Jatsi ja Hanna tuli meille kukonlaulun aikaan ja lähdettiin sienijahtiin Selkielle päin. Koirat piti sellaista elämää kulkiessaan, että sienet meni kaikki karkuun, vain muutama onneton yksilö jäi kiinni. Kanttarellejäkin löydettiin jokunen - aatelkaa, keskellä lokakuuta!
Suo kun tuli vastaan, niin kerättiin sitten karpalot kyytiin, nekin yritti sammalten alle piiloon, mutta eihän ne meidän tarkkoja silmiä piiloon päässeet. Taas jouduttiin toteamaan, että vanhuus ei tule yksin, sekä Hannan että miun selkä vinkui järkytyksestä, kun karpalomättäillä kökittiin.
Koirat nauttivat jälleen toistensa seurasta. Montakohan kilometriä ne juoksi jälekkäin...hauska sitä oli seurata :)
Metsäreissun päätteeksi palattiin meille evästämään - miun tekemää salaattia ja Hannan leipomaa sienipizzaa. NAM!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti