26.04.2007 - 14:27
Nyt on koira ulkoilutettu tainnoksiin asti, joten on aikaa kirjoitella. Blogia tuskin kovin vieraat lukee (?), mutta varmuuden vuoksi pari sanaa meistä.Perheeseemme kuuluu siis minä Elina, avokkini Pasi, molemmat reilusti 3-kympin paremmalla(ko) puolella. Jälkikasvua on kaksi nuorta miehenpuolta, Miro täyttää hetikohta 7 ja menee kouluun syksyllä. Jiri täyttää 11 ja on siis neljännellä nyt. Elukkasarjaa on myös ennen koiraa, kissoja kaksi: Onni (ilm.norjalaista metsäkissaa ainakin jonkun verran veressa), löytöeläinkodista otettu, ikää nyt n. 7-8 v. (tosin muutti naapuriin, kun viime kesänä tuli pikkukissa taloon ja käy enää vain silloin tällöin kotona) ja Kassu, ikää nyt 11kk, myös löytöeläinkodista otettu. Kassun elämä on alkanut metsässä, emänsä on juoppoporukan ruokkima tyttökissa, joka ensimmäisestä kiimasta tuli kantavaksi. Koko on sitä mukaa sekä emällä että Kassulla, eli pieni kissanruippana on. Poikien huoneessa asustaa vielä kaksi tarantellaa. Jirin pitäisi saada vielä rotta...asiasta ei toistaiseksi ainakaan edes keskustella-----
Ja nyt siis koirakin on. Melkein pelottavan hyvin on mennyt. Kassu-kissan kanssa söivät jo ekana iltana samasta kupista. Unirytmi on löynyt, öisin ei enää yleensä tarvitse käydä ulkona, viime yönkin nukkui kokonaan, eikä lirunlirua mennyt lattialle. Ihan ihmetyttää, että todellako noin nopea oppimaan on, kaikissa asioissa? Tiedän kyllä, että aussiet ovat nopeita oppijoita, mutta silti. Istu ja maahan, sekä tänne on jo melko tavalla hallussa. Kynnenleikkuu ei ole lainkaan suosikkihommaa, mutta sekin onnistuu.
Nyt ollaan laajennettu reviiriä ja totuteltu kulkemaan taluttimessa ja autoihin ynnä muihin ohikulkijoihin. Pari kertaa kävimme sylikkäin postilaatikolla (olisko n.100 metrin päässä, tien vartta ), kun kovasti pelotti ohiajavat autot (omasta pihasta ei kiinnitä autoihin huomiota). Eilen laskimme liikennettä meidän tienhaarassa ja tänään poika kulki hihnassa kuin vanha tekijä, autot ei enää haitannut yhtään. Meillä käy kotona onneksi paljon Jirin kavereita ja koiruus joutuu siten tottumaan uusiin ihmisiin. Ensin tahtoo olla kovasti varuillaan, murahteleekin, mutta nopeasti kyllä hyväksyy siiten. Autossa kulkeminenkaan ei tuota ongelmia.
Nyt tulimme juuri ensimmäiseltä varsinaiselta kotitontin ulkopuolelle suuntautuneelta lenkiltä. Matkan varrelle mahtui kaksi pientä siltaa, moottorisaha, sorsia ja yksi kalastajakin. Kävimme Pielisjoen rannassa
ihmettelemässä. Kotiin tultua vesi maistui ja nyt makaa aivan reporankana tuvan lattialla.
Miimille kennel Patchcoatiin terveisiä ja kiitoksia. Tapaamme varmaan erinäisisssä tilanteissa, kunhan koiravauvan ikä sen suo. Ja onnea Pamille vauvoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti