Fiksu ja niin filmaattinenkin

Siis koirani mun. Ensin oltiin näin:


Ja sit niinkun näin:




... ja näin:


...ja vielä näin:



...ja ihan lopuksi näin:




ja jostain syystä kaikissa kuvissa ei näy kuvaajan nimeä, vaikka alkuperäisiin sen laitoin, ja niissä se näkyy. Hannan otoksia ovat siis kaikki, ja Hannan luvalla tänne laitettu. Kiitoksia vaan!

Ja taas !

Siis treenattiin ihan oma-aloitteisesti. Onkohan tää vakavaa...

"Liikkeestä seisomaan jääminen" oli päivän sana. Ensin jäi ikäänkuin puoliksi seisomaan, puoliksi istumaan, ilmeellä "oliks se tää vai...?" Muutaman toiston jälkeen lamppu syttyi miespuolisen treenaajan päässä, ja ONNISTUI. Ja kaiken vaikeintahan tässä hommassa on lopettaa ajoissa, eikä odottaa epäonnistumiseen saakka. Olisin ehkä voinut lopettaa aiemminkin, mutta ei sentään tahkottu siihen epäonnistumiseen saakka, vaan saatiin kaunis, onnistunut liike loppuunkin :)

Jos joskus saataisiin liikkeet siihen kuntoon, että uskaltauduttaisiin vaikka mölli-tokoon....vaikkapa 10-vuotispäivän kunniaksi...kas, kun suorituksenhan pitää olla TÄYDELLINEN, ennenkuin sitä voi julkisesti esittää..... ;)

Kotitokoa

kylläpä olenkin nyt aktiivinen ollut...lenkin jälkeen otimme taas kahdelleen tokotuokio omalla pihalla.

Marjo muistutteli keskiviikkona tekemään myös muuta, kuin pelkkää kontaktitreeniä, ja oikeassa onkin. Otin liikkeestä istumista, ja onpas hidas istuminen...sitä joutuu nyt korjaamaan. Liikkeestä maahan meni nätisti.

Mutta seuraaminen. Nyt tein jo pieniä seuraamispätkiä käännösten kera, ja pääasiassa hyvin pysyy kontaktissa. Muutaman kerran yritti luistaa vanhaan tapaan katselemaan muualle: pieni pakote ja käsky, hyvin korjasi ja taas matka jatkui ("ai niin, sinua piti tuijottaa. joojoo...").

Mukavat treenit

Kerrankin pääsin mukaan tottisporukkamme treeneihin, yleensä kun tuppaan olemaan töissä silloin, kun muut ovat vapaalla. Tänään sattui sellainen ihme, että pääsin treeneihin. Totuuden nimessä on tunnustettava, että melkein lintsasin....en millään olis viittinyt lähteä...mutta sainpas lähdettyä. Ja hyvä niin! Hyvä mieli jäi.....

Muutama pointti:

* pysyy kauniisti kontaktissa, liikkeessäkin. kylläpä olen iloinen *huoh*
* kontaktin parantuessa ruvennut hiukka edistämään. takapalkka auttaa siihen. samoin hidastaminen => rytmin vaihdokset.
* muista vaihtelu!


Äsh...ei nyt yhtään irtoa tekstiä, ihan tyhjä pää. Enivei, kuten Marjo totesi: "Hyvinhän teillä on alkanut mennä!"

Kaikenlaista

Nyt alkaa olla sakki terveenä taas, kissoja myöten. Toivottavasti pitkään.

Parisen viikkoa sitten oli Jatsi tosiaan meillä viikonlopun ilona, siitä kuvia laitoinkin (lenkkikuvia). On se metkaa, miten hyvin periaatteessa toisilleen vieraat koirat tulevat toimeen. Tarkoitan "vieraat" sillä, että eivät ole kasvaneet yhdessä, eivätkä ainakaan päivittäin näe/jaa asioita. Silti pystyivät jakamaan ihmiset, sohvan, ruokakupit, jne ilman mitään rähinöitä. Aikas lämmin kyllä tulee, kun kaksi karvakasaa änkeää sohvalla syliin, ajatuksella "MINÄ lähemmäksi"...

Jatsi tuli silloin lauantaiaamupäivällä meille ja lauantain oli totista tyttöä, ulos mennessä hiippaili auton vierelle, että "viekää miut nyt kotiin, jookos...". Ikävöinti meni nopeasti ohi ja loppuajan olikin ihan kuin kuuluisi kalustoon. Lenkkeiltiin yhdessä, minä ja koirat ja Pasi ja koirat. Monenlaista tuli lenkillä vastaan, moottorikelkkailevan herrasmiehen kanssa vaihdettiin kuulumisia, ja kyllä oli hienosti käyttäytyvät koirakansalaiset mulla. Vieläpä tuli jotain pikkupiskejä joista toinen juoksuinen narttu...) vastaan ja ratsastaja hevosineen. Mutta kyllä ei ollut riemulla rajoja, kun Hanna ja pojat maanantaina iltapäivällä ajoivat pihaan! Ei rouva enää edes huomannut minua... ;)

Viime perjantaina kävimme Hannalassa lenkkeilemässä ja vähän tottistelemassa. Siitä kirjoitti Hanna taas niin nasevasti, jotta enpä jaksa ruveta kilpasille, löytyy siis täältä:

http://patchcoatpalmyra.blogspot.com/2009/03/hieman-happihyppelya.html

Oli todella nauruhermoja kutkuttavaa seurata Turren ja Jatsin kisailua lumihangessa...arvatkaa vaan, kumpi voitti, jos toisella on metrin pidemmät jalat!

