Päivittelyjä

On niin paljon mukavampi ja helpompi lukea vaan toisten blogeja, että oma tahtoo jäädä kirjoittamatta. Helposti tulee ajateltua, että ei ole mitään kirjoitettavaa, kun ei mitään ihmeitä olla tehty tai ole tapahtunut. Mutta ihan jo muistojen kannalta olisi hyvä jotain raapustaa, mukavahan noita on jälkikäteen lueskella.

No, lauantaina kävimme taas tokoilemassa, porukka oli pieni, mutta eipähän tarvinnut kauaa kentällä jäätyä. Mukana siis me, Hilkka ja Kiri, sekä Riitta ja Moto. Turrelle ihan peruskontaktia häiriöllä (liikettä ympärillä, ääniä). Hyvin menee. Sitten jatkoimme siedättämistä siihen, että kontaktin TÄYTYY pysyä, vaikka minä liikun. Ja ihan kehityskelpoinen yksilöhän tuo mussu on. Joten jatkamme hitaasti kiiruhtaen, hijaa hyvä tullee :)

"Mukavana" osiona otimme eteenmenoa, ja huipennuksena vauhdikas luoksetulo. Hilkka jäi pitämään Turrea pannasta kiinni, ajatuksena että saamme siten lisää vauhtia luoksetuloon(vaikka minä kyllä väitinkin jo siinä vaiheessa, että vauhdin kanssa ei ole ongelmia). Hilkka epäili, että tokko jaksaa pitääkään koiraa kiinni, kun se tempoilee luokseni. Mutta ei. Turre turremaiseen tapaansa istui rauhallisena paikallaan odottamassa käskyä, tempoilematta. Ja käskyn kuultuaan singahti kuin Nato-ohjus luokseni.

Kuvaa hyvin Turrea. Ei se mikään lapanen ole, vaikka sen vaikutelman antaa. Kun on tekemisen aika, silloin löytyy ruutia. Silloin kun ei tehdä töitä, ei hötkyillä ja poukkoilla, säästetään energia tositoimiin :)

Edelleen jaksamme ihmetellä ja siunailla miten meille sattuikin juuri meille täydellinen koira!