Kauneudenhoitoa ja odotusta

Kaksi viikkoa ollaan oltu keskenämme. Pasi ja pojat ovat olleet perinteisellä kalareissulla Norjassa, laskeutuvat parhaillaan Suomea alaspäin. Koirarukkaa kiusailin, ei tarvii sanoa, kuin että isi on tulossa, Jiri ja Miro on tulossa, niin menee jo toiveikkaana luu suussa ovelle tuijottamaan...muutamien tuntien päästä odotus palkitaankin...voi sitä ilon määrää, mikä on tiedossa. Saas nähdä, mitenkä moneen solmuun se menee ;)

Harjasin Turren pihalla joutessani. Jos olis kamera kotona, olisin ottanut saaliista kuvan, tuli nimittäin sellainen kasa karvaa viidessä minuutissa, että sillä vaatettaisi pienen kylän. Vielä sitä jäikin. Turrella on lonkkien sivun karva muuttumassa ruskeaksi, ainakin siltä se nyt näyttää. Mustaa on vain karvojen päissä. Kummallista.

Ja kuriositeettina ilmoitettakoon, että maha ei vaivaa enää. Mikä lie ollut.
Ai niin, ja vielä. Äitini oli pari päivää meillä, kävimme lenkillä ja sienessä. Yhdellä reissulla huomasin, että sieniä varten taskuuni varaamani pussi oli patikoidessa pudonnut. Lähetin Turren etsimään. Äiti oli kovin epäilevä homman onnistumisesta, mutta eikös armaani täyttänyt odotukset: paineli huitsin kauas, ja tuli takaisin, kuinkas muuten, pussi mukanaan. Mukavaa.