keskiviikko 30. huhtikuuta 2008

Vapunaaton viettoa

30.04.2008 - 15:24

Aamupäivällä ajelimme Linnunlahdelle taas tokoilemaan, kahdestaan saimme kentällä taas olla. Aluksi lämmittelimme (ikään kuin se tarpeen olisi muka, aurinko paista täydeltä terältä ja lämmin on!) A-esteellä (jolla edelleen vauhtia ihan omiksi tarpeiksi). Sitten siirryimme noutoon ja ehkä tuo koira SITTENKIN oppii noutamaan! Pallo tulee mulle saakka jo ihan hienosti! Jonkun verran ylimääräisiä kiemuroita tuli matkaan välillä, mutta pääasiassa suoraan toi. Seuraamista, seisomista ja liikkeestä maahan otimme myös, niissä ei moitittavaa.

Kotona leikkelin kynnet pihamaalla, koira loikoili onnellisena auringossa. Huomenna olis sitten mätsäri--

keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

PK-elämää

23.04.2008 - 20:05
Tänään olemme esittäneet palveluskoiraa ja hänen aktiivista, harrastavaa emäntäänsä, jotka eivät vapaapäiväänsä tuhlaa sohvanpohjalla, vaan rientävät treenaamaan!

Aamulla harjoittelimme tuvassa kapulan suussa pitämistä. Se jo lupaili hyvää, kapula jopa kesti suussa! Ja lattialtakin Turre nosti sen minulle. Kauempaa kapulan tuominen onkin sitten hankalaa, mukaan tulee ääniefekti ja persoonalliset kapulanroikotuskuviot. Mutta ei kaikkea voi kerralla saada.

Aloitimme tottelevaisuuskoulutuksella Linnunlahdella. Aluksi olimme kentällä ihan keskenämme, otimme seuraamista (hyvä paikka, hyvä kontakti, ilman sen suurempia ponnistuksia), liikkeestä maahan (vähän hitaalla oli taas tänään..), A-estettä (ei ollut hitaalla..), eteenmenoa (ok) ja NOUTOA. Vitsit hei, uskokaa tai älkää, mutta mun koirani toi pallon mulle! Ja melko suoraankin! (Joo, ei se sitten tietty tuo, kun ryhdyn sitä taitoa teille esittelemään...) Otin muutaman kerran noutokapulallakin ja tulihan sekin sieltä.

Saimme sitten seuraakin, fiksu nuori mies kahden koiransa kanssa, kysyipä vielä haluammeko treenata rauhassa, vai mahtuuko mukaan kentälle. Häiriö on aina hyvästä meille, joten tervetulleeksi toivotettiin heidät. Vaikka epäilinkin Turren huomion herpaantuvan. Mutta voi miten kiva on olla väärässä välillä. Saimme palautetta tältä mieshenkilöltäkin, miten hyvin keskittyminen säilyi, seuraaminen sujui, ja koira kesti paikallaan. Otimme muutamia (lähes) kohtaamisia ja paikkamakuuta, kun toinen koira teki luoksetuloa. Ja mammankulta esitti parastaan...:)


Välillä kävimme kotona lapset laskemassa ja lähdimme vielä Sipriin metsään, ajatuksena ajaa jälki. Tarkoitukseni oli ensin tehdä jälki, sitten käydä lenkki koiran kanssa ja sitten ajaa, mutta kun siellä oli muitakin, lähdimmekin suoraan lenkille. Turre kyllä ajoi ihan omatoimisesti jälkeä kovasti lenkin varrella piiitkän pätkän, en tiedä minkä siellä oli kulkenut. Autolle tullessa laitoin koiran konttiin ja tein pienen pätkän makkarajälkeä tien vastakkaiselle puolelle. Ilmeinen virhe oli se, että Turre näki minun menevän sinne metsään - kun sitten otin koiran autosta, neliveto meni päälle sillä sekunnilla ja hösellys mahdoton. Aja siinä sitten jälkeä tarkasti ja tyylikkäästi. Herra meni rähmällään, tuhannen solmussa ja milloin mitenkin päin. Mutta löytyi ne makkarat.

Mutta nyt yritän sinne sohvanpohjalle, jo tässä onkin tälle päivälle harrastettu.

maanantai 21. huhtikuuta 2008

Voihan yrjö..

21.04.2008 - 20:40
Turre ja pojat olivat viikonlopun mummolassa hoidossa ja palasivat eilen illalla kotiin. Tänään lähdin kahdeksitoista töihin, ja kun pojat tulivat koulusta vasta 14.30, jätin Turrelle ajankuluksi (liian) ison luun...ja yrjöilyä oli sitten poikien iloksi riittänyt, kokonaista viisi läjää, täynnä luunpaloja...pojat soittelivat mulle töihin, ihan kuin minä jotain asialle töistä mahtaisin...Pojat olivat alkusiivouksen tehneet ja minä siivosin loput äsken töistä tultuani. Että luita ei enää herralle tarjoilla, ihan saa siankorviin ja vastaaviin tyytyä.

Isä kehui, että olette taineet Turren kanssa treenata noutoa, kun niin iloisesti tuo palloa...ai tuo vai?? Kuulemma tuo. Ei mulle vaan...

MUOKS 22.4.08 klo 17.45: vielä oksensi Turre pari kertaa iltapäivällä tänään, sellaista kellertävää vaahtoa/limaa...kipeä ei ole, aivan reippaasti lenkkeilikin äsken. Lie vielä eilisiä jämiä...

torstai 17. huhtikuuta 2008

Tokoa Rantakylässä

17.04.2008 - 20:48
Kun osallistujajoukko kutistui kutistumistaan, päätimme olla menemättä merta edemmäs kalaan ja jäimme Marin ja Wallun kanssa tokoilemaan Rantakylään. Aija lupasi ystävällisesti tulla meitä koulimaan (mut jostain syystä ei laskenut Riniä poikien kanssa peuhaamaan...höh).

Aijaa odotellessa otin Turren kanssa pari liikkeestä maahanmenoa, meni kuin unelma. Kokeilimme myös paikallamakuuta siten, että minä olin Turresta poispäin kääntyneenä. Häiriön allakin (Wallu kävi tassulla härkkäämässä!) Turre kesti hyvin kaksi minuuttia, ryömimättä, piippaamatta.

Aijan ohjauksessa keskityimme seisomiseen, liikkeestä ja hypyn yhteydessä. Eihän se sen vaikeampaa ole, kunhan vaan jaksetaan vähän harjoitella...

Turren totuudet

17.04.2008 - 09:45
Mut siis nyt päästiin asiaan...kun tää nyt kerran on MUN, eli Turren sivu, niin onhan se kumma, kun tuo mamma vaan tänne kirjailee, mitä sen mielestä ollaan tehty ja opittu ja ajateltu...että onhan se nyt selvä, että MUN ajatuksia ja tekemisiähän tänne pitäis laittaa, jos kerta tämmöstä lokia (vai mikä tää nyt on) pidetään...
Mut niin, tiedätteks te, mun morsian (no, kyllähän se esittää välillä vähän vaikeesti tavoiteltavaa, mutta ei se mitään, naisessa pitääkin olla luonnetta, en mä mitään tyhjäpäätä tahtoiskaan, ja kyllä siitä ainakin joskus tulee mun morsian, mä oon päättänyt, vaikka ei kai sitä meidän mammat vielä oo luvannu...), siis PAMI (joka on siis maailman ihanin nainen, tiedätteks te, siis se saa mun syömmeni ihan niinkun värisemään...tuleekohan se tänä iltana "treenaamaan"..) haastoi mut vastaamaan elämän syvällisiin kysymyksiin...ja tottahan mä vastaan, tiedä vaikka vaikuttas suotuisasti mun tsänsseihin...Nonni, tulta päin!

Mottoni: Aina valmis! Ihan mihin tahansa, milloin tahansa! A Dog's gotta do what a dog's gotta do!

Elämäni tarkoitus: Täh? Elämän tarkoitus? Eiks vaan voitais tehdä jotain? Onko kaikella pakko olla joku tarkoitus?

Suosikki harrastuslajini: Mamma vie mua millon minnekin, on agilityä, tokoa ja kohta paimennusta ja hakuakin, ja ne on kaikki kivoja juttuja, mutta ihan kaiken parasta on kun mennään Susiahoon ja päästään riekkasemaan kavereitten kanssa ennen ja jälkeen kentällä touhuamisen. Ennen kentälle menoa ne (mamma ja muitten mammat) sanoo sitä lämmittelyksi ja jälkeenpäin se on riekkasemista. Eli mun suosikkiharrastuslajit on lämmittely ja riekkaseminen. Voitais harrastaa niitä vaikka enemmänkin..
Ja sit se yks juttu, jota mamma sanoo TOKOksi, sekin on aika nastaa. Siinä ei tarvii tehä paljon mitään, mutta silti saa herkkuja! Aattele, siitä että kävelee mamman vieressä tai istuu tai seisoo (eli ei tarvii tehdä edes mitään temppuja, olla vaan ja chillailla), siitä saa NAMIA ja kehuja! Ja kyllähän mulle molemmat kelpaa...

Mikä ei nappaa: Suihkussa käynti. Kun en ymmärrä yhtään, että kun toinen jo uhrautuu ja kylpee kylmässä ja likaisessa vedessä (kuralammikossa, suolämpäreessä tai jossain vastaavassa), niin minkä ihmeen takia pitäs vielä tuhlata puhdasta ja lämmintä vettä meikäläisen pesuun...hei haloo, maailmassa on vesipula! Senkin vesimäärän, mitä mamma käyttää mun puunaamiseen, vois lähettää Afrikan janoisille..

Hyvää seuraa: ...Pami...*sydän lyö pum-pum-pum*....mut jos ei Pami oo paikalla, niin sen sisko, tunnetteks te sen, se on Jatsi, niin sekin on aika makee pimu..Mut noinniinkun laajemmin, mä kyllä tykkään melkeestä kaikista, paitsi sellasista, jotka tulee päälle, kuin yleinen syyttäjä, niille mä sanon kovan sanan. Ja sit mun mamman pojat (ei mammanpojat), ne on ihan tärkeimmät ja niitä mun pitää vahtia, ettei kukaan vaan pahota niitten mieltä. Hitsi, eilen en voinut edes lähteä mamman kanssa saareen juoksemaan, kun Jiri olis jäänyt kanavalle viskomaan kiviä yhen kaverin kanssa, kun kukas Jiriä olis vahtinut? Mamma ei meinannut ymmärtää, mut siis enhän mä voi lähteä metsiin juoksentelemaan, jos mulla on työt kesken...Ai niin, ja sit on UKKI, siis mamman isä. Se on kyllä ihmiseks tosi viisas. Et jos pitää olla jossain muualla, kuin kotona, niin sit Ukin luona on maailman parasta olla. Niin, sit mun kaveri Kassu, se on hyvää seuraa. Vaikka se onkin kissa. Kassu on kyllä aika kova jätkä, sen kanssa on kiva painia. Vaikka se painaakin vain kolme kiloa ja on semmonen höyhensarjalainen, niin se ei ihan pienestä hätkähdä. Mamma vaan keskeyttää meidän leikin välillä, kun mä muka olen liian kovakourainen, kun otan Kassua niskasta kiinni ja ihan vähän ravistan...ei se Kassua yhtään haittais..Ja MOTO, se on belgianpaimenkoira ja mun tosi hyvä kaveri. Moton kanssa me riehutaan ihan hulluna aina. Niin, ja mamma ja iska. Mamma on kyllä vähän rasittavakin välillä, kun se käskee ja komentaa ja kouluttaa, iska on paljon rennompi, sen kans me tehään miesten juttuja ja pidetään vaan hauskaa.

Huonoa seuraa: Naapurin pystykorva. Se räkyttää ihan koko ajan. Ja sit, jos se tulee mammansa kanssa lenkillä vastaan, se yrittää hyökätä mun kimppuun ja sen mamma joutuu kiskomaan sitä kaksin käsin kauemmas..ihan kummallinen tyyppi. Mä en ole sitä huomaavinani, kun musta on ihan tyhmiä tuommoset, jotka heti rupee räyhäämään. Mut ärsyttää, kun melkeen aina kun meen (omalle) pihalle, niin se alkaa räkyttämään. Kerran se karkas ja tuli MUN pihalle, mut mun iska vei mut sisälle, ennen kuin kerettiin kattoa kuka ja kenen piha. Oisin varmaan joutunut antamaan sille lähöt...oon kuitenkin paljon vahvempi ja isompi kun se..ja komeempi...


