Nenätyöskentelyä...

Ja taas tehtiin makkararuutua. Nyt tein kolmion, jonka kärjestä lähti lyhyt suora. Kävin tekemässä ruudun ensin, ja lähdimme sen jälkeen lenkille. Turre TIESI taas, että jotain on tekeillä, ja yritti väkisin päästä metsään tekemään sitä jotakin. Kierrätin herran sitten tien toista puolta reilusti metsän puolella ohi ruudun. Takaisin tullessa pudottelin esineitä sinne tänne, tuonnit sujui oikein hyvin, ei pudotellutkaan.

Ruututyöskentely oli kaunista katsottavaa. Nenä maassa tuuskutti, tosin ei malttanut koko ruutua tutkia, kun hoksasi, että tästähän lähtee jälki eteenpäin.

Vaikka tuo koira onkin sarjassamme niitä rauhallisempia (?) aussieita, löytyy metsässä virtaa ainakin riittämiin. Olen huomannut, että käskyt kannattaa antaa ihan tasaisella äänellä, suht' hiljaa, muuten ryysii niin vauhdilla, että menettää tarkkuutta. Ampaisee se vähemmälläkin innostamisella vähintäänkin tarpeeksi hommiin.