Tänään päästiin lopulta tottiskentälle treenaamaan, iso porukka meitä lopulta olikin: Hilkka ja Kiri, Jaana ja Juice, Arja ja Ziggy, Riitta ja Moto, Niina ja Mio, Sinikka ja Bobi, ja Marjo. Mulla raukalla oli maha kuralla heti aamusta, me kun ei olla tehty MITÄÄN kunnolla lokakuun jälkeen :)
Ja ei se auta, se on pakko taas palata maan pinnalle ja tyytyä siihen, että oikoa ei voi. Tai voi, ja käy niinkuin meille: koira osaa vaikka mitä, mutta tekee hyvin silloin, kun huvittaa. Jotta päästäisiin lopputulokseen, joka tyydyttää paitsi ohjaajaa, niin ehkä joskus myös tuomaria jossain, täytyy meidän palata alkuun ja yrittää nyt LOPULTAKIN saada kontakti kuntoon. Ja sehän ratkaiseekin sitten jo melko paljon.
Totuuden nimessä, ei se varmaan ihan kauhean kaukana ole (?!). Turre tietää kyllä, mistä on kyse. Mutta minun täytyy nyt edetä hitaasti kiiruhtaen, jotta päästään yhteisymmärrykseen siitä, että kontakti pidetään, kunnes toisin todistetaan. Eikä niin, että napotetaan silmiin tikkana, mutta kun lähdetään liikkeelle, se on lupa aloittaa lössöily.
Ja se palkkaus. Pilkoin lenkkimakkaran mukaan palkaksi, mutta kuinka ollakaan, palkkasin patukalla. Ja kuinka ollakaan, koira tykkäsi :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti