Joulu oli ja meni

Ihan vaan pikainen päivitys, täytyy rientää Turren kanssa lenkille ja sitten töihin taas.

Joulun vietimme perinteisesti Lieksassa, mummolassa, mukana myös Jukka ja Satu ja lapset. Ja tuli taas todistettua, että vaikka miten lapanen onkin tuo koira normaalioloissa, niin "tarpeen tullen" löytyy luonnetta.

Joulupukki tuli. Lapset riensivät ulko-ovelle vastaan ja Turre tietenkin perässä, ehän se nyt käy päinsä, että kakarat keskenään päästävät ihan kenet tahansa sisään. Ja Turrehan ei pukkia olisi laskenut sisään ollenkaan, eikä ainakaan lasten luo!


Turre käyttäytyi just niin kuin luulenkin Turren käyttäytyvän uhkaavassa tilanteessa. On "uhkaajan" ja omien välissä, ei ole päälle menossa, mutta suojelee omiaan. No, siirryimme sitten siitä eteisestä peremmälle hyvässä järjestyksessä, komensin Turren sivummalle ja vakuuttelin, että kaikki on ihan jees. Ei se vahtimista lopettanut kokonaan, vaan väliin piti pöhähdellä.
Että keskusteluun aussiepalstan vahtivietistä voisi tämänkin lisätä...

Ai niin, tuossa menneellä viikolla "testasimme" Turrea lenkillä poikien kanssa. Miro ja Jiri kisailivat hangessa, ja Jiri tönäisi Miron maahan. Miro jäi makaamaan siihen ja me jatkoimme matkaa Jirin kanssa. Turre lähti ensin meidän mukaamme, kunnes hoksasi, että "ei hitto, Miro jäi!" Turre pysähtyi, katsoi meitä, katsoi Miroa. Me jatkoimme matkaa. Turre kävi haukkumaan Miron ja meidän välissä. Kun me Jirin kanssa jatkoimme vaan matkaa, Turre juoksi Miron luo, kävi viereen maahan, ja ryhtyi haukkumaan. Miun ihana muru!

Talvipäivän turinoita

Ai minkä talvipäivän...nää Suomen talvet alkaa olla ihan sitä ihteensä, pimeää, tuulista, märkää, loskaa. Tahtoo muuttaa jonnekin lämpimään...ihan vaan vinkiksi Veikkaus Oy:lle...

Ja kun nyt olen taas elolle eistynyt, niin Turrekin on päässyt taas vaikka minne. Tai ei nyt ihan vaikka minne, mihinkään treenaamista liittyväänkään ei ole eistytty, mutta ainakin ollaan lenkkeilty, ja lenkkeilyn lomassa olemma hiukan tottisteleetkin.

Eilen käytiin piiiiiiiitkästä aikaa Marin ja Wallun kanssa lenkillä. Ei oikein pojilla irronnut...mietinkin, että alkaako tarina poikien välisestä ystävyydestä tulla tiensä päähän, kun ikä alkaa molemmilla lähestyä kahta vuotta. Wallu yritti jonkun kerran pomottaa Turrea ja nousta päälle, mutta kun Turre ei alistunut, eikä myöskään vastannut samalla takaisin, jäi hyvinkin yrityksen asteelle. Jonkun kerran ottivat kyllä leikkipyrähdyksiäkin kuitenkin, mutta ei nyt ollut sellaista riehakasta ilottelua :(

Tänään olimme Hannan (ja Hilkan ja Annen) kanssa kololla kuorittamassa/tarroittamassa Josepan lehteä, Turre mukana maskottina. Pitäähän koiraseuran lehden väliin kaupanpäällisiksi koirankarvoja saada :)

Lost in Translation...

eikun in Sipri.

"Sovitaanko, Elina, niin, että jos ei oo suuntavaistoa, niin ei lähdetä sooloilemaan, eikä ainakaan puhuta samalla puhelimessa? Jooko?"

"Joo...sovitaan vaan..."

Käytiin Turren kanssa noin tunnin mittasella lenkillä, josta tulikin sitten kahden tunnin mittainen. Alkuperäinen ajatus oli mennä sama lenkki, kuin Hannan kanssa maanantaina, mutta toisin päin. Susanna soitti heti alkumatkast, ja lopputulos oli, että miun maamerkkiä, eli hiittiä, ei tullut vastaan, ei. Aikani tarvottua läksin tulemaan omia jälkiäni takaisin, ja sitten hävis nekin (aika nolo). Lopulta tultiin kuin tultiinkin hiitille, mutta ihan väärästä suunnasta, eli sieltä päin, mistä lähdettiin matkaan........

Mutta saipahan koira kunnon lenkin ja mie raitisilmamyrkytyksen.

Turren turinoita...jatkuu

Ja TAAS pääsin lenkille heti aamulla ja ihan metsään asti! Mistähän nyt tuulee...

Mamman kanssa mentiin nyt kaheltaan Sipriin, olis ollut kyllä kiva, jos ois ollu muitakin (siis koirahenkilöitä) mukana, mutta menihän tuo noinkin. Ei siellä ollut ketään muita koko metsässä, ei edes niitä ajokoiraraukkoja, jotka joutuu pupujen perässä hikuna humppaamaan, eivätkä saa nauttia riekkumisesta, niin kuin me oikeat koirat. Minua ne ei olis kyllä haitanneet, mutta mamma on aina varpaillaan, kun kuuluu niitten viuskutus ja ajokoirien ihmisten pumpum-äänet (mitenkähän ne semmosta ääntä pitää?).

Jossain vaiheessa matkaa mamma otti kepin, eikä antanut sitä mulle, pyöritteli sitä vaan käsissään. Vähän kyllä ihmettelin, että mitä se meinaa, mutta selvishän se lopulta. Se käski mut istumaan, ja meni hiippailemaan metsään, ja jätti sen kepin (olevinaan) vaivihkaa sinne. Sit se tuli takaisin mun luo ja käski etsimään esineen....pitääköhän se mua ihan tyhmänä?? Siis sikahelppo homma - se keppihän haisi ihan mammalle, kun se sitä käsissään oli koko matkan pyöritelly!! Pöljä...maailman helpoin homma semmoinen keppi on löytää...Kummallisia nuo ihmiset. Se näytti hirmu iloselta, kun toin oikean kepin ja en sitten raaskinut kertoa sille, että ihan helppoa se oli, iloitkoon rauhassa.

Sit se vielä komenteli mua sivulle ja seuraamaan ja istumaan ja maahan ja tänne. Kun sillä oli kissan nameja mukana, niin suostuin tekemään nekin temput ja esitin olevani tosi skarppina, ja siitäkin se oli tosi iloinen. Luuli raukka, että tein ne sen mieliksi...vaikka oikeesti ne oli ne Whiskas Kitbitsit........

Turren ja Jatsin turinoita

Uskokaa tai älkää, mutta mammalla on tänään vapaapäivä! Eikä se oo edes väsynyt! Eilen illalla se jo sopi meille treffit Hannan ja Jatsin kanssa, ja tytöt tulikin meille heti kohta aamulla. Mutta mutta! Hanna jätti Jatsin meille ja lähti johonkin! Ihan kummallista...mä luulin, että lähetään mettään ja päästään Jatsin kanssa riehumaan, mutta ei. Mamma istui vaan tietsikalla ja Jatsi istu oven edessä ja tuijotti sitä herkeämättä, vaikka minä kuinka yritin saada niitä liikkeelle. No, mentiin me lopulta pihalle. Mamma rupes viskomaan halkoja, minä yritin houkutella Jatsin leikkiin, mutta se oli ihan tosikko, istu vaan keskellä pihaa ja tuijotti tielle. Ihan boring...

Mut lopulta Hanna tuli onneks takasin, ja me LÄHDETTIIN METSÄÄN! Me arvattiin Jatsin kaa heti, minne ollaan menossa, ja laulettiin koko matka hoosiannaa :) Kun oltiin perillä Hanna yritti taas luvata mut kans tulemaan autosta, mutta enhän mä voi tulla, ennen kuin mamma lupaa, vaikka miten tekis mieli. Sit kun mamma lupas, niin johan pomppas! Juostiin ainakin sata kilsaa pitkin metsiä, kantojen yli, puiden ohi ja löysin muuten ihanan rapaojan ja kerkesinpäs käydä rypemässä, ennen kuin ehtivät kieltämään, lällällää.
Takas tullessa piti vähän esittää palveluskoiraa, ettiä keppejä ja esineitä, ja osattiin me ne ettiä hienosti, tietenkin. Sit tultiin meille ja nyt makoillaan vierekkäin meillä. Elämä on taas laiffii!


Mamma otti miut aamulla mukaan kun lähettiin poikia viemään hoitoon. Mitähän sillä oli mielessä? No se selvisi joo. Mentiin Turren luo ja se älyn jättiläinen jätti miut sinne! Uskomaton temppu! Pahin painajaiseni toteutui ihan noin vaan. Jäin kyttäämään ovea, että varmasti huomaisin kun se tulee takas. Elina yritti lahjoa minua ties millä ja yhden juuston kävin syömässä. Näin meidän kesken, tein sen ihan vaan sen takia ettei sille tulis kamalan paha mieli. Meikätyttöä kun ei huijata. Voi että oli kamalaa.

Sitten mentiin ulos ja Elina alkoi mättää halkoja liiteriin. Minua ei huvittanut mikään. Kesti ainakin tuhat vuotta, ennenkuin meidän auto kurvasi pihaan. Oooh, mamma ei sittenkään hylännyt minua kokonaan! Hemmetin Turre kun änkesi koko ajan väliin enkä saanut tervehtiä omiani kunnolla.

No ei se mitään. Lenkille sentään lähdettiin ja ajettiin samaan paikkaan missä viimeksikin juostiin. Annoin Turrelle kyytiä ja oli kivaa. Se höynä luuli juoksuttavansa minua perässään, mutta tosiasiassa mie sitä ajoin edellä. Onhan noilla asioilla ihan selkeä ero. Mamma kävi viemässä kepin minun etsittäväksi ja heti löysin.

Takaisin tultua noi ihmisolennot kävi teenjuontiin ja minä kyttäsin, ettei mamma pääsisi minua eksyttämään. Kahdesti en saman päivän aikana mokomaan lankaan mene.

Olipa kiva vaihteeksi laukata muita kuin niitä samoja loppuunkaluttuja kotimaisemia.