Kotitottista

Pitkästä aikaa otettiin vähän tottista omalla pihalla. Ja mikäs oli ottaessa, hyvinhän tuo meni:

1)KONTAKTI. Pääsimmepä jo ihan liikkeellekin, otin muutamia askelia, ja kontakti pysyi. Kun vaan maltan olla kiirehtimättä, niin ehkä saadaan meidän seuraaminen kauniiksi. Kenties.

2)Liikkeestä istumaan ja maahan. Ei oltu otettu tosi pitkään aikaan, mutta edelleen sujuu. Nopeat ja varmat liikkeet.

3)Paikallaolo. No joo, helppo homma, ainakin kun ei häiriöitä ollut. Menin auton taakse piiloon, ja oisin saanut siellä vaikka maailman tappiin olla.

4) Nouto. Lyhyellä etäisyydellä jees, mutta kauempaa saalistaa yhä kapulan. Sitä siis treenattava.

Lenkkikuvia

Päivittelyjä

On niin paljon mukavampi ja helpompi lukea vaan toisten blogeja, että oma tahtoo jäädä kirjoittamatta. Helposti tulee ajateltua, että ei ole mitään kirjoitettavaa, kun ei mitään ihmeitä olla tehty tai ole tapahtunut. Mutta ihan jo muistojen kannalta olisi hyvä jotain raapustaa, mukavahan noita on jälkikäteen lueskella.

No, lauantaina kävimme taas tokoilemassa, porukka oli pieni, mutta eipähän tarvinnut kauaa kentällä jäätyä. Mukana siis me, Hilkka ja Kiri, sekä Riitta ja Moto. Turrelle ihan peruskontaktia häiriöllä (liikettä ympärillä, ääniä). Hyvin menee. Sitten jatkoimme siedättämistä siihen, että kontaktin TÄYTYY pysyä, vaikka minä liikun. Ja ihan kehityskelpoinen yksilöhän tuo mussu on. Joten jatkamme hitaasti kiiruhtaen, hijaa hyvä tullee :)

"Mukavana" osiona otimme eteenmenoa, ja huipennuksena vauhdikas luoksetulo. Hilkka jäi pitämään Turrea pannasta kiinni, ajatuksena että saamme siten lisää vauhtia luoksetuloon(vaikka minä kyllä väitinkin jo siinä vaiheessa, että vauhdin kanssa ei ole ongelmia). Hilkka epäili, että tokko jaksaa pitääkään koiraa kiinni, kun se tempoilee luokseni. Mutta ei. Turre turremaiseen tapaansa istui rauhallisena paikallaan odottamassa käskyä, tempoilematta. Ja käskyn kuultuaan singahti kuin Nato-ohjus luokseni.

Kuvaa hyvin Turrea. Ei se mikään lapanen ole, vaikka sen vaikutelman antaa. Kun on tekemisen aika, silloin löytyy ruutia. Silloin kun ei tehdä töitä, ei hötkyillä ja poukkoilla, säästetään energia tositoimiin :)

Edelleen jaksamme ihmetellä ja siunailla miten meille sattuikin juuri meille täydellinen koira!

The Lenkki

Kun Hannalle ja Jatsille meidän seura näköjään kelpaa edelleen jatkettiin harjoituksia tänäänkin, nyt meilläpäin. Hanna kirjallisena lahjakkuutena ehti jo päivän sanan laatimaan, joten peruslaiskana ihmisenä en ryhdy sitä uudelleen riimittämään. Jos ketä kiinnostaa, käykää lukemassa:

http://patchcoatpalmyra.blogspot.com/2009/02/vuoroin-vieraissa-ja-lenkki.html


Ja seuraavalla kerralla otamma modernia tekniikkaa = gps:n mukaan. Ja eväsreppu, muutama voileipä ja juomista mukaan myös. Aamen.

Vaihteeksi maaseudulla

...käytiin eilen. Mehän asumme käytännössä katsoen aivan keskustassa, tai ainakin melkein, ja päästäkseen maalle täytyy mennä Hannalle :)

Hanna ja Jatsi olivatkin jo pihamaalla odottamassa meitä, ja voi sitä riemulaulua taas! Kumpikin nelijalkainen oli onnesta soikeena. Sen kummemmin viivyttelemättä lähdettiinkin baanalle. Yhtään en tiedä, missä päin milloinkin mentiin, mutta piiiiitkä lenkki tehtiin. Ihmisolioilla alkoi loppumatkassa olla vähintäänkin hiki, nälkä ja vähän väsykin, koiraoliot eivät minkään valtakunnan väsymyksen merkkejä osoittaneet, tietenkään.


Kotipihassa, siis Hannan, otimme vielä pienet tottistuokiot. Meille kontaktitreeniä ja jopa pienen liikkeen kera. Miun mussu!!! (meni siis mukavasti...)

Jotta kun vaan muistan pitää mielessäni, että mitenkä päin sinne puuhun kiivetään, niin ehken perillekin päästään :)

Uusi (tyttö)kaveri...

...löytyi Sipristä. Just 4 kuukautta vanha (nuori) snautserinarttu, söpö, kun mikä. Kohtasimme heidät heti lenkin alkuvaiheessa, ja päädyimme lenkkeilemään yhdessä. Sillä totuushan on, että koirilla on paljon mukavampaa lenkillä, jos mukana on ainakin yksi saman lajin edustaja.

Aluksi pientä pelotti iso, musta, kovaääninen koira, mutta kovasti rohkea pentu oli, eikä lenkin edetessä pelottanut enää yhtään. Turre intoutui jostain syystä haukulla houkuttelemaan leikkiin ja se on tietysti aika hurjan kuuloista, ihan pieni piuskutus kun ei tuon koiran haukku ole.

Sattui samoille tienoille taas hevonen kärryjen edessä, konin ketale ei meistä tykännyt, vaan meinasi tyystin pillastua, meidän piti ihan umpihankeen väistää ja kauas sinne sittenkin. Kummallinen.

...ja kaiken takana on...kontakti!

Tänään päästiin lopulta tottiskentälle treenaamaan, iso porukka meitä lopulta olikin: Hilkka ja Kiri, Jaana ja Juice, Arja ja Ziggy, Riitta ja Moto, Niina ja Mio, Sinikka ja Bobi, ja Marjo. Mulla raukalla oli maha kuralla heti aamusta, me kun ei olla tehty MITÄÄN kunnolla lokakuun jälkeen :)


Ja ei se auta, se on pakko taas palata maan pinnalle ja tyytyä siihen, että oikoa ei voi. Tai voi, ja käy niinkuin meille: koira osaa vaikka mitä, mutta tekee hyvin silloin, kun huvittaa. Jotta päästäisiin lopputulokseen, joka tyydyttää paitsi ohjaajaa, niin ehkä joskus myös tuomaria jossain, täytyy meidän palata alkuun ja yrittää nyt LOPULTAKIN saada kontakti kuntoon. Ja sehän ratkaiseekin sitten jo melko paljon.

Totuuden nimessä, ei se varmaan ihan kauhean kaukana ole (?!). Turre tietää kyllä, mistä on kyse. Mutta minun täytyy nyt edetä hitaasti kiiruhtaen, jotta päästään yhteisymmärrykseen siitä, että kontakti pidetään, kunnes toisin todistetaan. Eikä niin, että napotetaan silmiin tikkana, mutta kun lähdetään liikkeelle, se on lupa aloittaa lössöily.

Ja se palkkaus. Pilkoin lenkkimakkaran mukaan palkaksi, mutta kuinka ollakaan, palkkasin patukalla. Ja kuinka ollakaan, koira tykkäsi :)