Turren ja Jatsin turinoita

Uskokaa tai älkää, mutta mammalla on tänään vapaapäivä! Eikä se oo edes väsynyt! Eilen illalla se jo sopi meille treffit Hannan ja Jatsin kanssa, ja tytöt tulikin meille heti kohta aamulla. Mutta mutta! Hanna jätti Jatsin meille ja lähti johonkin! Ihan kummallista...mä luulin, että lähetään mettään ja päästään Jatsin kanssa riehumaan, mutta ei. Mamma istui vaan tietsikalla ja Jatsi istu oven edessä ja tuijotti sitä herkeämättä, vaikka minä kuinka yritin saada niitä liikkeelle. No, mentiin me lopulta pihalle. Mamma rupes viskomaan halkoja, minä yritin houkutella Jatsin leikkiin, mutta se oli ihan tosikko, istu vaan keskellä pihaa ja tuijotti tielle. Ihan boring...

Mut lopulta Hanna tuli onneks takasin, ja me LÄHDETTIIN METSÄÄN! Me arvattiin Jatsin kaa heti, minne ollaan menossa, ja laulettiin koko matka hoosiannaa :) Kun oltiin perillä Hanna yritti taas luvata mut kans tulemaan autosta, mutta enhän mä voi tulla, ennen kuin mamma lupaa, vaikka miten tekis mieli. Sit kun mamma lupas, niin johan pomppas! Juostiin ainakin sata kilsaa pitkin metsiä, kantojen yli, puiden ohi ja löysin muuten ihanan rapaojan ja kerkesinpäs käydä rypemässä, ennen kuin ehtivät kieltämään, lällällää.
Takas tullessa piti vähän esittää palveluskoiraa, ettiä keppejä ja esineitä, ja osattiin me ne ettiä hienosti, tietenkin. Sit tultiin meille ja nyt makoillaan vierekkäin meillä. Elämä on taas laiffii!


Mamma otti miut aamulla mukaan kun lähettiin poikia viemään hoitoon. Mitähän sillä oli mielessä? No se selvisi joo. Mentiin Turren luo ja se älyn jättiläinen jätti miut sinne! Uskomaton temppu! Pahin painajaiseni toteutui ihan noin vaan. Jäin kyttäämään ovea, että varmasti huomaisin kun se tulee takas. Elina yritti lahjoa minua ties millä ja yhden juuston kävin syömässä. Näin meidän kesken, tein sen ihan vaan sen takia ettei sille tulis kamalan paha mieli. Meikätyttöä kun ei huijata. Voi että oli kamalaa.

Sitten mentiin ulos ja Elina alkoi mättää halkoja liiteriin. Minua ei huvittanut mikään. Kesti ainakin tuhat vuotta, ennenkuin meidän auto kurvasi pihaan. Oooh, mamma ei sittenkään hylännyt minua kokonaan! Hemmetin Turre kun änkesi koko ajan väliin enkä saanut tervehtiä omiani kunnolla.

No ei se mitään. Lenkille sentään lähdettiin ja ajettiin samaan paikkaan missä viimeksikin juostiin. Annoin Turrelle kyytiä ja oli kivaa. Se höynä luuli juoksuttavansa minua perässään, mutta tosiasiassa mie sitä ajoin edellä. Onhan noilla asioilla ihan selkeä ero. Mamma kävi viemässä kepin minun etsittäväksi ja heti löysin.

Takaisin tultua noi ihmisolennot kävi teenjuontiin ja minä kyttäsin, ettei mamma pääsisi minua eksyttämään. Kahdesti en saman päivän aikana mokomaan lankaan mene.

Olipa kiva vaihteeksi laukata muita kuin niitä samoja loppuunkaluttuja kotimaisemia.