No siitä, että kun ei tehdä mitään, eikä tapahdu mitään, se tyytyy kohtaloonsa, makailee sohvan nurkassa ja haaveilee tulevasta. Ei hypi seinille, tuhoa huushollia, tai muuta inhaa. Mutta sitten kun koittaa SE päivä, että tehdäänkin jotain, koissu on HETI VALMIS ja TÄYNNÄ VIRTAA ja TEKEE TÄYSILLÄ.
Toissailtana töissä koiraihmisten kanssa treenattiin teoriassa, ja eilen lenkillä, pienen kipinän saaneena, otin täysin ex tempore pienet tokotreenit. Koko talvena ei olla tehty YHTÄÄN MITÄÄN, mutta niin vain minun ihana mussuni teki hienoa työtä <3 Jäävät liikkeet kaikki täydellisen hienosti heti (olin aivan varma, että ainakaan seisomaan jääminen ei suju, kun se on aina ollut vähän epävarmaa, tarjoaa istumista viimeistään siinä vaiheessa, kun palaan viereen), luoksetulo vauhdikas (kuten aina). No, jotta ei aivan liian hyvältä kuulostaisi, seuraamisessa edisti aika lailla, mutta kontakti jotakuinkin kohdallaan, niin menköön.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
No hienoa! Jatsi on mestari edistämisessä ja mie haka sen korjaamisessa. Että palataanpa niihin kuvioihin jossain vaiheessa, vink vink ;)
Lähetä kommentti