Vielä illansuussa ajeltiin koulutuskentälle treenaamaan muiden humujen kanssa. Mari sai varsinaisen kipinän viime viikolla ja tuli mukaan, kun töistä kerkesi. Hyvää tekeekin Wallulle, niin kuin itse kullekin, treenata häiriön alla.
Turrella oli nyt mielenkiinto enemmän maantasolla, kontakti sen mukaista. Eli ZERO. Mutta niin kuin olen nyt muutaman kerran viisaasti todennut (ääneen), tuo koira tekee sitä paremmin, mitä enempi sen kanssa tekee. Niin niin, tietenkin, mutta tarkoitan nyt sitä, että Turren kanssa eka tunti on lämmittelyä ja vasta sitten ruvetaan tosissaan tekemään ja alkaa näkyä se kuuluisa tekemisen ilo, niin koirassa, jos kohta varsinkin emännässä.
Jos ei nyt seuraamiskaaviot ihan kympillä menneetkään, niin paljon on hyvää tullut tänä syksynä. Voin pitää Turren irti kentällä ja ei varmaan lähde omille teilleen, samoin seuruutan irti autolle, ei ongelmaa, vaikka lähellä olis kuinka paljon koiria. Paikallaolo on varma. Istumaan jää jo melkoisen hyvin.
Ai niin...Turresta tuli velipuoli tänään, Turren emä sai 10 pientä, ihanaa, söpöä penneliä..Ei, meillä ei ole pentukuume, ja EI, meille EI ole tulossa pentua... :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti