Tätini Erja ja miehensä Jukka hakivat eilen pojat ja Turren kyytiin ja ajelivat porukalla mummolaan. Erja ja Jukka eivät olleet nähneet Turrea piiitkään aikaan. Turre käyttäytyi alusta pitäen oikein mallikelpoisesti ja ihastutti harviaisvieraita miellyttävällä käytöksellään. Se fakta, ettei koiraa tarvitse pitää pihalla kiinni, vaan se kestää omassa pihassa yksikseenkin, herätti ihmetystä ja ihailua. Jukka etenkin näytti aika myydyltä heti...
Mummolassa Jukka oli lenkkeillyt Turren kanssa pitkiä lenkkejä. Isomummo oli käytetty vanhassa kodissa ja Turre tietenkin toimi terapiakoirana. Pienempi mummo oli kokenut pientä vastoinkäymistä Turre-suhteessa: Äiti nauttii Turren kanssa ulkoilusta, kun sitä voi pitää irti, toisin kuin heidän omaa koiraansa. Olivat sitten aamulla lähteneet lenkille, kunnes mummo huomasi, että koira ei olekaan mukana. Oli juossut takaisin ovelle, ei hienohelma halunnut sateeseen lähteä. Äiti oli laittanut hihnaan alkumatkaksi, pääsivät siten alkuun. Mutta kuinka ollakaan, kun laski koiran irti, oli jäänyt pellon reunaan jumittamaan: "en lähe!" Koira hihnaan taas ja matka jatkui. Loppulenkki oli sitten irrallaankin jo sujunut.
Äidille soittelin päivällä ja kuulin jo huhuja, että koira meinataan dognapata Savonlinnaan...Erja ja varsinkin Jukka olivat niin ihastuneet Turreen. Puolisen tuntia sitten tulivat kuitenkin tuomaan koiraa, mutta kuinka ollakaan, auton ovet jumittivat kiinni...voivoi, pakko viedä koira mukana ;) Lupasivat lähettää oman koiransa (malamuutti) rahtina vaihdossa. Selvä salaliitto...Takaovi saatiin kuitenkin auki, ja Turre houkuteltiin takapenkin selkänojan yli pois kontista (vähän vaikeaa oli, kun Turre tietää, ettei takapenkille ryöhytä). Koira kotona siis.
Rotuinfoa sain antaa heille. Erja kyseli, että ovatko kaikki aussiet yhtä ihania, kuin Turre, vai onko Turre vaan erikoislaatuinen...no, onhan se ihan erikoisihana <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti