle, ja lopulta Turre muisti, mikä homman juju oli. Otimme vielä kaksi pistoa, ne menivät jo melko mukavasti. Koirakin alkoi taas muistuttaa itseään... :) Ziggyn kanssa otimme myös kolme pistoa, mukavasti meni.

Kotona olemme etsineet koiran kadonneita korvia ts. kontaktia viikonlopun aikana. Ehkä ne vielä löytyy jostain.

Pohjanoteeraus

08.06.2008 - 10:31

Olimme eilen Kiteellä tottelevaisuusseminaarissa, kouluttajana Susanna Mölsä. Kotiintuomisina suunnaton ketutus.

Minun upea, osaava, taitava koirani seisoi kentällä kuulematta, näkemättä, tajuamatta mitään. Ei toiminut sitten yhtään, ei tehnyt mitään. Oli niin untamo, että kouluttaja kysyi, osaako koira edes ISTU-käskyn..eikä se siellä osannutkaan. Ei istua, ei tulla vierelle, ei yhtään mitään. Oli aivan kuin muissa maailmoissa.


Selitä siinä sitten, että kyllä, osaa se istua, ja kyllä, osaa se paljon muutakin. Kotona. Ja juu, osasi se sielläkin sitten oman vuoronsa jälkeen taas tehdä vaikka mitä. No, päästiinhän me sentään kentälle saakka, yksi rottweiler-uros ei päässyt, kun alkoi rähistä ja pörhistellä jo kentän laidalla. Jotain positiivista.

Arjan kanssa soittelimme eilen, kerroin, että nyt lähtis halvalla yksivuotias aussieuros, varusteet kaupan päälle....

Lampaanpaimennusta Kuttukuussa 3.6.2008

04.06.2008 - 09:13

Eilen oli jännä päivä. Kahdeksan jälkeen aamulla Mari ja Wallu tulivat hakemaan minut ja Turren, koirat ilmiselvästi taas ihmettelivät, mitä nyt tapahtuu, minne mennään. Ajoimme Liperin risteyksen ohi (ai, ei mennäkään Susiahoon), Hannan risteykseen (ai, ei mennä Jatsinkaan luo), Wallun mummolan risteyksen ohi (ei siis sinnekään matka)...minne ihmeeseen ollaan menossa. Lopulta kaarroimme Kuttukuun lammastilan pihaan, jossa meitä tuli tervehtimään Vidi-bortsu ja...sika. Kyllä, meitä kohti jolkotteli ihan oikea sika tervehtimään...vähän mietitytti ensin, miten siihen pitäis suhtautua, mutta samalla tavalla rapsutusta vailla oli, kuin koiratkin :)

Pitemmittä puheitta lähdimme töihin, otin Turren ensimmäisenä hommiin. Turre liinaan ja lampaiden kanssa pellolle. Aloitimme niin, että minä olin Turren kanssa perää pitämässä ja Sinikka sauvan kanssa edessä. Uskomattoman nopeasti Turre alkoi ohjata laumaa, kiertää kaarta ja pitää laumaa kasassa, muistaen ottaa myös laumasta erkautumaan pyrkivät mukaan. Hyvin kauniisti suhtautui eläimiin, ei räyhännyt, haukkunut, tai lähtenyt jahtaamaan. Melko pian vaihdoimme Sinikan kanssa osia, hän jäi Turren kanssa perää pitämään ja minä siirryin eteen, ja Turre alkoi ajaa laumaa minulle. Käännöksissä Turre kaartoi itse juuri oikeaan paikkaan, että sai lauman kääntymään. Oli se hienoa katsottavaa! Sinikka sanoikin ottavansa Turren itselleen lammaspaimeneksi, saan käydä syksyllä pois hakemasta :)

Sinikka kysyi, olenko yllättynyt koiran hienosta työskentelystä. Toisaalta en ollut, mutta toisaalta olin. Kun en tiennyt paimennuksesta käytännössä mitään etukäteen, ei minulla ollut mitään ennakko-odotuksia. Ajattelin kyllä, että se voisi mennä ihan hyvin, mutta toisaalta, olisi voinut käydä ihan miten vaan, Turre olisi voinut olla välinpitämätön (olisikohan..?). Sinikka kehui Turren oikein miellyttävää käytöstä ja tasapainoisen tuntuista luonnetta. Turre pystyy työskentelemään tehokkaasti, mutta osaa myös lopettaa ja rentoutua. Vidi oli parhaillaan juoksussa, mutta se ei häirinnyt Turren keskittymistä!

Lisään kuvia ja videoita, kunhan osaan..

Hakutreenit 2.6.08

02.06.2008 - 21:37

Käytimme vallitsevat sääolosuhteet (navakka tuuli, väliin sadetta) hyödyksi ja otimme tuulilähtöjä koirille. Maastona hakkuuaukea, yksittäisiä puita, kantoja. Maalimies meni piiloon valmiiksi koiran näkemättä. Lähdimme Turren kanssa yhdessä tieltä metsään, muina miehinä tsippailemaan ja kattelemaan, jos olis ukkoja liikkeellä. Vähän matkaa mentiin yhdessä, kunnes Turre sai vainun ja lähti kuin ammus ukolle. Hienosti meni!

Toinen pisto tehtiin Arjan kanssa, Arja meni suht kauas kaatuneen puun juurakon taakse, maastopressun alle. En ehtinyt sanoa Turrelle muuta kuin, että lähdetääs kattomaan onko ukko, ja astua tieltä ojan yli maastoon, niin koira otti vainun ja meni tuhatta ja sataa maalimiehelle! Oli se HIENON näköistä....! Ja kyllä olin taas miun piskistä ylpeä... :)

Rullatreeniä

01.06.2008 - 19:14

Loppuviikkoon on mahtunut monenlaista aktiviteettia. Perjantaina Hanna ja pojat & Jatsi kävivät kylässä, koiruudet juoksivat pitkin pihaa itsensä läkähdyksiin. Jatsi kävi tekemässä tuttavuutta myös Kassu-kissan kanssa, Kassua ei jaksanut paljoakaan kiinnostaa, totesi vissiin vaan, että koira kun koira. Kakaroilla loppui koulu eilen lauantaina, kumpikin pääsivät luokiltaan ja vielä sangen hyvillä arvosanoilla.

Tänään olimme koulutuskentällä harjoittelemassa rullailmaisua hakua varten. Kovin suuri ei osallistujamäärä ollut, vain Mio-belgi omistajineen, Arja ja Ziggy ja me Turren kanssa, ja Lea Ekon kanssa. Miolla ja Ziggyllä onnistui rullan kanssa toimiminen oikein hyvin. Turre oli viimeisenä vuorossa. Alkuun Turrella oli hieman hankaluuksia tajuta, että nyt kuuluu ukolta ottaa rulla suuhun, ja Turre kävi maahan namia odottamaan ukolta. Otti kuitenkin lopulta rullan ja alkoi tuoda mulle, mutta pudotteli sitä ja oli hieman epävarma, että mitä kuuluis tehdä ja kenen luo mennä. Sain houkuteltua luokseni lopulta. Kolmannella eli viimeisellä pistolla meni koko ruljanssi jo melko hyvin, vähän viskeli ja puisteli vielä rullaa tuodessaan. Huomenna menemme taas hakumetsään ja yritämme soveltaa systeemiä käytäntöön.

Tokoilua lomapäivän ratoksi

28.05.2008 - 16:13

Kun nyt on pakko kerta olla kesälomalla, eikä edes pääse minnekään reissuun, kun kukaan muu ei ole lomalla, ja kun ei kesälomaa voi tuhlata kotitöihinkään (eihän?), pistin koiran autoon ja ajelimme taas Linnunlahdelle harjoittelemaan istumista ja noutoa. Tyhjällä kentällä saimme taas treenata, muita ei ollut. Hannaa yritin houkutella mukaan, kun soitti, kun olimme matkalla kentälle, mutta ei kuulemma voinut töistä lähteä kesken vuoron...höh ;) Lupauduin kuitenkin aussieleirille koko viikoksi lähtemään.

Harjoittelimme siis liikkeestä istumista ja vähän istumaan jäämistäkin. Ihan kohtalaisesti meni jo. Noutoa otimme ensin omalla patukalla, ja kun huomasin kentälle jääneen jonkun noutokapulan, en millään malttanut olla kokeilematta sillä.......ihan vaan vähän (kun yritin omaa, ihan liian pientä noutokapulaa etsiä mukaan kotoa, mutta se oli liian hyvässä tallessa). Ajattelin kyllä ohimennen, että onkohan ihan viisasta ryhtyä ahmimaan, mutta ajattelematta paras. Sillä hyvin se sujui. Ja kun nälkä kasvaa syödessä, otimme yhden hyppynoudon kapulalla, ja hyvin meni.

Kun vaan osais itse ohjata koiraa oikein ja edetä asioissa. Koirassa taitaa kuitenkin olla potentiaalia, mutta oma osaaminen on kovin rajallista. Onneksi on olemassa osaavampia ihmisiä ja neuvoja ja opastusta kyllä saa. Turren kanssa on kyllä (yleensä) tosi mukava tehdä ja työskennellä, ja aika helpolla ollaan päästy monessa asiassa. Näin jatkukoon.
Ensi tiistaina on sitten uusi aluevaltaus tulossa: menemme Kuttukuuhun paimentamaan lampaita....

MUOKS...Kävimme vielä Marin kanssa tekemässä kaksi pientä poikakoiraa onnellisiksi ja väsyneiksi...kiersimme Siprissä metsälenkin. Ja kyllä ne jaksoikin juosta!!!

Pitkästä aikaa porukan kanssa tottistelemassa

28.05.2008 - 08:52

Eilen päästiin tosi pitkästä aikaa meidän oman pienryhmämme kanssa treenaamaan kentälle. Jotenkin vaan on ollut kaikkea muuta, lähinnä työesteitä, aina tiistaisin, eikä olla oltu mukana ainakaan kuukauteen..

Otimme ensin kaikki koirat yhtäaikaa kentälle, makuutettiin paikallaan häiriön alla. Turrella ei siinä edelleenkään vaikeuksia ole. Sitten otimme koira kerrallaan pätkiä.

Aluksi harjoittelimme kokeeseen ilmoittautumista. Pikkuisen liikaa intoa oli koiralla, olisi mielellään tanssahdellut ja käynyt tuomarin moikkaamassa, mutta pienellä käskyllä kyllä asettui istumaan. Turren ongelmakohdat alokasluokan liikkeissä ovat nyt seisomaan ja istumaan jääminen. Istumaanjäämisessä tökkii se, että tahtoo lösähtää maahan hetken päästä. Keskityimme nyt sitten siihen. Arjalla toi esiin hyvän pointin (joka on niin pirun vaikea muistaa ja toteuttaa..) miun äänensävyyn liittyen, yritän nyt kiinnittää siihen huomiota ja vahvistaa istumaan jäämistä. Ehkä opettelemme sen ensin kunnolla, ennen kuin jatkamme seisomaan jäämistä.
Istumisen lisäksi esittelin yleisölle meidän noutajan taitoja!! Ja kyllä, nyt sen on nähnyt muutkin, se osaa tuoda!! Viimeiseksi yleisö pyysi saada nähdä nopean maahanmenon ja reippaan luoksetulon. Ja mehän näytettiin :)
Eilen oli taas niitä päiviä, kun oli ilo tehdä koiran kanssa ja koirakin näytti nauttivan. Ai niin, päivällä kävimme metsälenkillä ja yritin saada Turren uimaan kepin perään. Ai että oli pelottavaa, kun ei tassut enää yltänyt pohjaan, sitä piti vähän itkeä..mutkun mieli olis tehnyt kepin perään..Ei se ihan uinut vielä, kunhan rypi vedessä ja sen jälkeen pyöri hiekassa itsensä tuhannen rönäiseksi..

Hakutreenit 26.5.2008

27.05.2008 - 09:38

Eilen käytiin vielä illalla hakumetsässä, nyt vaihdoimme hieman maisemaa. Keskilinjana metsäpolku, vasemmalla mäntykangasta, hieman kumpuilevaa, oikealla vaihtelevampi maasto, poteroita ja kuoppia ja enemmän kumpuilevaa. Molemmille puolille laitoimme pressupiilot, vähän totuttelun takia, mutta muutamalla koiralla käytimme myös maalimiehen piiloina niitä. Tuulta ei juuri nimeksikään.

Turrelle teimme ensin pari näkölähtöä. Sitten kokeilimme siten, että maalimies meni kuusenjuurelle ilman että Turre näki hänen menevän. Turre kävi tekemässä pari ihan hyvää pistoa, mutta tuli minun luokseni takaisin. Pikkusen tarvitsi Turre näköapuja, ennen kuin ukko löytyi. Siten Tuija meni pressupiilolle, niinikään ilman näköhavaintoa. Sen kanssa teimme jonkun aikaa töitä, ennen kuin Turre lähti etsimään. Kun Tuija antoi taputusapuja ja lopulta minä lähdin vähän avuksi radalle päin, syttyi koiran päässä lamppu: "Ai hitsi, siellä voikin olla ukko, vaikka en ketään sinne nähnyt menevän!" Ja löytyihän sieltä ukko. Pressu ei näyttänyt pelottavan. Koira teki töitä innosta puhkuen ja nauttien! Sunnuntaina menemme kentälle rullatyöskentelyä opettelemaan, saas nähdä kuin äijän käy.

Pari korvasientä sattui radalla vastaan, ne piti tietenkin poimia mukaan.

Ehkä se kuitenkin oppii noutamaan... :)

26.05.2008 - 13:57

Ensimmäinen kesälomaviikko alkoi tänään, ja huomaan taas tän yksin lomailemisen hankaluuden heti, en osaa ryhtyä mihinkään....Sen verran sain jo eilen ajoiksi, että pesin ikkunat. Sitten ajattelin opettaa Turrea juoksemaan pyörän vieressä, kokeilimme ihan omassa pihassa. Ja huhhahhei, päin honkiahan se meni. Koira vommelsi ympäri pyörää, ja sitten kun yritin komentaa sen vasemmalta puolelta kiertämään oikealle, meidän Lasse Viren oikaisi ja HYPPÄSI pyörän yli sinne...Se siitä sitten, joku muu saa tuon opettaa. Sitten vein yhden sankollisen korvasieniä myyntiin. Samalla reissulla, kun kerran siellä päin jo valmiiksi oltiin, kävimme Turren kanssa koulutuskentällä. Alkuun lyhyitä seuraamispätkiä, seuraaminen oli napakkaa ja hyvää, palkkasin vähän sekaisin namilla ja patukalla. Muutama hyppy, seisomaan jää jo hyvin. Muutama hyppynouto, alkuun tahtoi tuoda esteen sivusta, mutta vähitellen alkoi sujua. Sitten ihan pelkkää noutoa, ja MUN KOIRANI TOI ja ISTUI ETEENI ja PITI PATUKAN SUUSSAAN, KUNNES OTIN SEN! JII-HAA! Miten se voikin loksahtaa yht'äkkiä kohdalleen...?

Illalla hakuilemaan, kiva!

Koiranelämää.. ja vähän ihmistenkin

21.05.2007 - 00:19

Vähitellen alkaa tuntua siltä, että ainahan meillä on koira ollut...eli se ei enää ole mitenkään uusi asia, vaan ei enää oikein muistakaan aikaa ennen Turrea :)
Ja vähänkös olen ylpeä itsestäni...olen tämän noin 1.5 kuukauden aikana ulkoillut enemmän kuin varmaan vuoteen ennen tätä yhteensä! Eikä ainakaan vielä tunnu pakkopullalta ollenkaan, päinvastoin.

Eilen oltiin mummon ja ukin ja poikien kanssa Patvinsuon kansallispuistossa, heitettiin noin 7 kilometrin lenkki, puolivälissä syötiin "mummon retkievästä", joka on maailman parasta ruokaa...vähäinen ei ole ulkoilman ja liikunnan merkitys maistumiselle. Koiruus kulki melko hyvin pitkospuita pitkin, muutaman kerran kävi suovettä polkemassa. Takaisin tultua kävi pojat uimassa Suomujärvessä ja Turrekin mahanalusta myöten. Järkyttävän kylmää vettä..

Turrelle alkaa kasvaa pidempää turkkia..häntäkin on saanut ruskeita hapsuhaivenia. Muutenkin alkaa naama näyttää jo isomman koiran naamalta, sellainen pentupyöreys alkaa väistyä. Koirakontakteja on ollut muutama, naapurin kääpiösnautseriherran kanssa on paistettu särkeä Utran kanavalla. Melko sopuisalta vaikuttaa tää meidän muru, tosin pyrkii tilanteen herraksi...ja astumaan...no, odotellaan, että koirankouluttajakaverin työkoira tulee käymään ja asettaa Turren omaan asemaansa...

Tottista olen ihan itsekseni aloitellut. Hyvin menee perille, mutta jonkun verran jääräpäisyyttä on havaittavissa...paikkaa tms. treenatessa herra haukoittelee hyvin tympääntyneenä, että joo joo, joko riittää...

Hakutreenit 19.5.08

20.05.2008 - 09:41

Päästiin eilen taas ukkoja etsimään ja mikäs sen mukavampaa. Turre on todella innoissaan hausta!

Otimme ensin muutaman näkölähdön, joka on ilmeisen liian helppoa Turrelle, joten seuraava ukko meni jo vähän piiloon. Mutta koira meni suoraan ukolle silti. Seuraava ukko kun lähti metsään, me Turren kanssa lähdimme keskilinjaa taaksepäin samalla. Tulimme sitten rauhassa keskilinjaa siihen, mistä ukko lähti metsään ja vähän yli, lähetin sitten koiran metsään. Ja kauniisti meni! Turre meni vauhdilla, otti vainun ja ukko löytyi hienosti!

Eilen tuli uusi elukka taloon. Miron luokkakaverin kanivauvoista kaksi jäi ilman kotia, niin pakkohan meidän oli se toinen ottaa...on se söpö :)

Näyttelypäivä, Suvi-Karelia 17.5.2008

17.05.2008 - 12:59

Näytelmissä siis tänään, junnu-uroksia kokonaista kaksi kappaletta, Turre ja Wallu. Ja kyllä, tunnustan olevani pettynyt. Turre esiintyi hyvin, sai ihan positiivisen arvostelun (jälleen), mutta "vain" sininen nauha, eli arvosana hyvä. Olisin odottanut/toivonut parempaa...Täytynee suosiolla jättää nuo kauneuskilpailut muille ja keskittyä ihan muihin asioihin...

Motivaatiokoulutusta/ 9.5.08

10.05.2008 - 19:29

Eilen perjantaina olimme SUBERin järjestämässä motivaatiokoulutuksessa JOA:n hallilla. Mahdottoman paljon tuli uutta ajateltavaa ja näkökulmaa...ja saa uutta näkökulmaa ja perspektiiviä. Kouluttajana oli Kuivalaisen Marjo, ja lähes neljä tuntia teimme koirien kanssa töitä, koira kerrallaan. Vaikka oman koiran kanssa ei ajallisesti pitkään tehty, sai muiden seuraamisesta ja kuuntelemisestakin ajattelemisen aihetta.

Minä ainakin olen ollut melko hakoteilläkin Turren kanssa tavallaan, jotenkin olen sortunut ajattelemaan, että se nyt on tuommonen "lutunen", vähän vietitön mussukka, mutta itse asiassa se onkin aika ovela sälli, umuttaa mua 6-0. Olisittepa nähneet Turren ilmeet, kun aloin VAATIA siltä kontaktia sen sijaan, että se haistelee hallin lattiaa ja katselee pullansyöjiä ja minä odotan, että koska mahtais olla minun vuoroni olla huomionkohteena. Silmät selällään koira katsoi, että herranjestas, mammahan on tosissaan! Ja taas nähtiin aussien nopeaoppisuus - ei kauan tarvinnut treenata, kun Turre hoksasi jutun juonen. Mutta nyt on takki niin tyhjä totaalisen kiireisen viikon jäljiltä, että en jaksa tarkemmin koulutussessiota avata, ehkä tuonnempana. Hyvä koulutus joka tapauksessa, minun ja muiden mielestä, ja jatkoa odotetaan ja toivotaan kovasti! Huomenna sitten kohti Lontoota... :)

Koko poppoo koossa taas

08.05.2007 - 08:37

Kaikki pojat on taas kotona ja arki jyllää. Hyvin meni viikko mummolassa niin Turrella kuin pojillakin, se ei tosin ole mikään yllätys. Mummola on maailman paras paikka :) Turre seurasi isääni, kuin hai laivaa..

Tänään tulee 12 viikkoa täyteen. Huomenna ensimmäinen rokotus.

Haku-ura korkattu

05.05.2008 - 21:42

Tänään oli se päivä, kun virallisesti aloitimme hakutreenit. Poikia ja meitä Turre on metsässä etsinyt ja kovasti innoissaan siitä ollut, joten alkuajatus oli, että haku voisi olla mielekästä, sekä koiralle että emännälle. Enkä väärässä ollut.
Viikonlopun helteiden jälkeen olikin sateinen ja iltaa kohden yhä tuulisempi ja kylmempi sää. Jos oikein muistan, meitä oli kuusi ohjaajaa koirineen + Lea-ohjaaja+ Eko-rottis. Alkuun kävimme hieman yleisiä asioita ja koiriamme läpi, sitten siirryimme metsään.
Turre oli kolmantena vuorossa. Kuten arvelinkin, Turre ei tarvinnut makkararinkiä tai muuta tutustumisleikkiä, vaan omaan reippaaseen tyyliinsä moikkasi kaikki. Sitten lähdimme keskilinjaa pitkin pienen matkaa ja näköetäisyydelle meni ukko puun taakse. Laskin Turren pistolle ja sehän meni kuin ammus suoraan ukolle! Teimme samaa eri ukoilla eri kohdissa vielä pari kertaa - kolmannelle pistolle oli jo sen verran kuumana, että pyrki haukahtelemaan ja ujeltamaan. Tuon kuumumisen kanssa joudumme varmaan vielä töitä tekemään ja rauhoittelemaan. Irtautumisessa ja kontaktin otossa vieraaseen ihmiseen ei ongelmaa ole. Seuraavan kerran voi ukkoa jo joutua etsimäänkin.
Ilmaisu tulee varmaan olemaan haastavaa. Haukkujaa Turresta tuskin saa, joten jäljelle jää rullailmaisu. Eli suomeksi: noutotreeniä, noutotreeniä ja noutotreeniä.
Kivaa oli! Vaikka kylmä tarttuikin nahkaan puun alla kyyhöttäessä vesisateessa :) Seuraavan kerran vaatetusta enemmän vaan..

Mätsärissä

01.05.2008 - 19:01

Kävimme tänään JOSEPA:n mätsärissä. Sininen nauha lankesi meille, kera tuomarin kommentin "harmi, kun molemmille ei voi punaista antaa". Sitten ryhmässä ei sijoituttukaan lainkaan.

Muuten meni oikein hyvin, seisominen sun muu, kopelointi, juoksussa pyrki peitsaamaan. Kokonaisuutena kuitenkin ihan jees.

Vapunaaton viettoa

30.04.2008 - 15:24

Aamupäivällä ajelimme Linnunlahdelle taas tokoilemaan, kahdestaan saimme kentällä taas olla. Aluksi lämmittelimme (ikään kuin se tarpeen olisi muka, aurinko paista täydeltä terältä ja lämmin on!) A-esteellä (jolla edelleen vauhtia ihan omiksi tarpeiksi). Sitten siirryimme noutoon ja ehkä tuo koira SITTENKIN oppii noutamaan! Pallo tulee mulle saakka jo ihan hienosti! Jonkun verran ylimääräisiä kiemuroita tuli matkaan välillä, mutta pääasiassa suoraan toi. Seuraamista, seisomista ja liikkeestä maahan otimme myös, niissä ei moitittavaa.

Kotona leikkelin kynnet pihamaalla, koira loikoili onnellisena auringossa. Huomenna olis sitten mätsäri--

PK-elämää

23.04.2008 - 20:05

Tänään olemme esittäneet palveluskoiraa ja hänen aktiivista, harrastavaa emäntäänsä, jotka eivät vapaapäiväänsä tuhlaa sohvanpohjalla, vaan rientävät treenaamaan!

Aamulla harjoittelimme tuvassa kapulan suussa pitämistä. Se jo lupaili hyvää, kapula jopa kesti suussa! Ja lattialtakin Turre nosti sen minulle. Kauempaa kapulan tuominen onkin sitten hankalaa, mukaan tulee ääniefekti ja persoonalliset kapulanroikotuskuviot. Mutta ei kaikkea voi kerralla saada.

Aloitimme tottelevaisuuskoulutuksella Linnunlahdella. Aluksi olimme kentällä ihan keskenämme, otimme seuraamista (hyvä paikka, hyvä kontakti, ilman sen suurempia ponnistuksia), liikkeestä maahan (vähän hitaalla oli taas tänään..), A-estettä (ei ollut hitaalla..), eteenmenoa (ok) ja NOUTOA. Vitsit hei, uskokaa tai älkää, mutta mun koirani toi pallon mulle! Ja melko suoraankin! (Joo, ei se sitten tietty tuo, kun ryhdyn sitä taitoa teille esittelemään...) Otin muutaman kerran noutokapulallakin ja tulihan sekin sieltä.

Saimme sitten seuraakin, fiksu nuori mies kahden koiransa kanssa, kysyipä vielä haluammeko treenata rauhassa, vai mahtuuko mukaan kentälle. Häiriö on aina hyvästä meille, joten tervetulleeksi toivotettiin heidät. Vaikka epäilinkin Turren huomion herpaantuvan. Mutta voi miten kiva on olla väärässä välillä. Saimme palautetta tältä mieshenkilöltäkin, miten hyvin keskittyminen säilyi, seuraaminen sujui, ja koira kesti paikallaan. Otimme muutamia (lähes) kohtaamisia ja paikkamakuuta, kun toinen koira teki luoksetuloa. Ja mammankulta esitti parastaan...:)


Välillä kävimme kotona lapset laskemassa ja lähdimme vielä Sipriin metsään, ajatuksena ajaa jälki. Tarkoitukseni oli ensin tehdä jälki, sitten käydä lenkki koiran kanssa ja sitten ajaa, mutta kun siellä oli muitakin, lähdimmekin suoraan lenkille. Turre kyllä ajoi ihan omatoimisesti jälkeä kovasti lenkin varrella piiitkän pätkän, en tiedä minkä siellä oli kulkenut. Autolle tullessa laitoin koiran konttiin ja tein pienen pätkän makkarajälkeä tien vastakkaiselle puolelle. Ilmeinen virhe oli se, että Turre näki minun menevän sinne metsään - kun sitten otin koiran autosta, neliveto meni päälle sillä sekunnilla ja hösellys mahdoton. Aja siinä sitten jälkeä tarkasti ja tyylikkäästi. Herra meni rähmällään, tuhannen solmussa ja milloin mitenkin päin. Mutta löytyi ne makkarat.

Mutta nyt yritän sinne sohvanpohjalle, jo tässä onkin tälle päivälle harrastettu.