27.08.2008 - 16:02
Kävimme just kahdestaan Turren kanssa kentällä. Kontakti oli, no, ei nyt niin huonoa, mutta ei mitään huippuakaan. En vaan saanut taas(kaan) kovin kummosesti koiraa syttymään tekemiselle. Palkkana narupallo/namit. Yritin olla itse hyperaktiivinen ja hihkuva, mutta hitto, että se vie voimat.. :) Että jos ei koira väsy, niin ainakin ohjaaja on ihan puhki tuommosen jälkeen. Parhaiten sujui (kuten aina) hypyt. Niissä ollaan sentään edistyttykin, ongelmahan on ollut se, että pelkässä hypyssä Turre ei ole hypännyt pelkällä käskyllä, vaan on tarvinnut käsiavun (noutohypyssä on kuitenkin mennyt pelkällä käskyllä). Nyt päästiin jo siihen, että meni pelkällä käskyllä.Seuraamisessa edelleen sama vanha ongelma. Katsoo minuun perusasennossa, kontakti pysyy vielä, kun sanon "seuraa" ja pysyn paikallani. Liikkeellelähtö laskee välittömästi koiran katseen alas. Tuota tahkoamme varmaan vielä seuraavalla vuosikymmenellä....................
Kotiin tultua menin hakemaan pyykit ja Turre sattui löytämään poikien tennispallon ruohikosta ja alkoi leikkiä sillä. Sattumalta rupesimme yhdessä sen kanssa leikkimään, hiiviskelin sen ympärillä, ollen välillä aivan paikoillaan ja sitten tehden pieniä liikahduksia, koira takapuoli pystyssä. Kun käännyin selkä Turreen päin ja olin välinpitämätön, tuli Turre aivan jalkoihini pallon kanssa, että "ota ota, yritä!" Otin pallon ja Turre yritti sitä tietenkin saada takaisin. Siihen syssyyn käsky "seuraa" ja kas kun kontakti oli kohdallaan!!! Palkaksi pallo lentoon ja koira vauhdilla perään. Sama uudelleen. Parin toiston jälkeen (käännyin aina pois päin) Turre tuli aivan tarjoamaan palloa mulle, "uudestaan, uudestaan!"
En tiedä teinkö oikein vai väärin vai mitä, mutta hyvä mieli jäi. Josko tuota kehittelemällä saisin koiraa innostumaan tekemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti