Kauneudenhoitoa ja odotusta

Kaksi viikkoa ollaan oltu keskenämme. Pasi ja pojat ovat olleet perinteisellä kalareissulla Norjassa, laskeutuvat parhaillaan Suomea alaspäin. Koirarukkaa kiusailin, ei tarvii sanoa, kuin että isi on tulossa, Jiri ja Miro on tulossa, niin menee jo toiveikkaana luu suussa ovelle tuijottamaan...muutamien tuntien päästä odotus palkitaankin...voi sitä ilon määrää, mikä on tiedossa. Saas nähdä, mitenkä moneen solmuun se menee ;)

Harjasin Turren pihalla joutessani. Jos olis kamera kotona, olisin ottanut saaliista kuvan, tuli nimittäin sellainen kasa karvaa viidessä minuutissa, että sillä vaatettaisi pienen kylän. Vielä sitä jäikin. Turrella on lonkkien sivun karva muuttumassa ruskeaksi, ainakin siltä se nyt näyttää. Mustaa on vain karvojen päissä. Kummallista.

Ja kuriositeettina ilmoitettakoon, että maha ei vaivaa enää. Mikä lie ollut.
Ai niin, ja vielä. Äitini oli pari päivää meillä, kävimme lenkillä ja sienessä. Yhdellä reissulla huomasin, että sieniä varten taskuuni varaamani pussi oli patikoidessa pudonnut. Lähetin Turren etsimään. Äiti oli kovin epäilevä homman onnistumisesta, mutta eikös armaani täyttänyt odotukset: paineli huitsin kauas, ja tuli takaisin, kuinkas muuten, pussi mukanaan. Mukavaa.

Ripaskaa...

Eilen illalla töistä tullessa löi heti ovella kaamea sonnanlemu vastaan...vaistomaisesti kissaa syytin mielessäni heti, ja rupesin etsiskelemään saalista. No, sehän löytyi olohuoneen PESDYLTÄ, VALKOISELTA matolta, ja heti nähdessäni läjän, tajusin, että tainnutkaan kissarukka olla syypää. Ei paljon karhun läjälle koossa hävinnyt.......Nöyrästi siivoamaan siis.

Turrella siis maha sekaisin. Eilen päräytteli rippeläjiä pitkin pihaa vielä. Vahingosta viisastuneena otin matot yöksi lattioilta pois, ja hyvä, kun otin. Aamulla oli tuvan lattialla kasa vastassa, ja koira ampaisi välittömästi puskaan, kun ulko-oven avasin. Aamuruoka jätettiin väliin. Aamupäivällä lenkillä vielä yhdet ripaskat väänsi, sen jälkeen ei mitään. Pari tuntia sitten annoin jo vähän evästä, eikä ole ulos tullut.

Syyksi en muuta keksi, kuin torstai-iltana antamani luun. Tiedän, että luut tavallaan kovettaa mahaa, kyllä, mutta Turrella joskus aiemmin vetänyt löysälle. Toinen vaihtoehto on kastelukannusta juotu vesi - kastelukannun pohjalle on saattanut joku kanankakkakikkare jäädä.

Oli mitä oli, toivottavasti on ohi nyt. Kipeä Turre ei ole ollut, mahan löysyyttä lukuunottamatta ihan jees.

Hanna ja Jatsi kävi meillä syömässä :) No, ei ne nyt just sitä varten tulleet, mutta hoitui sekin samalla. Turistiin kuulumisia, ja jotta ei ihan pelastusarmeijalle mennyt, "trimmattiin" elukat samalla. Turrestakin tuli tosi söpö!

Kuvan on luonnollisestikin ottanut jälleen kerran hovikuvaajamme Hanna Paakkunainen, jostain syystä ei näytä kuvaajan nimeä kuvassa, vaikka siihen sen laitoin, ja esikatselussa sen näyttää...

Johan on aikaa vierähtänyt...

....mutta asiassahan tuo on mennyt. Mitään mainittavaa ei olla tehty. Kesän hakuilukin jäi, kun treenikumppanit eivät olleet samaa mieltä siitä, että pidettäis maanantai vakiotreeni-iltana, kuten oli tarkoitus. Kas kun ei meikäläinen voi jokaista iltaa varalta varata vapaaksi...olin toivonut maanantai-illat vapaiksi, ja se olis suht hyvin onnistunutkin, mutta peruin sitten toiveen, kun mitäpä turhia. Eli kertaakaan ei ukkoja olla etitty. Kehno.

Lenkkien lomassa olen itsekseni pienimuotoisesti tottistellut ja esineitä haetuttanut. Ei se hullumpaakaan ole. Kaikki mahdolliset kisaammisajatukset on jäissä, ja toisaalta, on paljon rennompi olo niin. Tehdään tasan, mitä huvittaa.

Nyt ollaan keskenämme kaksi viikkoa, muut on Norjassa. Haasteena on anaaleiden tyhjennys....Turre on taas enempi vetänyt peräpäätään mattoon, joten lienevät täynnä. Kun lopulta muistin nyysiä töistä hanskoja, yritin tänään hommaa suorittaa, tuloksetta. Joko en osaa, tai siellä ei ole mitä tulla. Eli ensimmäinen vaihtoehto lienee faktojen varjossa tosi. Höh. Pitää koittaa joku fiksumpi saada joskus apuriksi.