Uskaltauduimmepa tokokentälle kuitenkin...

17.09.2008 - 08:20

Eilen lähdin Turren kanssa töiden jälkeen metsään lenkille, heti alkuun tein esineruudun, kolme esinettä, vasempaan takakulmaan, keskelle aika eteen ja oikean rajan tuntumaan melko taakse. Ihan meni hyvin, mutta olisi kannattanut tehdä ruutu vasta lenkin jälkeen...virtasta oli hieman liikaa kunnon työskentelyyn, pikkusen höseltämistä oli mukana.

Lenkin aikana alkoi mieleen kaivautua ajatus tokotreeneistä, josko sinne asti saisimme raahauduttua, ja tuumasta toimeen. Seitsemäksi ajelimme Linnunlahdelle, jossa Arja ja Ziggy, Riitta ja Moto, sekä Hilkka ja Kiri jo odottivat. Paljon muutakin porukkaa oli kentällä. Haimme oman sopen takakulmasta ja aloitimme. Muut koirat paikkamakuulle, kun yksi teki. Turrella paikkamakuu on melko varma, otin nyt ensimmäisen kerran siten, että olin selin noin 20 metrin päässä. Ekan koiran tehdessä ryömi noin yhden vartalonmitan eteenpäin ja nousi istumaan luoksetulon yhteydessä. Muiden koirien kanssa helpotin siten, että en kääntynyt selin, vaan olin siis kasovt Turreen päin ja auttoi. Jospa saatais kontakti tuollaiseksi seuraamisessakin: Turre katsoi tiukkaan minuun päin.

Meidän vuorolla teimme seuraamispätkiä, liikkeestä maahan ja luoksetulon.
Seuraaminen: aika mukavaa. Pikkusen paikkapaikoin tahtoi yrittää nuuskia maata.
Liikkeestä maahan: nopea, kaunis, varma.
Luoksetulo: ei olla otettu aikoihin, ja ekalla kerralla Turre tuli niin vauhdilla, että törmäsi mun jalkoihin! Sitä ei ole koskaan ennen tapahtunut...toisella kerralla tuli myös nopeasti, mutta heitin patukan palkaksi taakse, niin ei törmännyt minuun.

Otimme vielä kokeeseen ilmoittautumisharjoituksia parittain. Vielä muiden jo jutellessa niitä näitä otin Turrelle pari noutoa, ensimmäinen meni hyvin, ei tyrkkinyt kapulaa ja toi kauniisti, toisella kertaa saalisti taas kapulan, kehno.

Summa summarum: Turre tekee PALJON paremmin häiriön alla! Nytkin kenttä oli täynnä koiria ja ihmisiä, ääniä ja kaikkea, ja kontakti oli paljon parempi, kuin koskaan meidän kahdelleen tai pikkuporukalla tehdessä.

Riitta vielä mainitsi marraskuun BH-kokeen...sanoin, että me ei todellakaan aiota mihinkään ainakaan ennen ensi kevättä...mutta kovasti nuo kilpakumppanit yrittävät siihen marraskuun kokeeseen meitä(kin) kannustaa...en usko. Mutta nyt lähdetään lonkkakuvauksiin...pitäkää peukkuja.