Hakutreenit 30.6.08

30.06.2008 - 20:36

Hakuilemassa taas, pikku porukalla: Minä ja Turre, Mio-belgi ja omistajansa (jonka nimeä en muista..) ja Lea ja Eko.

Turre otettiin neljä ukkoa. Ensin vasempaan etukulmaan. Turre ei hoksannut hommaa, vaan teki ensin pari tyhjää pistoa oikealle, melko kauas, sinne, mistä tulimme Mion kanssa viimemmäksi pois. Kutsuin Turren pois ja menin lähettämään hieman metsän puolelle, ja jo muistui mieleen homman nimi ja ukko löytyi.

Kolme muuta ukkoa toiselle puolelle keskilinjaa, puhtaaseen maastoon. Ukko jäi harjanteen taakse melko syvälle. Hienosti löytyi! Ukko siirtyi sitten eteenpäin, lähetin Turren uudelleen. Ensin näytti siltä, että Turre lähtee aivan liian vasemmalle, mutta se oli varmaan tarkkaan harkittu veto: alkoi tuulla vienosti ja sai siellä vasemmalta hyvin hajun, kaarsi sitten oikealta suoraan ukolle.
Vielä neljäs. Nyt ukko jäi edellisen piilon luokse, kun tulimme pois metsästä. Ukko siirtyi kuitenkin huomattavan lähelle keskilinjaa, tarkoitus oli katsoa, miten Turre malttaa käyttää nenää, vai syöksyykö suoraan kauemmaksi. Ja kauniisti suoraan ukolle jäi, ei mennyt yhtään ohi.

Lean kanssa juttelin minua vaivaavasta motivaatiopulasta ja suunnan puutteesta. Ja niinhän se vain on, että hihnan tässä päässähän ne probleemat on. Kun tuo koira on ollut niin turkasen helppo, ja oppinut kaiken nopeasti, ei siltä ole tarvinnut vaatia sen ihmeemmin mitään. Nyt sitten, jotta edettäisiin asioissa, pitäisi vaatiakin. Apua.

No, huomenna mennään koulutuskentälle...katsotaan, millä mielellä tullaan pois.... :)

Paimennusta 25.6.08

25.06.2008 - 23:23

Taas ajelimme Kuttukuuhun Sinikan luo paimennustehtäviin Marin ja Wallun kanssa. Saimme houkuteltua Hannan mukaan kuvaamaan, ja kuinkas ollakaan, Hanna löysi itsensä lammaspaimenena koiransa Jatsin kanssa :)

Paimensimme melko isoa (ainakin 30 eläintä) laumaa tietä pitkin. Wallu teki ensin hurjan hienon paimennussession. Marin ilmeet oli näkemisen arvoisia: "Kuka vaihtoi mun koiran...."

Turre seuraavana, ensin hetken liinassa, sitten irti. Aluksi pyrki nousemaan liian ylös, mutta hyvin asettui Sinikan sauvan ohjaamana alemmaksi. Turrella oli alkuun hieman hankala ryhtyä tekemään itsenäisesti työtä irrallaan, pyrki tukeutumaan minuun ja ikään kuin kysyi minulta, mitä tehdä. Kas, se tottistausta näkyi siinä...*ai mikä tottistausta...*.... Kun sitten älysin jättäytyä kauemmaksi ja olla hiljaa, antaa koiralle tilaa ja antaa sen itse tehdä ratkaisuja, johan pomppas. Mahdottoman kauniisti koira ohjaili laumaa, hyvin rauhallisesti, hyvin eleettömästi, ilman isoja liikkeitä tai ääntä. Ja lauma pysyi kasassa, eläimet liikkuivat hyvin eteen päin. Sinikka kehui, miten Turre hakee hienosti tasapainon itse, tarkkailee koko ajan Sinikan liikkeitä ja lukee laumaa, ja ohjaa eläimiä sen mukaan. Jatsin työskentely oli (ainakin minun silmiini) hyvin samantyylistä kuin Turren.

Jeps, elokuussa sitten leireilemään, ja voipa olla, että jos aikataulut antaa myöten, että jo ennen sitäkin voitais taas käydä tuolla Savon puolessa :)

Hakutreenit 23.6.08

23.06.2008 - 23:18

Hakutreeneissä Arjan ja Ziggyn, sekä Heidin ja Peetun/Vantun kanssa, muitaei paikalle päässyt. Otimme tuulilähtöjä hakkkuuaukolla, yksi maalimies per koira kerrallaan. Uskaltauduin ottamaan Turren kanssa ilmaisun mukaan...Ensimmäisellä kerralla meni ihan suht hyvin, kovasti Turre tarvitsee vielä harjoitusta, ei vielä hablaa, että se rulla on se juttu, se tuodaan mammalle, vaan yrittää maalimieheltä saada heti palkan, menee maahan maalimiehen eteen.

Kaksi maalimiestä/koira, sitten otimme esineruutua. Tuomisessa siinäkin Turrella treenaamista, vähän pyrkii jäämään leikkimään matkalle.

Motivaatiopulaa...

18.06.2008 - 20:02

Nyt on iskenyt hihnan tähän päähän (jos toiseenkin..) lorvikatarri tai muu mato, kaikkinainen ns. vaativa koirastelu ei nappaa sitten yhtään...eli tottis. Hakumetsään menemme kyllä innolla, mutta muutaman viikon ajan (lue:Kiteen katastrofista lähtien) en ole ollenkaan jaksanut/viitsinyt treenata tottista. Eli nyt tehdään vaan kivoja juttuja. Kas kun etukäteen on vallalla mieliala, että ei se suju kuitenkaan, niin turhahan sitä on itteensä kiusata.

No, jospa se taas siitä. Ehkä kymmenen vuoden päästä voitais miettiä alokasluokassa kisaamista taas. Tai sitten ei.

Mutta on tuo koira nätti, jos ei muuta. Ja oli se väsynyt viikonlopun jälkeen. Oli nääs Pasin kanssa viikonlopun kalalla, makas sitten sunnuntai-illan ja vielä koko maanantain ihan reporankana. Mitenkähän leirin jälkeen..

Hyöty ja huvi yhdistyvät - Hilkan ja Kirin kanssa Siprissä

12.06.2008 - 11:23

Aamukahvilla tuli mieleen kokeilla, josko Hilkka ja Kiri joutaisivat meille lenkkiseuraksi - vuorotyön etu ja haitta, pääsee päivälläkin koiruuden kanssa touhuamaan, mutta kaverit on silloin vähissä. Hilkka tuli meille, jatkoimme yhdessä Sipriin. Turre oli elämänsä ensimmäisen kerran autossa häkissä, tai ylipäätään missään häkissä, ei tuo ollut moksiskaan.

Ihastelimme taas Siprin metsien upeaa maastoa - kyllä olisi hienoja hakumaastoja! Koirat juoksivat jäljekkäin, välillä jahusivat toistensa karvoissa, ja välillä Turrea kiinnosti Kiri ihan tyttönäkin...Loppulenkistä otimme molemmille koirille esine-etsintää, vaihtelevalla menestyksellä. Hieman vaatii vielä hiomista kummallakin...Esineet kyllä löytyy, siinä ei ongelmaa, mutta tuomisessa on vielä toivomisen varaa.

Hakutreenit 9.6.2008 ja esine-etsintää Siprissä 10.6.2008

10.06.2008 - 15:45

Eilen illalla taas hakuilemassa. Päivän satoi vettä sun muuta, illaksi löytyi onneksi aurinko paistamaan. Tuuli jaksoi kuitenkin puhallella vielä illallakin, joten otimme tuulilähtöjä uusilla hakkuuaukeilla. Tuuli oli vähän hankala ajottain, kääntyili ja pyöri.

Turrelle kaksi maalimiestä, toinen aukealla pressun alla juurakon takana makuulla, toinen metsänrajassa, puun takana, maastoutuneena sellaisen maastoutumiskankaan (mikä ihme se on nimeltään...?) alle. Lähdimme yhdessä tieltä aukolle, en ehtinyt taas sanoa muuta, kun että lähdetäänpä kattelemaan , onko ukkoja, kun koira lähti tuhatta ja sataa maastoon. Ensin Turre meni lankaan, lähti vetämään aivan väärään suuntaan, sinne mistä tulimme edellisen koiran kanssa pois, ja oli selkeästi sitä mieltä, että siellä se ukko on, älä mamma väitä vastaan, eikä tahtonut tulla pois. Kävi siis katsomassa edelliset piilot, ja kun totesi tyhjäksi, palasi minun luokseni. No, hyvä lenkki tuli :) Jatkoimme sitten yhdessä matkaa, eikä mennytkään kauan, kun sai hajun ja ukko löytyi. En oikein hyvin nähnyt koiran työskentelyä maalimiehen lähellä, kun maasto oli sen verran kumpuilevaa, että jäi piiloon. Mutta maalimiehen mukaan ei pressu pelottanut lainkaan ja kauniisti tuli ihan viereen makuulle makkaraa nauttimaan.
Sitten jatkoimme katselemaan, olisko vielä ukkoja. Nyt näimme koiran työskentelyn hyvin. Turre haki oikein hienosti itse. Kumpareet sun muut hajoittivat tuulta ja samalla hajua melko tavalla, mutta Turre pystyi silti seuraamaan hajua ja löysi maalimiehen hienosti.

Lopuksi teimme vielä vähän esineruutua, lähinnä tutustumismielessä. Kas kun sattui, mehän olimme etsineet esinettä jo aiemmin päivällä lenkillä. Turrellla oli pikkuisen liikaa intoa/vauhtia ukkojen jäljiltä ensimmäiselle esineelle, joten roiskaisi mennä vauhdilla aivan liian pitkän piston. Otin koiran takaisin, kävin itse näyttämässä esineen, että TÄSSÄ se on, tulin takaisin ja lähetin uudelleen. Nyt vauhti oli sopivampi ja esine nousi. Sama uudelleen eri kohdassa, ei ongelmaa. Noudossa ongelmana on vielä esineen kantaminen, Turre tahtoo pudotella esineitä, riepotella niitä edelleen. Turre ottaa esineet hyvin suuhun ja luovuttaa. Eli kun vielä yksi osa-alue saataisiin kuntoon, ei paljon puutukaan. Olen yrittänyt valjastaa mutta perhettä kantamistalkoisiin mukaan, eli Turre töihin, kantamaan halkoja saunaan, ym. Samoin tuota esine-etsintää voisivat pojat harrastaa Turren kanssa.

Tänään lähdimme koiran kanssa kahdeltaan Sipriin, yritin turhaan houkutella junnuja maalimiehiksi mukaan. Menimme sitten keskenämme. Otinkin esine-etsintää, kun osallistujajoukko kutistui. Turre kiinni puuhun, esine metsään ja koira perään. Taas meinasi lähteä liian kauaksi, mutta korjasi itse hyvin, löysi esineen ja toi. Sama uudelleen samalle puolen tietä ja kolmas pisto toiselle puolelle. Lihapullaa palkaksi ja matka jatkui. Annoin Turren kantaa suussaan sellaista pehmeää patukkalelua, kannustin oikein siihen. Jonkun matkaa jaksoi hyvin, sitten alkoi muut asiat kiinnostaa enemmän. Takaisin tullessa Turre löysi oikein ihanan suo-ojan ja siellä piti luonnollisesti käydä rypemässä..

Tuulta, tuiskua ja räntää...

09.06.2008 - 13:47

Vuorotyön hyviä puolia...pääsee koiran kanssa päivälläkin metsään, nauttimaan Suomen suvesta. Vettä tulee vaakasuoraan, välillä rakeita ja räntää. Ihanaa. Eipähän ole itikoita.

Urhoollisesti lähdimme taivaltamaan lähimetsään, eli Utran kanavan saareen. Luin eilen lauantaisen flopin innostamana uudelleen Eva Bodfäldtin kirjan Tottelevainen koira - Kontaktikoulutus, siinä on paljon ajattelemisen aihetta ja käyttöön sopivia juttuja.

Menemme saareen läheisen tukinsäilytysaukion kautta. Lasken Turren irti aukion laidalla, vapaaksi pääsee vasta katsekontaktista. Koira pääsee laskemaan enimmät höyryt tukipinojen välissä juoksemalla jo. Aukiolta on pieni pätkä tietä, kunnes pääsemme saareen ja taas vapaasti juoksemaan. Usein seuruutan Turrea tuon pätkän, vapaana, ja namilla se sujuu. Nyt kun pyrimme jatkuvasta namipalkasta eroon piti keksiä muuta. Otin käyttöön reuna-käskyn, joka tarkoittaa, että Turren tulee kulkea vasemmalla puolellani, mutta ei jatkuvassa kontaktissa, parin metrin säteellä. Heti, kun Turre alkoi irrota liian kauas minusta, käännyin menemään takaisinpäin. Aluksi Turre pysähtyi ja katsoi perään, että mitä ihmettä tuo nyt tekee. Heti kohta tuli sitten laukaten luokseni ja ohi, käännyin taas menemään toiseen suuntaan. Jonkun aikaa tuota tahkottuamme Turre alkoi pysytellä lähellä, pysähtyä, kun minäkin pysähdyin. Ja palkkaa, namia tosin, mutta ei namiautomaatista (jatkuvasti). Ja kehuja: Noin, hyvä, reuna. Takaisin tullessa sujui jo paremmin, ei lähtenyt kertaakaan liian kauas.

Saaressa otimme hiukan esine-etsintää - kun en muuta älynnyt mukaan ottaa, niin vein oman hanskani metsään ja laitoin Turren etsimään. Löytyi ja toi. Kuolainen hanska käteen takaisin ja matka jatkui.

Turre on aina leikkinyt mielellään yksin, metsässä kantelee ja riepoo keppejä ja rankoja, nyt yritin kannustaa leikkimään niillä minun kanssani. Rankkaa hommaa! Turre taistelee kepistä kanssani hyvin, mutta kun annan voittaa, lähtee kepin kanssa omille teilleen takaisin. Tähän avuksi otin aina uuden kepin, jota Turre tuli tavoittelemaan.

Palkkaamiseen pitää nyt tuoda uusia tuulia. Patukka on ihan jees, mutta ei ainakaan toistaiseksi niin vahva, että motivoisi tekemään sen edestä. Mikä sitten on? Yhdessä leikkimistä meidän pitää myös kehittää. Kontaktia. Että koira haluaisi seurata kauniisti myös ilman sitä nakinpätkää... Kääk. On tää niin vaikeeta...

Rullatreeniä 2

08.06.2008 - 21:22

Tänäiltana piti treenaaman hakuporukalla rullailmaisua Linnunlahden kentällä, paikalle muisti/viitsi minun ja Turren lisäksi tulla vain Arja ja Ziggy. Mutta onnistui harjoittelu meiltä keskenäänkin.

Turre otettiin ensin. Into piukkana lähti maalimiehelle, mutta sitten tuli ihmetys, että mitä tällä rullalla pitikään tehdä...lähti sitten tuomaan mulle, mutta pudotti matkalla. Lähetin uudelleen, toi rullan melkein minulle saakka ja kääntyi samantien takaisin maalimiehelle menemään, ja pötkähti sinne maahan makkaraa odottamaan. Kutsuin koiran pois, lähetin kolmannelle pistolle, ja lopulta Turre muisti, mikä homman juju oli. Otimme vielä kaksi pistoa, ne menivät jo melko mukavasti. Koirakin alkoi taas muistuttaa itseään... :) Ziggyn kanssa otimme myös kolme pistoa, mukavasti meni.

Kotona olemme etsineet koiran kadonneita korvia ts. kontaktia viikonlopun aikana. Ehkä ne vielä löytyy jostain.

Pohjanoteeraus

08.06.2008 - 10:31

Olimme eilen Kiteellä tottelevaisuusseminaarissa, kouluttajana Susanna Mölsä. Kotiintuomisina suunnaton ketutus.

Minun upea, osaava, taitava koirani seisoi kentällä kuulematta, näkemättä, tajuamatta mitään. Ei toiminut sitten yhtään, ei tehnyt mitään. Oli niin untamo, että kouluttaja kysyi, osaako koira edes ISTU-käskyn..eikä se siellä osannutkaan. Ei istua, ei tulla vierelle, ei yhtään mitään. Oli aivan kuin muissa maailmoissa.


Selitä siinä sitten, että kyllä, osaa se istua, ja kyllä, osaa se paljon muutakin. Kotona. Ja juu, osasi se sielläkin sitten oman vuoronsa jälkeen taas tehdä vaikka mitä. No, päästiinhän me sentään kentälle saakka, yksi rottweiler-uros ei päässyt, kun alkoi rähistä ja pörhistellä jo kentän laidalla. Jotain positiivista.

Arjan kanssa soittelimme eilen, kerroin, että nyt lähtis halvalla yksivuotias aussieuros, varusteet kaupan päälle....

Lampaanpaimennusta Kuttukuussa 3.6.2008

04.06.2008 - 09:13

Eilen oli jännä päivä. Kahdeksan jälkeen aamulla Mari ja Wallu tulivat hakemaan minut ja Turren, koirat ilmiselvästi taas ihmettelivät, mitä nyt tapahtuu, minne mennään. Ajoimme Liperin risteyksen ohi (ai, ei mennäkään Susiahoon), Hannan risteykseen (ai, ei mennä Jatsinkaan luo), Wallun mummolan risteyksen ohi (ei siis sinnekään matka)...minne ihmeeseen ollaan menossa. Lopulta kaarroimme Kuttukuun lammastilan pihaan, jossa meitä tuli tervehtimään Vidi-bortsu ja...sika. Kyllä, meitä kohti jolkotteli ihan oikea sika tervehtimään...vähän mietitytti ensin, miten siihen pitäis suhtautua, mutta samalla tavalla rapsutusta vailla oli, kuin koiratkin :)

Pitemmittä puheitta lähdimme töihin, otin Turren ensimmäisenä hommiin. Turre liinaan ja lampaiden kanssa pellolle. Aloitimme niin, että minä olin Turren kanssa perää pitämässä ja Sinikka sauvan kanssa edessä. Uskomattoman nopeasti Turre alkoi ohjata laumaa, kiertää kaarta ja pitää laumaa kasassa, muistaen ottaa myös laumasta erkautumaan pyrkivät mukaan. Hyvin kauniisti suhtautui eläimiin, ei räyhännyt, haukkunut, tai lähtenyt jahtaamaan. Melko pian vaihdoimme Sinikan kanssa osia, hän jäi Turren kanssa perää pitämään ja minä siirryin eteen, ja Turre alkoi ajaa laumaa minulle. Käännöksissä Turre kaartoi itse juuri oikeaan paikkaan, että sai lauman kääntymään. Oli se hienoa katsottavaa! Sinikka sanoikin ottavansa Turren itselleen lammaspaimeneksi, saan käydä syksyllä pois hakemasta :)

Sinikka kysyi, olenko yllättynyt koiran hienosta työskentelystä. Toisaalta en ollut, mutta toisaalta olin. Kun en tiennyt paimennuksesta käytännössä mitään etukäteen, ei minulla ollut mitään ennakko-odotuksia. Ajattelin kyllä, että se voisi mennä ihan hyvin, mutta toisaalta, olisi voinut käydä ihan miten vaan, Turre olisi voinut olla välinpitämätön (olisikohan..?). Sinikka kehui Turren oikein miellyttävää käytöstä ja tasapainoisen tuntuista luonnetta. Turre pystyy työskentelemään tehokkaasti, mutta osaa myös lopettaa ja rentoutua. Vidi oli parhaillaan juoksussa, mutta se ei häirinnyt Turren keskittymistä!

Lisään kuvia ja videoita, kunhan osaan..

Hakutreenit 2.6.08

02.06.2008 - 21:37

Käytimme vallitsevat sääolosuhteet (navakka tuuli, väliin sadetta) hyödyksi ja otimme tuulilähtöjä koirille. Maastona hakkuuaukea, yksittäisiä puita, kantoja. Maalimies meni piiloon valmiiksi koiran näkemättä. Lähdimme Turren kanssa yhdessä tieltä metsään, muina miehinä tsippailemaan ja kattelemaan, jos olis ukkoja liikkeellä. Vähän matkaa mentiin yhdessä, kunnes Turre sai vainun ja lähti kuin ammus ukolle. Hienosti meni!

Toinen pisto tehtiin Arjan kanssa, Arja meni suht kauas kaatuneen puun juurakon taakse, maastopressun alle. En ehtinyt sanoa Turrelle muuta kuin, että lähdetääs kattomaan onko ukko, ja astua tieltä ojan yli maastoon, niin koira otti vainun ja meni tuhatta ja sataa maalimiehelle! Oli se HIENON näköistä....! Ja kyllä olin taas miun piskistä ylpeä... :)

Rullatreeniä

01.06.2008 - 19:14

Loppuviikkoon on mahtunut monenlaista aktiviteettia. Perjantaina Hanna ja pojat & Jatsi kävivät kylässä, koiruudet juoksivat pitkin pihaa itsensä läkähdyksiin. Jatsi kävi tekemässä tuttavuutta myös Kassu-kissan kanssa, Kassua ei jaksanut paljoakaan kiinnostaa, totesi vissiin vaan, että koira kun koira. Kakaroilla loppui koulu eilen lauantaina, kumpikin pääsivät luokiltaan ja vielä sangen hyvillä arvosanoilla.

Tänään olimme koulutuskentällä harjoittelemassa rullailmaisua hakua varten. Kovin suuri ei osallistujamäärä ollut, vain Mio-belgi omistajineen, Arja ja Ziggy ja me Turren kanssa, ja Lea Ekon kanssa. Miolla ja Ziggyllä onnistui rullan kanssa toimiminen oikein hyvin. Turre oli viimeisenä vuorossa. Alkuun Turrella oli hieman hankaluuksia tajuta, että nyt kuuluu ukolta ottaa rulla suuhun, ja Turre kävi maahan namia odottamaan ukolta. Otti kuitenkin lopulta rullan ja alkoi tuoda mulle, mutta pudotteli sitä ja oli hieman epävarma, että mitä kuuluis tehdä ja kenen luo mennä. Sain houkuteltua luokseni lopulta. Kolmannella eli viimeisellä pistolla meni koko ruljanssi jo melko hyvin, vähän viskeli ja puisteli vielä rullaa tuodessaan. Huomenna menemme taas hakumetsään ja yritämme soveltaa systeemiä käytäntöön.