PK-elämää

23.04.2008 - 20:05

Tänään olemme esittäneet palveluskoiraa ja hänen aktiivista, harrastavaa emäntäänsä, jotka eivät vapaapäiväänsä tuhlaa sohvanpohjalla, vaan rientävät treenaamaan!

Aamulla harjoittelimme tuvassa kapulan suussa pitämistä. Se jo lupaili hyvää, kapula jopa kesti suussa! Ja lattialtakin Turre nosti sen minulle. Kauempaa kapulan tuominen onkin sitten hankalaa, mukaan tulee ääniefekti ja persoonalliset kapulanroikotuskuviot. Mutta ei kaikkea voi kerralla saada.

Aloitimme tottelevaisuuskoulutuksella Linnunlahdella. Aluksi olimme kentällä ihan keskenämme, otimme seuraamista (hyvä paikka, hyvä kontakti, ilman sen suurempia ponnistuksia), liikkeestä maahan (vähän hitaalla oli taas tänään..), A-estettä (ei ollut hitaalla..), eteenmenoa (ok) ja NOUTOA. Vitsit hei, uskokaa tai älkää, mutta mun koirani toi pallon mulle! Ja melko suoraankin! (Joo, ei se sitten tietty tuo, kun ryhdyn sitä taitoa teille esittelemään...) Otin muutaman kerran noutokapulallakin ja tulihan sekin sieltä.

Saimme sitten seuraakin, fiksu nuori mies kahden koiransa kanssa, kysyipä vielä haluammeko treenata rauhassa, vai mahtuuko mukaan kentälle. Häiriö on aina hyvästä meille, joten tervetulleeksi toivotettiin heidät. Vaikka epäilinkin Turren huomion herpaantuvan. Mutta voi miten kiva on olla väärässä välillä. Saimme palautetta tältä mieshenkilöltäkin, miten hyvin keskittyminen säilyi, seuraaminen sujui, ja koira kesti paikallaan. Otimme muutamia (lähes) kohtaamisia ja paikkamakuuta, kun toinen koira teki luoksetuloa. Ja mammankulta esitti parastaan...:)


Välillä kävimme kotona lapset laskemassa ja lähdimme vielä Sipriin metsään, ajatuksena ajaa jälki. Tarkoitukseni oli ensin tehdä jälki, sitten käydä lenkki koiran kanssa ja sitten ajaa, mutta kun siellä oli muitakin, lähdimmekin suoraan lenkille. Turre kyllä ajoi ihan omatoimisesti jälkeä kovasti lenkin varrella piiitkän pätkän, en tiedä minkä siellä oli kulkenut. Autolle tullessa laitoin koiran konttiin ja tein pienen pätkän makkarajälkeä tien vastakkaiselle puolelle. Ilmeinen virhe oli se, että Turre näki minun menevän sinne metsään - kun sitten otin koiran autosta, neliveto meni päälle sillä sekunnilla ja hösellys mahdoton. Aja siinä sitten jälkeä tarkasti ja tyylikkäästi. Herra meni rähmällään, tuhannen solmussa ja milloin mitenkin päin. Mutta löytyi ne makkarat.

Mutta nyt yritän sinne sohvanpohjalle, jo tässä onkin tälle päivälle harrastettu.