Eilen lenkkeiltiin taas keskenämme, ja sen perään otin tottista omalla pihalla (hyvä Elina! uskomaton suoritus! ihan oma-alotteisesti!). Kontaktia, kontaktia ja kontaktia. Takapalkka kehiin, koska nyt, kun kontakti aletaan saada kuntoon, alkaa ruoja edistämään. Ja mukavasti meni. Kovin tyytyväinen olin. Turre tarjoaa itse kontaktia, ja päästään hyvin liikkeelle. No niin...tässä onkin nyt se dramaattinen hetki, jolloin pitäisi muistaa olla haukkaamatta liian suurta palaa kerralla. Pitäisi muistaa EDELLEEN edetä pikkuhiljaa, eikä loikata liian pitkiin seuraamiskaavioihin. Muistuttakaa, ystävät hyvät, jos alan hötkyillä :)

The Nuhanenät vol.3

Turre on jo ihan jees, mutta vanhempi kissa on kunnon räkätaudissa. Kyllä tuli riesa tuosta.

Hämähäkki sen sijaan ei voi hyvin. Taitaa olla ihan kuollut. Joku aika sitten vetäytyi koloonsa, nahkaansa luomaan. Ihmeteltiin sitten, kun ei alkanut tulla ulos. Jirin kanssa lauantaina purettiin virityksiä, ja olihan se nahkansa saanut luotua, mutta lie mennyt joku kuitenkin vinoon. Nahanluonti on noilla hyvin herkkää puuhaa ja saattaa hengen päälle käydä. Ja näin kävi.

The Nuhanenät vol.2

Jaapa. Kävinkin eilen litkut suoraan eläinklinikalta, säästin pitkän pennin. Ihan tarpeeksihan nuo maksoi sittenkin. Otin kuitenkin aineet myös kissoille, kuoleepahan korvapunkit, madot sun muut mahdolliset sittiäiset, jos ei muuta. Vielä tivasin klinikalla mahdollisuutta nenäpunkin tarttumiseen kissoihin, kovasti olivat sitä mieltä, että erittäin harvinaista on, tai jopa mahdotonta. Mutta pikkukissa kyllä aivastelee...Illalla hölväsin kaksi ensimmäistä uhria, Kassu fiksuna loisti poissaolollaan. Nyt höntti makaa sohvalla, eikä tiedä mitä kohta tapahtuu....Vaivatonhan tuo aine on laittaa.

Turre on paljon parempi. En sitten loppujen lopuksi tiedä, mikä vaivan nimi oli/on. Ei enää pärski/ryystä, ainakaan nyt tämän aamupäivän kuluessa ei. Enivei, loistetaan kyllä poissaololla kaikista yhteisriennoista tovi. Olipa tämä sitä tai tätä, en ihan heti uusiksi toivo.

The Nuhanenät

Turre sai sit nuhan. Tai no. Onko tää nuhaa vai se saamarin nenäpunkki, josta kaikki vaahtoaa. Mutta toisaalta, ei kyllä olla oltu muiden koirien kanssa tekemisissä juuri lainkaan, niin tuo nenäpunkki-ajatus ihmetyttää. Ja kun se tyyppioire, "reverse sneezing, puuttuu. Mutta mistäpäs tuon tietää...kun tietäskin. Oispa helppoa soittaa eläinlääkärille ja pyytää resepti. Mutta taas...kun olen nettiä surffannut, löytyy sieltä jos jonkinlaista mielipidettä ko ötökästä ja lääkkeistä siihen. Että kannattaako hoitaa ja tepsiikö lääkkeet ylipäätään. Niin, ja kun tietäis, että onko se edes se. Vai ihan vaan nuha.

Ketuttaa.

MUOKS 2.3.09: edelleen niiskuttaa, lisäksi aamulla ryysti sisäänpäin, joten eikun soittamaan eläinlääkäriin. kahdesta paikasta mielipide: selvästi nenäpunkki. pieneläinklinikalta soittavat puhelinreseptin apteekkiin, haen illalla töiden jälkeen ja eikun litkut niskaan. jotta semmosta. onneksi kissoja ei tarvitse hoitaa, varmistin sen. jotain hyvääkin, hoituu madotus samalla, tökötti tappaa kaikki rottaa pienemmät...