Tuulta, tuiskua ja räntää...

09.06.2008 - 13:47

Vuorotyön hyviä puolia...pääsee koiran kanssa päivälläkin metsään, nauttimaan Suomen suvesta. Vettä tulee vaakasuoraan, välillä rakeita ja räntää. Ihanaa. Eipähän ole itikoita.

Urhoollisesti lähdimme taivaltamaan lähimetsään, eli Utran kanavan saareen. Luin eilen lauantaisen flopin innostamana uudelleen Eva Bodfäldtin kirjan Tottelevainen koira - Kontaktikoulutus, siinä on paljon ajattelemisen aihetta ja käyttöön sopivia juttuja.

Menemme saareen läheisen tukinsäilytysaukion kautta. Lasken Turren irti aukion laidalla, vapaaksi pääsee vasta katsekontaktista. Koira pääsee laskemaan enimmät höyryt tukipinojen välissä juoksemalla jo. Aukiolta on pieni pätkä tietä, kunnes pääsemme saareen ja taas vapaasti juoksemaan. Usein seuruutan Turrea tuon pätkän, vapaana, ja namilla se sujuu. Nyt kun pyrimme jatkuvasta namipalkasta eroon piti keksiä muuta. Otin käyttöön reuna-käskyn, joka tarkoittaa, että Turren tulee kulkea vasemmalla puolellani, mutta ei jatkuvassa kontaktissa, parin metrin säteellä. Heti, kun Turre alkoi irrota liian kauas minusta, käännyin menemään takaisinpäin. Aluksi Turre pysähtyi ja katsoi perään, että mitä ihmettä tuo nyt tekee. Heti kohta tuli sitten laukaten luokseni ja ohi, käännyin taas menemään toiseen suuntaan. Jonkun aikaa tuota tahkottuamme Turre alkoi pysytellä lähellä, pysähtyä, kun minäkin pysähdyin. Ja palkkaa, namia tosin, mutta ei namiautomaatista (jatkuvasti). Ja kehuja: Noin, hyvä, reuna. Takaisin tullessa sujui jo paremmin, ei lähtenyt kertaakaan liian kauas.

Saaressa otimme hiukan esine-etsintää - kun en muuta älynnyt mukaan ottaa, niin vein oman hanskani metsään ja laitoin Turren etsimään. Löytyi ja toi. Kuolainen hanska käteen takaisin ja matka jatkui.

Turre on aina leikkinyt mielellään yksin, metsässä kantelee ja riepoo keppejä ja rankoja, nyt yritin kannustaa leikkimään niillä minun kanssani. Rankkaa hommaa! Turre taistelee kepistä kanssani hyvin, mutta kun annan voittaa, lähtee kepin kanssa omille teilleen takaisin. Tähän avuksi otin aina uuden kepin, jota Turre tuli tavoittelemaan.

Palkkaamiseen pitää nyt tuoda uusia tuulia. Patukka on ihan jees, mutta ei ainakaan toistaiseksi niin vahva, että motivoisi tekemään sen edestä. Mikä sitten on? Yhdessä leikkimistä meidän pitää myös kehittää. Kontaktia. Että koira haluaisi seurata kauniisti myös ilman sitä nakinpätkää... Kääk. On tää niin vaikeeta...