Paras lukemani/kirjoittamani kirja: Kyllähän tällasella viriilillä nuorella miehellä on paljon parempaakin tekemistä, kuin lukea kirjoja, saati kirjoittaa niitä. Akkojen hömpötyksiä, sanon minä. Nuorelle miehelle sopivampia harrastuksia on esimerkiksi metsänraivaus, rankojen siirtely paikasta toiseen ja halkojen mättö.


Sit haastetaan seuraavat mukaan...Wallu on mun hyvä kaveri (vaikka se kiipeekin aina meidän autossa takakontista penkille, vaikka niin ei saa tehä...eikä mamma sille sano mitään, kummallista! Mä jos tekisin niin, niin lentäisin varmana niskapers-otteella takas konttiin...), niin Wallu haastetaan mukaan! Ja Jatsin oisin haastanut (siltä varalta, että Pamin ja mun jutusta ei tuliskaan mitään, täytyy pitää suhdevirityksiä yllä muuallekin päin), mutta Unelma oli ehtinyt sen tehdä. MOTOn mä haastasin mukaan, mut sen mamma ei oo tehnyt sille tämmöstä lokia...! Et Moto, sanos sille sun mammalle, että sullekin pitää tehä loki!

Mamma pyys vielä sanomaan, että se oli eilen JOSEPAn jossain infossa (mikä se lie), ja että me ruvetaan käymään hakumetsällä toukokuun alussa, päästiin johonkin alkeisryhmään ja joku Lea sitä vetää. Siinä kai etitään ihmisiä puskista. Ja kun löytää jonkun, saa taas palkkaa. Vähänks helppoo taas..Sit se (mamma) puhui iskan kanssa jotain jostain viestistä, että se haluis sitä(kin) kokeilla (mamma on tainnu ihan höyrähtää näihin koirajuttuihin). Siinä kuulemma juostaan ihmisten väliä metässä. Ja taas saa palkkaa. Ja meikä taas sottailee, että miten yksinkertasia nuo kaksijalkaiset onkaan...mähän juoksisin mun ihmisten väliä metässä ihan ilman palkkaakin, kun pitäähän koiran tietää, missä laumanjäsenet on...mutta ei kerrota sitä niille... :)

keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Lomailua

16.04.2008 - 15:12
Jaa, olen tässä viettänyt kolme lomapäivää, tämä niistä viimeinen, vielä on onneksi 2 vapaapäivää jäljellä. Turren kanssa ei mitään sen fiksumpaa olla tehty, kuin normaalia ulkoilua, sen lisäksi olemme kyllä tehneet Hannan viime agitreeneissä antamaa kotiläksyä: oikealle sivulle tulemista. Itsekkäästi omin Hannan Jatsin kanssa käyttämän vierelle-käskyn siihen tarkoitukseen. Namilla olen opettanut ja jollain tapaa se sujuu jo, pelkällä käskyllä ei kuitenkaan vielä. Jaa, ja ollaan me lenkillä seuraamispätkiä otettu kanssa, olen kiinnittänyt huomiota oikea-aikaiseen palkkaamiseen, eli palkkaan seuraamisesta nimenomaan. Sekin sujuu pelottavan hyvin.
JOSEPAn Match Show on taas 1.5., se olisikin sopivasti JNS-näyttelyn kenraaliharjoituksena..sinne pitänee yrittää suunnata. Koira tarttis laittaa pyykkiin ennen näytelmiä, mutta on kyllä niin turkasen rapainen keli, että ei kovin pitkäaikainen ilo pesusta mahda olla. Ja rokotusreissu on myös edessä, madotuksen Turre sai toissapäivänä. Pasi lupasi vuorostaan käyttää koiran (ja kissan).

maanantai 14. huhtikuuta 2008

Nonni, näyttelyilmoitus jätetty!

14.04.2008 - 19:02
Päivän pähkäiltyäni ilmoitin Turren SuviKareliaan lauantaipäivälle...jospahan nyt ei tulis mitään ylläreitä ja päästäis ihan kehään asti...

Kävimme nautiskelemassa kauniista kevätsäästä (lunta, räntää, vettä ja rakeita, tuulta sopivasti väliin) Siprissä kahdelleen.

Agilityä sateessa..

14.04.2008 - 09:03
Aamupäivällä kävimme Pasin ja Turren kanssa Siprissä lenkillä, tiet ja maasto on sulanut sen verran jo, että siellä oli oikein hyvä kulkea. Juoksutimme Turrea metsässä meidän välillämme muutaman kerran (alkeellista viestiä), vauhtia riitti, ja ääntä..On se vaan mukava lenkkikaveri :)

Ja niin kävimme taas Susiahon kentällä eilen, tällä kertaa aiheena agility. Vettä satoi vähän väliä, mutta hei, eihän me sokerista olla! Mukana meidän lisäksi Hanna ja Jatsi, Mari ja Wallu, sekä Riitta ja Muksu.

Turren kanssa otimme aluksi putkea, lähetin putkeen vähän eri paikoista, siten, että putken suu ei ihan kohdalla ollut, ja sujui. Sitten otin pätkä: kaksi aitaa ja putki. Ensimmäisellä kerralla meni hyvin, vaikka minä en osannut paikkaani valita oikein, enkä ollut koiraa vastassa putken päässä. Ohjasin väärältä puolelta siis. No, vaihdoin puolta..ja kuinkas kävikään. Koira alkoi tulla aitojen ALI! Otimme sitten aitoja yksitellen ja kaksitellen, jotta herralle muistuis mieleen, että H-Y-P-P-Y tarkoittaa sitä, että hypätään--

Toisella kierroksella otimme keinun pari kertaa, siinä vauhtia aivan turhan paljon. Kepit menivät omalla, persoonallisella tyylillä molemmilta puolilta kohtuullisesti :) Ja vielä A-este kerran lopuksi, siinä sama, kuin keinussa, vauhtia on.
Ja nyt päivän teemaan...alan ilmoittaa koiraa JNS:n näyttelyyn, tänään on viimeinen ilmoittautumispäivä. Parikkalan näyttely jäi sitten väliin, kun heidän ilmoittautumissivut ei toimineet 10.4...enkä sitten seuraavana päivänä älynnyt katsoa, että vielä 11.4. olisi voinut ilmoittautua..

perjantai 11. huhtikuuta 2008

Tokoilua Liperissä

11.04.2008 - 03:05

Torstai-iltana ajelimme Marin ja Wallun kanssa tokoilemaan Susiahoon. Mukana olivat myös Miimi, Pami ja Unelma, Hanna ja Jatsi, sekä Riitta, Riitan mies (sori, en taida tietää nimeä) ja Muksu. Totuttuun tapaan laskimme koirat aluksi purkamaan energiaa metsänreunaan, mutta kuinkas ollakaan, Muksu ei oikein perustanut siitä, että Turre tuli vonkaamaan samoja tyttöjä, ja herrat selvittelivät hetken välejään. Lusikkansa soppaan työnsi myös Wallu. Joten riekkuminen jäi tällä kertaa vähemmälle.

Kovasti selittelin kuulijakunnalle meidän ongelmana olevan nyt motivaatiopula ja tekemisen ilon puute, että Turre osaa liikkeet ja tekee kyllä, mutta sillai "hohhoijjaa" -asenteella. Ja sitä nyt ruvettiin olevinaan petraamaan.

Mutta meilläpä meni kaikki just hyvin, Turre seurasi iloisesti (ja minä muistan tästedes palkata SEURAAMISESTA, enkä istumisesta), istui nopeasti, meni maahan reippaasti. Hyppyä vielä otettiin, siinä hiomista vaatii seisominen. Mutta kokonaisuutena tosi mukava treenipätkä, josta jäi hyvä mieli sekä koiralle että emännälle!

Alokasluokan liikkeet alkavat olla kutakuinkin kasassa...uskaltautuiskohan joskus kokeisiin asti...saas nähdä. Parikkalan ryhmänäyttelyyn ei sit mennä, kun tyypilliseen tapaani jätin ilmoittautumisen viimeiseen päivään, ja sitten netti-ilmoittaumissivu ei toiminutkaan...

Ai niin, keskiviikkona varmistui, että pääsemme elokuussa Kuttukuuhun paimennusleirille, JIIHAA! Ennen sitä käymme jo kokeilemassa paimentamista kesäkuun alussa.

Yövuorossa näitä kirjoittelen...kyllä olis ihanaa yöllä NUKKUA! Nauttikaa te, jotka sikeitä vetelette...

tiistai 8. huhtikuuta 2008

Hyppyä ja luoksetuloa...ja nelivetoa...

08.04.2008 - 19:29
Kävimme tänään aivan ex tempore piiiiiiitkästä aikaa Hyvät tavat -ryhmässä, vaikka vettä tuleekin taivaan täydeltä. Ensin koirien kopelointi ja hampaat, siinä ei ongelmia edelleenkään. Illan varsinaisena aiheena oli hyppy ja luoksetulo, meillä sujuvia juttuja molemmat, joten antina oli lähinnä muiden koirien aiheuttama häiriö. Muuten meni oikein mukavasti, Turre keskittyi kyllä tehdessä omaan juttuunsa, mutta se kentälle meno.....se on ihan kamalaa. Nelivetona, lääh lääh. Sen kun saisi jotenkin kitkettyä....ideoita? Ja kentän laidalla odottelu, tekemättä mitään, on myös Turresta inhaa, vinkuu ja vommeltaa. Ällöä. Sitten kun tekeminen alkaa, on kuin eri koira. No, hyvä sekin.

Jäimme vielä ryhmän jälkeen hetkeksi tekemään kahdestaan. Otimme hieman seuraamista, kävellen ja juosten, sekä pari paikkamakuuta. Sitten olimme molemmat (minun mielestäni) jo tarpeeksi märkiä, joten pakkasin koiran autoon.

Kotona pääsi koira pesulle ja nyt Turre makaa masentuneena eteisessä kuivattelemassa. Paimenkoiran pahin rangaistus: ei saa tulla muun lauman luo :( Ainakin Turrelle se todella on pahin mahdollinen sanktio. Turre makaa eteisen matolla, pää maassa, ja päästää säännöllisin väliajoin pienellä äänellä: "hyyy-yyh...". Ja on niiiiin säälittävän näköinen. Tätä kaikkea edelsi tietenkin mahdoton itsensä hankaaminen: aina kun on vähänkin märkä, pitää hinkata turkkiaan mattoihin erittäin teatraalisesti ja kovan murmatuksen kera. Jospa se kohta olisi sen verran kuiva, että voi laskea takaisin porukkaan...

lauantai 5. huhtikuuta 2008

Ampumista, osa 2

05.04.2008 - 19:42
Lauantaitreenit kutistuivat kovin pieniksi tällä kertaa, olimme Riitan ja Moton kanssa keskenämme, muilla oli muuta. Otimme sitten koirat yhtäaikaa kentälle ja teimme lähinnä seuraamisia ja ohituksia. Kontakti oli kovasti hakusessa molemmilla koirakoilla; Motoa kiinnosti Turre enemmän, kuin Riitta, ja Turrea kiinnosti vain KAIKKI enemmän, kuin minä. Joten seuraamisen laadun voi vain kuvitella. Kohtuullisiakin pätkiä toki saatiin. Lopuksi ammuimme muutamia laukauksia, kun koirakko kerrallaan suoritti liikkeitä kentällä, reaktiot eivät nytkään suurensuuret olleet. Turre kääntyi katsomaan parin ensimmäisen laukauksen perään, mutta ei keskeyttänyt liikettä. Enempi kuin itse laukaus, taisi kiinnostaa Riitta kentän laidalla, että mitä se oikein siellä touhuaa..

Saimme myös ihailla kolmannen, meidän porukan ulkopuolisen koirakon, työskentelyä...Ihan himpun paremmin meni, kuin meillä...kaunista katseltavaa. Jospa mekin joskus.