10.06.2008 - 15:45
Eilen illalla taas hakuilemassa. Päivän satoi vettä sun muuta, illaksi löytyi onneksi aurinko paistamaan. Tuuli jaksoi kuitenkin puhallella vielä illallakin, joten otimme tuulilähtöjä uusilla hakkuuaukeilla. Tuuli oli vähän hankala ajottain, kääntyili ja pyöri.Turrelle kaksi maalimiestä, toinen aukealla pressun alla juurakon takana makuulla, toinen metsänrajassa, puun takana, maastoutuneena sellaisen maastoutumiskankaan (mikä ihme se on nimeltään...?) alle. Lähdimme yhdessä tieltä aukolle, en ehtinyt taas sanoa muuta, kun että lähdetäänpä kattelemaan , onko ukkoja, kun koira lähti tuhatta ja sataa maastoon. Ensin Turre meni lankaan, lähti vetämään aivan väärään suuntaan, sinne mistä tulimme edellisen koiran kanssa pois, ja oli selkeästi sitä mieltä, että siellä se ukko on, älä mamma väitä vastaan, eikä tahtonut tulla pois. Kävi siis katsomassa edelliset piilot, ja kun totesi tyhjäksi, palasi minun luokseni. No, hyvä lenkki tuli :) Jatkoimme sitten yhdessä matkaa, eikä mennytkään kauan, kun sai hajun ja ukko löytyi. En oikein hyvin nähnyt koiran työskentelyä maalimiehen lähellä, kun maasto oli sen verran kumpuilevaa, että jäi piiloon. Mutta maalimiehen mukaan ei pressu pelottanut lainkaan ja kauniisti tuli ihan viereen makuulle makkaraa nauttimaan.
Sitten jatkoimme katselemaan, olisko vielä ukkoja. Nyt näimme koiran työskentelyn hyvin. Turre haki oikein hienosti itse. Kumpareet sun muut hajoittivat tuulta ja samalla hajua melko tavalla, mutta Turre pystyi silti seuraamaan hajua ja löysi maalimiehen hienosti.
Lopuksi teimme vielä vähän esineruutua, lähinnä tutustumismielessä. Kas kun sattui, mehän olimme etsineet esinettä jo aiemmin päivällä lenkillä. Turrellla oli pikkuisen liikaa intoa/vauhtia ukkojen jäljiltä ensimmäiselle esineelle, joten roiskaisi mennä vauhdilla aivan liian pitkän piston. Otin koiran takaisin, kävin itse näyttämässä esineen, että TÄSSÄ se on, tulin takaisin ja lähetin uudelleen. Nyt vauhti oli sopivampi ja esine nousi. Sama uudelleen eri kohdassa, ei ongelmaa. Noudossa ongelmana on vielä esineen kantaminen, Turre tahtoo pudotella esineitä, riepotella niitä edelleen. Turre ottaa esineet hyvin suuhun ja luovuttaa. Eli kun vielä yksi osa-alue saataisiin kuntoon, ei paljon puutukaan. Olen yrittänyt valjastaa mutta perhettä kantamistalkoisiin mukaan, eli Turre töihin, kantamaan halkoja saunaan, ym. Samoin tuota esine-etsintää voisivat pojat harrastaa Turren kanssa.
Tänään lähdimme koiran kanssa kahdeltaan Sipriin, yritin turhaan houkutella junnuja maalimiehiksi mukaan. Menimme sitten keskenämme. Otinkin esine-etsintää, kun osallistujajoukko kutistui. Turre kiinni puuhun, esine metsään ja koira perään. Taas meinasi lähteä liian kauaksi, mutta korjasi itse hyvin, löysi esineen ja toi. Sama uudelleen samalle puolen tietä ja kolmas pisto toiselle puolelle. Lihapullaa palkaksi ja matka jatkui. Annoin Turren kantaa suussaan sellaista pehmeää patukkalelua, kannustin oikein siihen. Jonkun matkaa jaksoi hyvin, sitten alkoi muut asiat kiinnostaa enemmän. Takaisin tullessa Turre löysi oikein ihanan suo-ojan ja siellä piti luonnollisesti käydä rypemässä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti