Ripaskaa...

Eilen illalla töistä tullessa löi heti ovella kaamea sonnanlemu vastaan...vaistomaisesti kissaa syytin mielessäni heti, ja rupesin etsiskelemään saalista. No, sehän löytyi olohuoneen PESDYLTÄ, VALKOISELTA matolta, ja heti nähdessäni läjän, tajusin, että tainnutkaan kissarukka olla syypää. Ei paljon karhun läjälle koossa hävinnyt.......Nöyrästi siivoamaan siis.

Turrella siis maha sekaisin. Eilen päräytteli rippeläjiä pitkin pihaa vielä. Vahingosta viisastuneena otin matot yöksi lattioilta pois, ja hyvä, kun otin. Aamulla oli tuvan lattialla kasa vastassa, ja koira ampaisi välittömästi puskaan, kun ulko-oven avasin. Aamuruoka jätettiin väliin. Aamupäivällä lenkillä vielä yhdet ripaskat väänsi, sen jälkeen ei mitään. Pari tuntia sitten annoin jo vähän evästä, eikä ole ulos tullut.

Syyksi en muuta keksi, kuin torstai-iltana antamani luun. Tiedän, että luut tavallaan kovettaa mahaa, kyllä, mutta Turrella joskus aiemmin vetänyt löysälle. Toinen vaihtoehto on kastelukannusta juotu vesi - kastelukannun pohjalle on saattanut joku kanankakkakikkare jäädä.

Oli mitä oli, toivottavasti on ohi nyt. Kipeä Turre ei ole ollut, mahan löysyyttä lukuunottamatta ihan jees.

Hanna ja Jatsi kävi meillä syömässä :) No, ei ne nyt just sitä varten tulleet, mutta hoitui sekin samalla. Turistiin kuulumisia, ja jotta ei ihan pelastusarmeijalle mennyt, "trimmattiin" elukat samalla. Turrestakin tuli tosi söpö!

Kuvan on luonnollisestikin ottanut jälleen kerran hovikuvaajamme Hanna Paakkunainen, jostain syystä ei näytä kuvaajan nimeä kuvassa, vaikka siihen sen laitoin, ja esikatselussa sen näyttää...