M-A-K-K-A-R-A-A !!!

No niin, nyt on se kummallinen viikonloppu vietetty...ai miten niin kummallinen? No kuulkaapa tätä.

Lauantaiaamuna mamma ja muut rupesivat pakkaamaan tavaroita kasseihin ja ihan selvästi olivat johonkin lähdössä. Minä tietysti kuljin mamman kantapäillä koko ajan, jotta eivät vaan unohtaisi ottaa minua mukaan. Ja ei ne onneksi unohtaneetkaan. Arvelin, että lähdetään ajelemaan mummolaa päin, mutta eipä vaan, mentiinkin ihan väärään suuntaan...olin ihan matalana takakontissa, jotta eivät huomaisi minua, ja käskisi pois kyydistä, yhtään kun en ymmärtänyt, minne ollaan menossa....no, sitten käännyttiin Hannan tielle...mitä ihmettä??!! Ollaanhan me mamman kanssa siellä käyty tietenkin, mutta nyt oli koko lauma ja kasa tavaraa mukana...muutetaankohan me Hannan luo kaikki?

No ei. Mamma jätti minut sinne. Ihan yksin, ja lähtivät itse jatkamaan matkaa jonnekin. Yritin kyllä samalla ovenavauksella ulos, kun mamma lähti, mutta eivät luvanneet mennä. Ei sitten.

Siinä sitä sitten oltiin. Oli Hanna ja Jatsi, ja pikkupojat. Kyllähän ne oikeesti tarvitsivatkin siihen jonkun MIEHEN. Pojatkin raivaantuivat päivemmällä pois, joten jäin kahden naisen loukkuun. Hanna oli ihan jees, mutta Jatsi yritti pomotella...olen kyllä oppinut tähän ikään mennessä, että naisten pitää antaa uskoa, että ne muka määrää, pääsee paljon helpommalla. Jos ne siitä tyytyväisiksi tulee...

Marin ja Wallun kanssa käytiin lenkillä. Oli vähän outoa, kun ei oma mamma ollut mukana...

Seuraavana päivänä mentiin metsään taas. Jostain jälkitreeneistä ihmiset puhuivat, minä mitään niistä tajua. Joku oli viskonut makkaranpaloja metsään ja minun piti ne sieltä etsiä ja syödä. Höh. Liekö se sitä "jälkeä". Jos näin on, niin onpahan pöhelön hommaa. Mamman kanssa ollaan treenattu hakua, siinä sentään on joku järki: pöhelö ihminen hävittää ihtensä metsään ja minä käyn sen sieltä etsimässä. Ihan selvä juttu. Mutta samapa tuo, jos makkaraa saa.

Esineitäkin piti etsiä, olivat niitäkin pudotelleet metsään. Sen jutun minä tiedän, sitä ollaan mammankin kanssa tehty. En vaan ymmärrä, miten ihmisiltä aina tippuu kaikkea, varmaan huonot taskut tai reikiä niissä. Kaikki esineet löysin, mutta vähän tuli nootti, kun eivät pysyneet koko matkaa suussa...no hei kamaan, koittakaa itse pitää jotain ällöesineitä suussa, ei maistu hyvälle, ei.

Eilen pelattiin Jatsin kanssa palloa, mutta oisi tuomari voinut Jatsille punaista korttia vilauttaa...ei minkäänlaista huumorintajua (voi olla, että se vielä mököttää miun muista naisseikkailuista..?)! Onneksi minulla on metrin pidemmät jalat, kuin Jatsilla, sain vähän etumatkaa välillä. Sitten kuului tutun auton ääni...miun omat tuli hakemaan! Ei ne unohtaneetkaan minua ihan kokonaan! Hanna oli laittanut pihaportin kiinni, mutta ei se mitään, läpi vaikka harmaan kiven!! Ja muuten oisin mennytkin, mutta kun reikä oli pieni ja koira iso. Onneksi pääsin pakittamaan pois, ei tarvinnut rautasahaa.

Nyt olen siis taas kotona. Ja arvatkaa mitä! Mamman kanssa käytiin sitä jälki-hommaa tekemässä! Se kai hurahti siihen. Höh. Jätti minut autoon, ja kävi sillä välin tallomassa maata ja viskomassa sinne makkaraa. Sen jälkeen käytiin lenkillä ja sitten piti ne makkarat etsiä. Arvatkaapa, löytyikö....